Roxx Deckerin lakikirja

Ristiriitasointu

2012-01-25T17:41:00.002+02:00

Nyt oli niin hienoo nillitystä että pakko avautua tännekin! Mähän en siis tiedä politiikasta mitään, eikä mua politiikka kiinnosta sen suuremmin. Mitä nyt telkasta joskus jotain sattuu tulee enkä jaksa vaihtaa kanavaa. Älkäähän siis ihmiset ottako nokkiinne! Huumorillahan tässä mennään tällä kertaa.. Ainakin osittain. Mielipiteet on tosia kyllä.

Huomio siitä, kuinka junttisuomalaiset turvautuu tälläisten vaalien kynnyksellä itkemään että "ulkomaalaiset nauraa meille" koska Pekka Haavisto on homo, sai minut ajattelemaan asiaa tarkemmin.
Miksi ulkomaalaiset eivät nauraisi meille? Tai siis.. Tääl on suurin osa juntteja ja tääl on vitun kylmä. Kyllä mäkin nauraisin, jos en joutuisi asumaan täällä. Ehkä joskus vielä naurankin. Ei, ulkomaalaiset ei naura meille koska meillä ois homopressa. Ne nauraa meille nyt, koska ollaan niin hämärä puukkojunkkarikansa pohjoisessa. Musta ois itseasiassa siistiä, jos meille tulis homopressa. Oltais kaikesta junttiudesta huolimatta (mun käsityksen mulaan) eka valtio, jolla ois homopressa. Eikös se ois siistiä? Vähän niinku et oltiin eka valtio millä oli naispressa. Siistii! Oltais edes jossain asiassa edelläkävijöitä.. Vaikka yleensä ollaankin perässähiihtäjiä.
No mutta nyt jos Haavistosta tulee pressa, eivät nuo juntit voi muuta kuin avartaa katsettaan.. Tai muuttaa kellariin seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Sillehän ei sitten taas voi mitään muuta.

Mutta mulle on loppupeleissä aika sama mitä tapahtuu vaalien jälkeen. En aio alkaa seuraamaan Suomen politiikkaa yhtään sen enempää, oli maan johdossa sitten Haavisto tai Niinistö. Mun elämä todennäkösesti normalisoituu taas aika paljon vaalien jälkeen. Ihan sama kuka siellä pressan linnassa majailee, kunhan se ei ole Soini. Silloin olisin muuttanut Ruotsiin.
Mutta joka tapauksessa on hyvä että sekä Haavisto että Niinistö on ehdokkaina koska olen aika varma että molemmista tulee ihan jees pressoja. Vaikka tässä tapauksessa ääni Haavistolle sinkoaakin. Mutta kun politiikasta on kyse, olen aika pessimisti sen suhteen. Et hyvä jos Haavisto (tai Niinistö) saa jotain muutoksia aikaan, mutta en jaksa odottaa niitä. Koska vaikka Haavisto olis pressa niin eduskunta on silti täynnä perskäpyi. Ja eduskunta niitä päätöksiä tuntuu enemmän tekevän. Joten niin tai näin, viuraan ja vikisen seuraavat 6 vuotta politiikan suuntaan. Kävi miten kävi.

Rakastuin perskäpy-sanaan. Perskävyt on just sellasia "en päässy oikeisiin töihin tai kouluu.. rupeen poliitikoks"-tyyppei. Niitä jotka yrittää eduskuntaan sen 20 kertaa ja sit ne vast pääsee.. Eli ne on väkisin jotain 80-vuotiait, jotka ei tasan tiedä tai edes osaa ajatella mitä nuoriso haluaa tai kaipaa.
Ja sitten on ne 30-40 vuotiaat kukkahattutädit, jotka LUULEE tietävänsä mitä nuoret haluu. Vaik neki on oikeesti vaa.. nuorempii perskäpyi.
Ja sit siel eduskunnas saattaa olla muutama, jotka ehkä tietää asioista jotain mut jotka ei saa ääntään kunnolla kuuluviin. Ja ne on taas niitä tyyppejä, jotka vahvistaa tämän perskäpy-teorian todeksi. Poikkeuksethan vahvistavat säännön. Esim. Haavisto tuntuu olevan tälläinen poikkeus ja nyt jos siitä tulee pressa niin eduskunnassa ei ole sitäkään vähää. Ja kaikki on preskäpyi.
Ja sitten on vielä se sakki, joka tietää asioista.. Mutta jotka ajattelevat enempi rahaa. Ne on niitä finanssiperseitä.
"Vanhukset tarvii ruokaa." "Ei ne saa sitä, koska Suomel ei oo rahaa koska me halutaa uudet torkkupeitot." tai "Nuoril on ongelmii." "Joo mut meil ei oo torkkupeittoi."

Eikä pidä unohtaa EU-perseitä, jotka tekee mitä EU ikinä käskee keksiä.. "Käyrät kurkut pois kaupoista, koska ne on rumia." "Kyllä, herra EU-herra." tai "Syrjäytyneet nuoret näyttää huonolta katukuvassa.." "Say no more, herra EU-herra."
Ja koska EU antaa vaan suuntaviivoja, joita saa noudattaa jos halaa, ni Suomessa vaan sattuu olemaan ne kaikki EU-perseet jotka tekee mitä EU "käskee". Koska me halutaa olla niiiiin länsimaisia. Samalla kun "ulkomaalaiset on perseestä ja tummaihoset sais ampua"

Ollaan muuten aika vitun ristiriitanen maa. Ei ihme että puolet kansast voi huonost..
.. ja puolet onki sit eduskunnas.

Se tästä Riustiriitasoinnusta! Kiitos ja näkemiin.

Story of my wrist

2012-01-15T20:24:00.005+02:00

No siinä se nyt sitten komeilee! Meikän ensimmäinen, muttei taatusti viimeinen tatuointi. Long time no see. Käytiin Willun kanssa ottamassa samat tekstit Tatuointikellarissa, Tampereen keskustassa. Ne maksoivat yhteensta satkun ja mun tekstii väännettii n. tunnin verran. Kauhujutut jylisi mun pääkopassa kun menin sinne, koska kaikkialla toitotettiin että ranne on hirveän kivulias paikka, mutta mutta.. Ei se ollut. Toki se nyt vähän nipisti ja aalloittain tuntui enemmän tai vähemmän, mutta en nyt kivuksi kutsuisi. Olen todella tyytyväinen lopputulokseenkin ja varmaan palaan seuraavan tatuoinnin myötä samaan mestaan!
Olen suunnitellut tatuointihankintoja useampia kuin yhden, mutten ole saanut vielä oikein mitään aikaiseksi. On suunnitteilla yhtä ja toista ja tärkeää mulle on se, että se tatuointi edustaa jotakin minulle äärimmäisen tärkeää. Olen ollut aina sitä mieltä ettei hetken mielijohteita pidä iskeä ihoon.. Mitä sitten jos kyllästyykin?
Ja sitten viime syksynä tämä tatuointi-idea syntyi hetken mielijohteesta ja periaatteessa jouduin syömään sanani. Tatuoinnin odotuksen suhteen on ollut ylä ja alamäkeä, myönnän. Aluksi olin innoissani, sitten hieman epäileväinen, sitten taas innoissani, sitten epäileväinen.. Ja sitten huomasin että epäilyt jäivät taakse ja olinkin vain innoissani. Koska tämä tatuointi, vaikka olikin osittain hetken mielijohde, sisälsi kuitenkin kaipaamani tarinan ja tarkoituksen.
Tämän tarinan taustalla on tarina, joka yllättäen kantaa viime syksyyn ja mikä vielä yllättävämpää, se liittyy Michael Monroe-bändiin. Kuten te kaikki lukijat nyt varmasti jo olette huomanneet, juoksimme n. 19 keikalla viime vuoden aikana. Vuoden viimeisien Tavastia-keikkojen yhteydessä oli Street Team-tapaaminen, jolloin Steve nauroi meille huomatessaan meidät ja totesi nyt ihossa komeilevat sanat, Long time no see.
Sinänsä joku voisi pitää tätä taustaa typeränä, mutta itse en pidä. En todellakaan. Se muistuttaa hienosta hetkestä, hienoista ihmisistä.. ja myöskin hienosta vuodesta. Tuo teksti nimittäin kuvailee kaikista parhaiten myös vuotta 2011. Se on eräänlainen ajanjakso. Tärkeä ajanjakso. Ja nyt se on aina mukana.

Seuraava voisi olla sitten ensi syksynä ja vaikkapa Klonkku.. hmm..

Miss Make-Up 2012

2012-01-13T13:24:00.003+02:00

En yleensä liiemmin piittaa missikisoista enkä edes useimmiten tajua että sellaiset on meneillään, ennen kuin vasta sen jälkeen kun ne on jo ohi. Nyt on kuitenkin jännästi ostunut silmään kilpailut ja pakko tuoda esiin Iltasanomien artikkeli asian tiimoilta.

Artikkelissa kysellään lukijan mielipidettä siitä, kuka neitokaisista on kaunein ilman meikkiä ja olipahan tuo nyt sitten katsottava. Ja ainoastaan yksi tyttö oli selkeästi ylitse muiden. Mutta pakko nostaa ylös kysymys siitä, mitä missikilpailussa nyt sitten arvostetaan? Tämän artikkelin perusteella voisin väittää että kisoissa arvostetaan sitä, kenet on meikattu eniten. Katsokaapa kuvia linkin takaa! Verratkaa meikitöntä ja meikattua kasvoa keskenään; näyttävätkö tyypit samalta henkilöltä? Minusta eivät.
Meikkaan itsekin, olen käynyt Head Housessa meikki- ja maskeerauskoulun ja arvostan meikkitaiteilijoita, meikkaamista ja ylipäätään kosmetiikkaa. Tykkään meikata, koska se on minusta hauskaa. Mutta mielestäni meikin on oltava persoonallinen ja tuotava esiin naisen/miehen parhaat puolet eikä suinkaan peittää tai muuttaa niitä! Näissä kuvissa suurin osa tytöistä näyttää paremmilta ilman meikkiä!

Muutenkaan en tykästynyt missiehdokkaisiin. Hymyt tuntuvat osalla turhan teennäisiltä, meikit tosiaan ovat täysiä sukkia (terveisiä meikkitaiteilijoille) suurimmalla osalla.. Hyvä puoli oikeastaan näissä ehdokkaissa on kuitenkin tietty erilaisuus; kauheusihanteet on selkeästi muuttumaan päin. Ei ole enää niitä 20 kiloa painavia, 180 senttisiä luurankoja vaan jokseenkin muodokkaita naisia. Ja nostaisin esiin myös missit numeroilla 5, 9 ja 10. Silti suosikikseni nousi Viivi Suominen, joka lumoaa nimenomaan meikittömänä. Meikin kanssa tuokin taas näyttää ihan perus nilviäiseltä, mutta sitähän missikilpailut kai eniten arvostaakin..

Jep. En tykännyt meikeistä tänään. Hyi.

Joku soittaa jossakin, jotakin ja minä en ole siellä

2012-01-08T23:36:00.004+02:00

Michael Monroen keikka provinssirockissa! Makkosen synttärit ja Gingerin viimeinen keikka bändin riveissä. Ainoa kesän festarikeikka, jonka missasin koska olin stadionilla katsomassa Bon Jovia.
Katsokaapas yle areenasta, mikäli missasitte telkusta tai itse kesällä!

MICHAEL MONROE PROVINSSIROCKISSA 2011

It's the end of the world!

2012-01-04T13:16:00.010+02:00

Railakasta uutta vuotta vaan kaikille ja sitä rataa! Seuraa vuoden ensimmäinen blogimerkintä blogimaailmani tällä puolen, ettekä ikinä arvaa mitä se käsittelee! Ei, ei virkkausohjeita vaikka niitähän täältä löytyy pilvin pimein.. Vaan se on keikkapostaus! Uskomatonta eikö! Kyseessähän on siis Michael Monroe-bändin uuden vuoden tuplakeikat, jotka räjäyttivät Nosturin suoraan vuoteen 2012.

Kaikki alkoi siitä kun tilasin VR:n mobiililipun ja luulin ostaneeni 14.22 lähtevään junaan, mutta sitten n. 11.30 katsoin lippua ja huomasin että ei helvetti, tämä lippuhan väittääkin että mun pitäisi ehtiä junaan, joka lähtee 12.22! Tuli lievästi sanottuna kiire enkä muuten ole koskaan juossut junaan niin kovaa ja siten että juna lähtee sillä samalla askeleella kun minä pääsen vaunun eteiseen. Voisinpa sanoa että tämä oli sen reissun ensimmäinen kunnon feilaus!
Seuraava kunnon feilaus tulikisin sitten Fonectan suunnalta. Olin kerran aikaisemmin käynyt Nosturissa keikalla, enkä mitenkään muistanut missä päin Helsinkiä se oikein oli. Willu sitten tulosti Fonectalta kartan, joka päällisin puolin näytti oikein toimivalta; paitsi että se ei todellakaan johdattanut meitä suorinta tietä Nosturiin. Onneksi joku kiva täti tuli kysymään meiltä että tarvitaanko apua. Näytettiin ilmeisesti hyvin hukassa olevilta. Mitä me kyllä oltiinkin.
Mutta Fonectan feilaaminen ei vielä ollut se kaikista hämmentävin tapaus kävelyosuuden aikana vaan se, että joku venäläinen turisti tuli meitä vastaan.. ja otti meistä kuvan. Kysymättä tai sanomatta mitään. Käveli vain vastaan ja *räps*. Jäi lievästi sanottuna pöllähtänyt fiilis tästä, mutta.. Kai me sitten oltiin jonkin sortin turistinähtävyys..? Ja urponpaa tästä tekee vielä sekin että lauantainakin joku tyyppi otti meistä kuvan! Mitä? Kysynpä vaan että MITÄ?
Kävelystä vielä sen verran että en tiedä kuinka kauan Sami Yaffa seurasi meitä ja kuinka paljon onnistuimme saastuttamaan herran mieltä valtavan idiotismimme tuottamilla jutuilla, mutta siellä se käveli meidän takana kun saavuttiin Nosturille. Hauskaa on myös se että lauantaina Sami käveli meidän edellä Nosturille eikä me edes tajuttu sitä. So sad.

Perjantaina ehdittiin jonottaa n. 4 tuntia ja oli muuten lievästi sanottuna kylmä. Satoi vettä ja tuuli hieman ja noh.. Oli kylmä. Mikä oli taivaallista niin Termospullo! Ostin joululahjaksi saadulla lahjakortilla litran pönikän ja oi luoja! Mikä onkaan ihanampaa kuin kahvi jonossa! Varsinkin jos jono on kylmä. Willu joi kaksi kuppia kahdeksasta. Arvatkaa kuka joi loput kuusi?
No en minä ainakaan.

Jonotuksen päättyessä oli.. Aika paskaa. Ensinäkin jotkut idiootit, jotka olivat jonottaneet ehkä puoli tuntia, rynnistivät kaikkien ohi. Toisekseen Nosturiin vie kaksi ovea; ensin avattiin toinen ja sitten kun ne, jotka olivat jonottaneet 4-25 tuntia, olivat rynnineet eteiseen.. Päättivät isot herrat avata myös sen toisen oven, jotta ne ei-jonottaneet-tyypit pääsivät siitä sitten ohi! Voin suoraan sanoa ettei mikään maailman iloisin yllätys. Mutta onneksi eturivi taattiin uuden, lyhyen jonotuksen myötä. Juostiin Willun kanssa käsi kädessä yläkertaan eikä päästetty ketään ohi.
Makkosten lisäksi keikoilla esiintyi myös mielestäni vallan lupaava pikkumiesten bändi, Philadelphia Dynamites. Pienestä iästään huolimatta pojat vetävät vallan mallikkaasti ja mitään muuta en toivo enempää kuin että he säilyttävät tyylinsä ja itsensä eivätkä mene myymään itseään ja bändiään medialle ja typerälle maailmalle. Niitä hetken riemuvoittoja on nähty jo ihan liikaa. Joten pojat; säilyttäkää asenne niin hyvä tulee! Onnea teille!
Dynamitesin jälkeen lavalle asteli jotakin, joka järkytti ulkonäöllään ja nahkamaskeilla; Märvel. Mutta kun alkujärkytyksestä oli toivuttu niin kyllähän kolmikko veti ihan hienoja biisejä. En vain onnistunut sulattamaan sitä ulkonäköä niin täydellisesti vielä.. Jos kolmas keikka oltaisiin annettu putkeen niin sitten olisin ollut jo ihan kympillä mukana! Bändi on kuitenkin sellainen että en sen näkemisestä erikseen maksaisi, mutta jos ne joskus jotakuta lämppäävät niin olen ihan iloinen!

Mutta nämä kaksi tosiaan olivat vasta alkuverryttelyä ennen räjähdystä; Michael Monroe! Keikka alkoi ihanasti sillä tajunnan räjäyttävällä valoshowlla, joka enteili Trick of the Wristiä, mutta ei saatukkaan sitä ja hetki piti lagata että mitä helvettiä mutta ah!
Ömm.. Kohokohtia keikalta? No ehdoton kohokohta oli se kun miekkoset palkittiin kultalevyin kun Sensory Overdriven myynti ylitti yli 10 000 kipaletta Suomessa. Voiko parempaa vuoden päätöstä ollakaan? Dregenin saatua kultalevynsä, mies muisti Gingeriä ja kiitti tuota ja sitten ilmoitettiinkin että Gingerille on varattu oma kultapainos, mutta koska tuo ei silloin ollut paikalla niin se toimitettaisiin myöhemmin. Veikkaanpa että jos Gingerille ei olisi ollut omaa pystiä niin Dregen olisi raapustanut nimensä helvettiin siitä omastaan ja vienyt sen sitten Gingerille. Niin hienoista miehistä on kyse!
Sami taas sekosi levystä niin täysin että tanssi jotain hulaa ja rikkoi shampanjalasinsa. Ja Karli veti perusilmeellä, Steve mykistyi ja Makke sekosi aivan täysin. Ansaittua, niin ansaittua! Tiedä miten se nyt mihinkään vaikuttaa, mutta itseltäni löytyy levystä se Sensory bonusbiiseil ja dvd:llä, japskipainos sekä tietysti älppäri! Pitäisi se uusin painos vielä jostakin saada vaikkei se mitään uutta tarjoakaan enää.. Sinänsä.
No, mutta.. Mitäs! Voisin taas pitää kunnon palopuheen siitä kuinka Steve on ihana ja siten pitää fanityttöhetken.. No ehkä pidänkin! Se lähetti mulle lentosuukon ja iski silmää. Eihän tämä ole mitään verrattuna siihen kun herra tuli Naantalissa antamaan minulle ja vaimolleni suukot poskille. Se se oli hienoa! Mutta kyllä tämmöinenkin ihanuus toimii joka kerta!
Ainiin ekalta keikalta jäi Dregenin plektra ja tokalta Steven plektra käteen. Aina ennen keikkaa ajattelen että "En jaksa saalistaa enää plekui tai mitään kun niitä on sata kotona", mutta aina sitä sitten kuitenkin tulee niitä keräiltyä.

Encoreja tuli vissiin ainakin kaksi, jos ei enemmänkin. Kolme? Ainakin vierailijoita kävi hillumassa lavalla useampiakin. Keikka kesti pari tuntia ja luojan kiitos järkkärialueella oli vesitarjoilua; siellä olisi nääntynyt ilman sitä! Kiitos siis Nosturin henkilökunnalle siitä.
Öää.. Yhden encoren aikana se pikkulaulajapoika Philadelphia Dynamitesta kävi laulamassa yhden biisin ja tällöin Makkonen itse oli rummuissa. Karl katosi johonkin siinä välissä ja veikkaamma että mies meni tupakalle. Pikkulaulajapoika veti hyvin ja varmasti paremmin kuin monet muut siinä tilanteessa; itse en varmasti olisi pystynyt edes seisomaan siellä lavalla..
Hauska pointti muuten keikoista; emme kuulleet Taxi Driveriä kummallakaan keikalla ja olen tähän oikeastaan ihan tyytyväinen! Kyllähän se klassikko on ja hieno biisi ja on todella hienoa huutaa sen alussa, mutta.. Ei sitä tarvita enää. Makkosilla on muitakin hyviä biisejä.

Keikan jälkeen pari japanilaista tyttöä tuli meidän luokse ja otettiin randomisti yhteiskuvia. Todella kivoja ihmisiä ja tavattiin sitten uudelleen vielä alakerrassa, jolloin tarjouduin ottamaan heistä valokuvan sellaisen jättimäisen MM-julisteen edessä koska he näyttivät siltä että haluaisivat. Tavattiin kaksikkoa sitten seuraavana päivänäkin ja nyt toivon että pongasin heidät, tai ainakin toisen, Facebookista.
Siihen jättisuureen posteriin sai jättää terveisiä bändille ja toki jätimme idiotismimme jalanjäljet sinnekin.
Ja niin päättyi ensimmäinen päivä, ryömimme kaupan kautta kämpille ja päästiin joskus puoli kuuden aikoihin koisimaan. Hieno päivä! .. Ja vasta puolet takana.

Lauantaina sitten suunnistimme ennen kolmea jonottelemaan ja oltiinkin siellä sitten toisena porukkana paikalla. Tällä kertaa oli kylmempi kuin perjantaina, koska oli ilmeisesti pakkasta. Jonotus vaan oli hauskempaa ja rennompaa kuin edellisenä päivänä ja siinä turistiin lämpimiksemme. Lisäksi, koska kaikki olivat edes naamatuttuja edellisiltä keikoilta, saatiin jono muodostettua mukavasti saapumisjärjestyksen mukaan. Toisin kuin perjantaina, jolloin jonottamisella ei tuntunut olevan kellekään mitään merkitystä.
Viisi tuntia ehdimme jonottaa, juoda jälleen termospullollisen kahvia ja käydä lämmittelemässä muutaman kerran. Tehtiin myös mukava sotasuunnitelma ja Willu jäi narikkaan siinä missä mä pingoin tuhatta ja sataa Nosturin portaat ylös.. Ja feilasin, koska juoksin ihan ylimpään kerrokseen vaikka olisi yhtä aikaisemmin pitänyt jäädä pois. No ei se mitään, päästiin kuitenkin eturiviin ja sehän se tärkeintä oli.
Jälleen kerran järkkärialueella oli vesijakelu ja tällä kertaa kiva järkkärisetä kävi myös infoamassa siitä. Hän sanoi myös että salaman kanssa valokuvaaminen on kielletty ja samoin videokuvaaminen ja tämä kaikki esiintyjien pyynnöstä. Mulla on videota perjantain keikasta, siitä kun Sensory Overdrive palkittiin, mutta en nyt tiedä viitsinkö julkaista sitä missään koska tälläinen juttu oli seuraavana päivänä. Sitäpaitsi en voinut pitää päätäni kiinni videolla, joten älämölöni raikaa sieltä läpi..
Järkkäri antoi meille myös hauskat valotikut, joista sitten seottiin enemmän tai vähemmän. Star Warsista tuli totta ja nenä sai oman osansa tikuista. Kiitos, Nosturin järkkärisetä!

Philadelhpia Dynamites ja Märvel soittivat taasen ja nyt on pakko tähän väliin pitää pieni palopuhe suomalaisten tylsyydestä; Vähänkö oli kamalaa kun Märvelin setä kehotti parvella olevia ihmisiä nostamaan kädet ilmaan koska siellä näytettiin niin kuolleilta.. ja kukaan ei nostanut kättä. Mitä ihmettä? Tämä bändi kuitenkin tuli Dregenin suosittelemana Ruotsista saakka vetämään meille uuden vuoden pippalot ja siitä kiitokseksi se saa jäässä olevan yleisön! Mitä! Kamalaa!
Itse olin jo ihan fiiliksissä vaikken biisejä osannutkaan. Ansaitsin kuitenkin laulajalta huomionosoituksen. Ja nyt oon ylpee koska ainaki olin messissä! Pöh..

Itse keikka alkoi aika yllättäen hieman ennen 00.00. Ei valoshowta eikä Trickiä, mutta lähtölaskenta uuteen vuoteen ja confettisade!
Keikan alussa tapahtui kuitenkin jotain yleisössä ja joku ilmeisesti oli pyörtyä. Michael sitten kiisi apuun ja käski ihmiset kauemmas ja käski auttaa naisen ylös sieltä jostakin ja sivummalle. Koko keikka vaikeni hetkeksi ja oli hienoa kun ihmiset tottelivat. Michael sitten keräsi vielä naisen laukunkin talteen ja otti sen lavalle, jottei sitä pöllittäisi. Tämän tapauksen myötä Dregen kevensi tunnelmaa kommentoimalla laukkua "naisellisella" äänellä; "Hey, that's mine!". Kuolin. Mutta hyvä kevennys!
Dregenistä puheenollen; se mies näyttää hyvin pieneltä ja onnettomalta ilman kitaraansa. Makke pölli sen kitaran jossain välissä keikkaa ja ensin miesparka yritti olla kuin ei olisikaan ja meni lavan takaosaan juomaan jotain shampanjaa tai jotain, muttei sitten osannut olla ilman kitaraa ja paineli backstagelle hakemaan tupakkansa. Palattuaan tupakka huulessa, tuo palloili vielä hetken ja haki sitten toisen kitaran kun ei näyttävästi omaansa meinannut takaisin saada.
Ah! Antti-Santeri oli lavalla ja sitä kiiteltiin, jee!

Makke tarjoili keikalla myös mansikoita ja rypäleitä ja me saatiin Willun kanssa yhdet mansikat. Oli muuten parhaimman makuiset mansikat ehkä ikinä! Olkoonkin että ne oli puoliraakoja, mutta syytettäköön siitä joulu-tammikuuta.
Lisäksi miekkoset heittelivät sikana postikortteja yleisöön, mutta puolet niistä feilautui ja tippui järkkärialueelle. Niitä sitten metsästettiin keikan jälkeen; itse keräsin niitä muutamia ja vein niille japanilaisille, koska ne eivät kai saaneet yhtään niistä ja tuntui että niille ne on tärkeempi juttu ku mulle. Mul kuitenkin on niitäki tuhat kotona, kiitos Backstage rockshopin.
Karli karkas taas tupakalle kun Makkonen painoi rumpuihin ja se Dynamitesin laulaja tuli taas vetämään biisin.

Kaiken kaikkiaan aika nostalginen keikka ja kuultiin Dregenin "JUMALLLAUTA!" ja Steven "blaablaa" ja The eye of the tigerin alku, vaikkei Makke sitä suostunutkaan laulamaan. Harmi. Rocky rocks!
Keikan jälkeen leikittiin sitten hetki kanaemoja ja autettiin pari pikku nuijapäätä bussiin. (: (niin vissii. Jäätii ku tatit siihe asemalle ku ne hilpas himaa.) Hurrayy!

Todella loistava uuden vuoden vaihde! Ennen keikkaa tehtiin myös muutamia uuden vuoden lupauksia, kuten.. Lopetan sarkastiset vitsit. En vittuile kenellekään. En puhu pahaa kenestäkään. Pysäytän ilmastonmuutoksen. Pelastan maailman. Mietin mihin käytän rahani ennen kuin ne menee keikkoihin. Vähennän keikoilla juoksemista..
Ja muuta yhtä mukavaa! Hieno vuosi siis tulossa. Paljon lupauksia rikottavaksi!

ps. Meiksi sai vihdoinkin mun Trick of the Wrist-sinkun numerolla 142 varustettuna.

pps. Menin ja liityin formspringiin, joten ask me anything!

Rauhallista joulua!

2011-12-24T13:07:00.004+02:00

Rauhallista joulua iskä, vaari, mummo, pappa, Matti-kummi, Petri, Jani ja kaikki te muut siellä yläkerrassa! Pitäkäähän lippu korkeella!

Million Miles Away

2011-12-10T00:18:00.003+02:00

Tänään.. Itseasiassa kelloa katsottuani eilen tuli kuluneeksi 27 vuotta siitä kun Hanoi Rocksin oma brittipoika, Razzle astui ensimmäisen askeleen tämän maailman ulkopuolelle, arvatenkin johonkin paljon parempaan paikkaan. Mies jätti monta ihmistä taakseen suremaan, niin faneja kuin toki asianomaisten bändien jätkätkin. Tarinahan on traaginen ja jokainen omaa siitä oman mielipiteensä. Tänään kirjoitan Razzlen muistolle, menneestä ja tulevasta.

Razzlehan siis kuoli auto-onnettomuudessa 9.12.1984. Tuona päivänä maailma ja varsinkin suomalaiset jakautuivat kahtia; Osa uskoi ja uskoo yhä että kuolema oli yksinomaa Mötley Crüen laulajan Vince Neilin vika. Osa taas on armahtanut Vincen ja todennut että kyseessä oli tapon sijaan onnettomuus. Vince on päävastuussa Razzlen kuolemasta, mutta minusta (Ja varmasti Razzlesta itsestäänkin) on hirveää syyttää siitä vain Vinceä. Vince ei ehkä joutunut vankilaan vaan selvisi sakoilla, mutta luuletvatko nämä toisin ajattelijat ettei hän saanut rangaistustaan? Kuvitelkaa itsenne ajamassa kuolonkolarin, jonka seurauksena yksi ystävistänne kuolisi. Selvisitte sitten sakoilla tai vankilatuomiolla, kannatte sitä taakkaa mukananne loppuelämänne. Ystävänne kääntävät selkänsä, perhe katsoo kieroon ja maailma pitää sinua murhaajana. Ja silti on pakko jatkaa eteenpäin.. Yksin.
Älkää siis syyttäkö yksin Vinceä tästä tapahtuneesta. Ajatelkaa asia myös siltä kannalta, jos itse olisitte olleet Vincen sijassa. Kaiken kaikkiaan Möllit ja Hanoi olivat juhlimassa toistensa kanssa tuona turman päivänä.

Viime viikonloppuna kunnioitin Razzlen syntymäpäivää, jolloin mies olisi täyttänyt 51 vuotta, yhdessä paitsi armaan Willuni kanssa, myös Gingerin, Andy McCoyn ja Nasty Suiciden kera. Helsingissä kohisi ja yhdessä toivotimme hänelle hyvää syntymäpäivää niin kovaa että mmies varmasti kuuli sen, oli hän missä tahansa.
Hyvää syntymäpäivää, Razzle, lepää rauhassa.

Täytyy vielä sanoa että Mötley Crüe on tulossa Suomeen ensi kesänä ja toivon mukaan kolmas kerta todensanoo ja tällä kertaa paitsi pääsemme keikalle, myös näemme tämän bändin livenä! Kaksi edellistä keikkaahan on mennyt päin helvettiä kiitos pittien tai jäätävien trombien.

Lopuksi haluan vielä tuoda vuoden viimeisen lakikirjan osan esiin! Se olkoon osittain kouluni opettajien innoistama tai ainakin motivoima, mutta myös osittain Razzleltakin tullut. Ja se kuuluu näin..

Roxx Deckerin lakikirjan, osa 10:
"Älä tuu sanomaa mulle mitä mä en voi tehdä."

Long time no see!

2011-11-08T13:22:00.009+02:00

Nyt on viestinnän tunti, joten en tiedä millainen tekstin pätkä tästä tulee mutta nyt on paras mahdollinen aika kirjoittaa tämä! Varsinkin kun tunti jatkuu kohta siten että meille luennoidaan tiedonhausta.. ja mun ajatukset on edelleen täysin viime viikonlopussa. Kannattaa siis pistää ajatukset ensin ylös ja sitten, jos on aikaa, keskittyä siihen mitä luokan edessä pälistään? Niin tai näin, nyt selvitys viime viikonlopun tapahtumista..

Kahden kuukauden odotus siis loppui jälleen viime perjantaina! Aamulla 12.06 lähtevällä junalla otin suunnaksi Lahden ja tämä junamatka itsessään on jo hyvin hämäräperäinen kertomus. Minun piti Riihimäellä vaihtaa junaa ja jatkoin sitten taajamajunalla kohti Lahtea. Juna oli aika täysi ja huomasin yhden vapaan paikan erästä miestä vastapäätä. Kohteliaasti sitten kysyin oliko se vapaa ja sainkin siitä sitten istumapaikan. Mies kysyi yleisesti miten on päivä lähtenyt käyntiin ja ajattelin että hän vain turisee mukavia, kuten joskus junassa turistaan. Enpä olisi arvannut miehen taka-ajatuksia..
Vähän aikaa keskustelimme miehen kanssa, jonka jälkeen vaivuin ajatuksiini ja unohduin katselemaan ikkunasta ulos. Äkkiä nopeasti vaihtuvien maisemien tilalle kuitenkin ilmestyi jokin lappu, joka huusi silmilleni "Valitsetko Jeesuksen vai annatko Saatanalle vallan?!" Tuijotin lappua hetkisen enkä ehtinyt edes tajuta mikä iski kun olin jo tehnyt viikonlopun ensimmäisen epic failin; tarttunut lappuun. Samassa sain kirjasia, lappuja, lehtiä, 'tieteellisiä tutkimuksia' ja kaikkea mahdollista krääsää liittyen Jeesuksen vastaanottamiseen. Enkä muista koska viimeksi olisin ollut yhtä ahdistunut. Se mies, joka minua vastapäätä oli istunut, on kyllä maailman kieroin friikki. Hän onneksi jäi seuraavalla asemalla pois, mutta ennen poistumistaan vielä kätteli minua ja kiitti kun olin ottanut Sanan vastaan.
Ja aina kun näin tapahtuu, olen iskenyt kaikki rock-kledjut niskaani ja näytän varmasti siltä kuin ei voisi vähempää kiinnostaa kuin se yksi ja ainoa asia; tulevat keikat. Mutta ehkä viestitän jotain salaista messagea, joka huutaa kovaan ääneen "TULE JA PELASTA SIELUNI!!". Täytyisi keksiä jokin jäätävä, tyhjentävä slogani jolla vastaan näiden ahdistavien friikkien kauheisiin tempauksiin.

Mutta tämä kamala tapahtuma unohtui pian kun saavuin Lahteen. Pian nousinkin jo seuraavaan kulkuneuvoon eli The Willu Cariin ja posottelimme Finlandia-klubille. Olimme siellä n. kolmen aikoihin ja ovet saliin aukesivat kahdeksan aikoihin. Tämän jonotuksen ehdottomia hyviä puolia oli se että jono saatiin muodostaa sisätiloihin ja että vessat olivat ihan siinä käytävällä. Tietysti kylmässä ulkoilmassa värjöttely tuo aina oman hehkunsa näihin päiviin.
Viiden tunnin jonottamisen jälkeen, päästiin sitten lopulta itse lavan eteen. Juoksimme raput yläkertaan ja siitä suorinta tietä lavan eteen ja, kuten aina, sinne oikeaan reunaan.
Keikka oli aivan loistava, kuten aina. Mitään überspeciaalia ei kuitenkaan tapahtunut mutta ei sitä aina tarvitsekaan tapahtua! Keikka oli loistava yhtä kaikki; Makkonen ja Dregen pomppivat kilpaa kuin kaksi Duracell-pupua. Karli veti maailman parhaan "rumpusoolon", Sami kävi morjestamassa meitä muutamaan otteeseen ja Steve viskasi meille pyyhkeensä. Kai se yrittää pommittaa meitä kaikella roinalla, jotta joskus joko aiheuttaisi aivohalvauksen tai sitten pääsisi meistä muuten vain eroon.. Mutta turha luulo se! :D Dregen kävi istuskelemassa meidän kanssa yhdessä vaiheessa ja antoi tämän jälkeen mulle plektran suoraan käteen. Se oli loistavaa! Voi Dregen. Sen miehen kohtalo oli liittyä tähän bändiin, mutta onneksi Ginger ei kuitenkaan ole kokonaan unohtanut Suomea vaan saapuu iloksemme ensi kuun alussa! Jeejee! Hyvää joulua, Kakkanaama!

Keikan jälkeen posotettiin Helsinkiin Hammersmithit paukkuen. Ensin oltiin ajateltu että mentäisiin jo yöllä jonottelemaan mutta ei me sitten jaksettukaan. Mentiin nukkumaan ja sitten jossain ennen yhtätoista Tavastian eteen jonon jatkoksi. Ja eturivin paikathan me saatiin taas kerran! Tämä ensimmäinen Tavastian keikka eli tuttavallisemmin limukeikka oli melkein jopa sairas! Niin älyttömän kova meininki että jos Lahden keikka oli loistava niin jumalllllauta tää hakkaa sen niin kuusnolla.
Ja kun keikka loppui, kello läheni uhkaavasti 17.30 ja Street Teamin fanitapaamista. Eli keikan jälkeen juostiin ensin veskiin, yritettiin vähän pelastaa naamataulujamme ja sitten jonottamaan backstagelle. Se Tavastian kyrpäotsainen liimaletti-järkkäri yritti heittää meidät väkisin pihalle sieltä. Se on kyllä ärsyttävin järkkäri ikinä ja Willu teki tästä hyvän teorian; hän on selkeesti halunnut rock-tähdeksi ja päässyt Tavastialle töihin muttei koskaan päässytkään keikkaa heittämään, kuten oli ajatellut. Pari kymmentä vuotta myöhemmin, hän joutuu katselemaan onnellisia unelmiaan toteuttavia nuoria jotka tapaavat unelmansa eläviä rock-jumalia. Noh, kyllähän kuka tahansa olisi moisessa tilanteessa vittuuntunut.
Kuitenkin! Fanitapaaminen. Se ei ollut kovin pitkä, mutta sinne olivat vain harvat ja valitut päässeet. Saatiin nimmarit ja yhteiskuvat jäbien kanssa. Mentiin ensin Samin luo ja kerrottiin hänelle että tullaan iltakeikallekin. Mies ei uskonut että me ollaan 18 ja vielä vähemmän kun kerrottiin että itseasiassa ollaan 21. Sitten mentiin Makkosen luo, jolla oli jokin hämärä tuppiepisodi käynnissä! Hänellä oli kaksi tussia, muttei yhtään korkkia. Korkit löytyivät sitten maasta ja kun hän oli kerännyt ne, tuppeja olikin kolme! Sitten miesparka ei tiennyt mikä tuppi kuuluu mihinkin ja vooi.. Se mies on kyllä väsyneenäkin aivan tuhottoman ylienerginen! Ihanaa!
Sitten mentiin moikkaamaan Dregenbooyta ja voi elämä se miäs on piäni! Tästä jatkettiin toisen piänen miähen luo ja Steven ensimmäinen huomio olikin että "Long time no see" kun hän näki meidät. Kerrottiin sitten hänellekin että tullaan iltakeikallekin ja se tuhahdus! Voi.. Aww! En voi muuta sanoa. Se oli niin loistava. Sellanen epäuskoinen, naurava tuhahdus. Vööi.. Ja sitten kun tämä sananvaihto oli tehty niin Steve piirsi meidän nimmareihin vielä sydämet.
Karl taas kyseli kuulumisia ja tyytyi olemaan aivan tuhottoman pitkä. Minä, joka olen 178 senttinen niin minä tunsin itseni paatin tapiksi!

Viimeisen keikan jonottaminen oli n. sata kertaa siistinpää kuin limukeikan jonottaminen! Ensinäkin porukkaa oli rutosti vähemmän, oltiin lähempänä ovia ja meininki oli kaikin puolin leppoisampaa ja hauskempaa! Join Batteryn ja kahvin ja sain siitä ylienergiaa liiaksikin. En oikein muista mitä kaikkea selitin, mutta minusta tuntuu että pälisin koko ajan. Ja sitten ukn oli vartti ovien aukeamiseen, jouduin juoksemaan Ilvekseen vessaan. Se oli pelottavaa koska kello läheni koko ajan kahdeksaa! Spookyyy... Mut ehdin! Ja elin onnellisena.
Noh, jos limukeikka oli aivan mahdottoman siisti niin tämä viimeinen keikka oli täysin tajunnan räjäyttävä! Kuvien ottaminen unohtui melkein täysin kun sitä vain upposi siihen aivan räjähtävään keikkaan. Kunnioitan noita äijiä muuten vielä aikaistakin enemmän; Niistä jotenkin näkyi kuinka väsyneitä he jo olivat, mutta silti he vetivät 250 prosenttisella raivolla! Dregen ainakin taisi olla ihan sippi jo ja Steve taisi painella heti keikan jälkeen hotelliin nukkumaan. Voi toisia..
Tällä vikallakin keikalla Dregen tuli ja iski plektran kouraani! En enää ymmärrä tätä. Jotenkin.. Eikö se muista että me oltiin Lahdessakin vaaaaii mitähäh? No en tiedä mutta olihan se hienoa! Nyt en tosin enää liiemmin jaksa kiinnittää huomiota roinan keräämiseen. Steven pyyhe oli viimeinen niitti eikä nyt oikeastaan enää tarvisi mitään konkreettista.. Mulle riittää se että pääsen keikalle! Nämä roinat ovat vain kiva lisä ja toki ne vastaan otan jos tälläisiä tilanteita tulee jatkossakin..

Keikkojen jälkeen mulla oli aivan friikki fiilis! Sähisin ja pihisin ja örisin ja mörisin ja sinkoilin ja olin.. muutenkin huuruissa. Olen keikkariippuvainen ja tämä kahden päivän adrenaliinivirtaus on aivan ihanaa. Nyt oon lähinnä vittuuntunut kun seuraava keikka on vasta joulukuussa ja Makkosten seuraava keikka on ties koska.. Mutta onnea heille UK:hon ja toivottavasti tulevat edes yhdelle randomille keikalle tässä lähikuukausina!
Kiitos taas, Makkoset. En tiedä mitä tekisin ilman teitä. Rakastan sitä elämää, jota saan elää muutaman päivän kerrallaan. Kiitos että saan tuhota tukkani teidän kunniaksenne!

EDIT: (ps. unohdin pätee et voitettii Willun kaa promo-palkinto! Nahahaa!)

.. To let you know that your time is up

2011-10-21T20:27:00.003+03:00

Ennen kuin aloitan kertomukseni elämäni hirvikokemuksista, varoitan teitä jotka ette pidä synkkyydessä rypevistä blogimerkinnöistä. Osa näistä kertomuksista on jokseenkin karmivia, ainakin allekirjoittaneen näkökulmasta koska on ollut paikalla todistamassa näitä asioita. Kaikki kokemukset omakohtaisia.
Tähän alkuun haluan jakaa teille biisin, joka soi taustalla kokiessani ensimmäisen kunnon hirvikohtaamisen ollessani yksin auton ratin takana.

Kun ensimmäisen kerran elämässäni ylipäätään näin hirven, olin ehkä 8-9 vuotta vanha. En muista tarkkaan, mutta olin pieni. Menimme äitini kanssa pyörillä lauttarantaan, joka on siis tuossa Lamminsillan kupeessa sellainen pieni veneranta. Kesken kaiken sen pienen metsätien yli meni edeltä uroshirvi ja sen perässä naarashirvi. Ne pysähtyivät katsomaan meitä, jotka olimme tottakai pysähtyneet pyörillämme ja tuijotettiin vain tätä kaksikkoa. Ne katsoivat hetken ja jatkoivat matkaansa. Muistan tästä että oli aurinkoinen päivä.. ja että ne otukset olivat aivan älyttömän suuria.
Toinen, ehkä eniten elämääni järkyttänyt hirvikokemus ei varsinaisesti koske minua itseäni vaan kummisetääni. Hän asui naapurissamme, jakoi työkseen aamun lehteä.. Ja ajoi hirvikolarin tuossa kotinsa vieressä. Hän menehtyi kolarissa. Mitä tästä muistan? Ehkä liikaakin asioita, joita en nyt tuo julki tässä. Kunnioitan siinä suhteessa muita omaisia. Mutta muistan että oli kirkas aamu ja että olohuoneemme ikkunasta näkyi surmapaikalle.
Toinen omakohtainen hirvikokemukseni oli kun olin 15-16 vuotias ja ajoin skootterilla tuota lähimäkeä ylös. Siinä se seisoi mäessä kun katsoin oikealle ja söi ruohoa. Möllisteli vaan että mikä on tuo outo otus, joka kulkee kahdella pyörällä. Ei siinä mitään, elettiin ihan sovinnossa se muutama sekunti mikä siinä kului.

Kolmas kokemukseni sitten tapahtuikin.. Joskus keväällä/kesällä/syksyllä 2008. Olin juuri saanut ajokortin ja painelin rakkaalla mazdallamme (rip) Anttilasta Voikkaalle päin. Sellainen kiemurteleva tie, missä on metsä ihan siinä vieressä. Tämä oli todella, todella mielenkiintoinen ja samalla kammottava yö! Kuuntelin Sixx:a.m:n levyä ja sieltä sattui juuri parahiksi tulemaan tuo linkittämäni biisi.. Kuunnelkaa sen sanoja ja miettikää omalle kohdallenne hirvi. No hirvi tuli juuri kun biisin kertsi soi kaikista mahtipontisimmin. No selvisin säikähdyksellä, mutta säikähdyksestä itsestään en kai koskaan toipunut. Varsinkin kun hirven jälkeen tien yli painoi varmaan tuhat sammakkoa ylittäessäni sellaista suokohtaa. Hirven jälkeen hyvin, hyvin kammottavaa.. Varsinkin kun sammakoiden jälkeen tiellä istui vielä huuhkaja (tai muu iso pöllö) sammakko suussaan! Kiitos Sixx:A.M ja courtesy call.. Elinikäiset traumat!

No neljäs kokemukseni oli sitten viime kesänä. Muistatte varmaankin tämän, koska muistaakseni kerroin tästä minun ja Willun road tripin yhteydessä. Ajettiin siis Lappeenrannasta Turkua kohti (itseasiassa Imatralta Turkuun ja niitä hirviä oli kaksin kappalein. kts. kommentit.) ja kyltti varoitti hirvestä tiellä. Ajettiin sitten vähän hitaammin ja mietittiin missä helvetissä se nyt sitten muka on.. Ja siellä märehti yksi hirvi hirviaidan takana ja tuijotti meitä typeränä. Ei siinä mitään, siitä selvittiin naurulla.

Uusin kokemukseni sattuikin sitten tänä iltana ja herätti minut ajattelemaan että voisinpa kirjoittaa blogimerkinnän aiheesta! Jos ei muuten niin tiedättepä nyt ainakin mitä ajattelen tästä kaikesta. Tosiaan tänään kävin katsomassa siskoni kanssa elokuvan Johnny English ja leffan jälkeen heitin siskoni kotiin. Soitin sitten kaverilleni puhuakseni huomisesta, kyllä rikoin lakia ja puhuin puhelimessa samalla kuin ajoin autoa. Äkkiä tuossa Oravalan suoralla juoksi hirvi valokeilaan ja kiljuin siinä sitten kaverilleni että vittu hirvi tiellä. Jarrutin, selvisin, nauroin puhelimeen ja käskin huomenna varmistaa soittamalla ensin että olen yhä elävien kirjoissa ennen kuin hän tulee tänne. Puhelun jälkeen laitoin puhelimen sivuun ja ajoin hitaasti, kädet täristen kotiin ja kaikki varjot näyttivät hyvin hirvimäisiltä. This is just a courtesy call, this is just a matter of policy. This is just an act of kindness to let you know that your time is up...

Hyvää yötä, herrasväki! Varokaa hirviä, niitä on nyt liikkeellä!

Haistakaa vittu, Hanoi Rocks-fanit!

2011-09-12T22:47:00.002+03:00

Olin aikeissa kirjoittaa merkinnän, jonka omistaisin tällä kertaa vain ja ainoastaan Steve Contelle. Se mies kun ansaitsee jo aivan oman merkintänsä (aivan kuten muutkin Makkosten bändin jäsenet, mutta siis..) kaikkien sen herran toilailujen jälkeen. Mutta sitten luin taas kerran ärsyttävän tekstin viitaten tähän Naantalin keikkaan.
Nyt ensin haluan syvästi pyytää anteeksi Hanoi Rocksin jäseniltä, etenkin Andy McCoylta. Haluan että ne miehet (myös Razzle) tietävät että rakastan niitä yhä edelleen, vaikka tässä tulevassa merkinnässä saatankin antaa Andystä vähän huonomman kuvan. Andy, rakastan sinua ja mikään ei muuta sitä koskaan. Anteeksi.

Mutta nyt minun on aivan pakko purkautua ja kertoa koko maailmalle kuinka syvästi vihaan Hanoi Rocks-faneja. Tiedättekö, oi te ylpeät Hanoi-fanit, te olette jotain niin sanoin kuvaamattoman kusipäisiä idiootteja että toisia saa hakea. Ai miksi? Syy ei suinkaan ole bändissä, koska bändihän on aivan loistava ja kyllä, saatte olla ylpeitä että olette löytäneet niin hienon bändin fanitettavaksenne. Syy on siinä että te ette jumalauta voi tajuta sitä tosiseikkaa että se bändi on kuollut ja kuopattu. Hanoi Rocksin hautajaisia vietettiin keväällä 2009 ja se bändi lähti kunnialla kohti viimeisintä leposijaansa. Nyt te, jotka kutsutte itseänne faneiksi, hypitte sen haudan päällä likaisissa converseissanne ja kaadatte siinä sivussa hautakiven. Ette anna Hanoin levätä rauhassa, koska aina kun joku huutaa väärän bändin keikalla "Soittakaa Taxi Driver" niin se bändi kääntyy haudassaan.
Hyvät ihmiset, Michael Monroe on sekä mies että bändi. Mutta se bändi EI OLE Hanoi Rocks. Se bändi on "Michael Monroe". Siinä bändissä ei soita Andy McCoy. Siinä bändissä ei soita Nasty Suicide. Siinä bändissä ei soita Gyb Casino tai Razzle (RIP). Siinä bändissä soittaa kyllä kaksi Hanoi Rocksin alkuperäisjäsentä, Michael ja Sami Yaffa. Mutta siinä bändissä soittaa myös kaksi New York Dollsin jäsentä, mutta bändi ei kuitenkaan ole New York Dolls. Tässä bändissä soittaa Michael Monroe, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Dregen ja Steve Conte ja he tekevät tästä bändistä MICHAEL MONROEN. Ymmärtäkää se. Hanoi Rocks ei ole Michael Monroe eikä Michael Monroe ole Hanoi Rocks. Melkein jo odotan sitä päivää kun tällä bändillä on tarpeeksi omia biisejä, jottei heidän tarvitsisi enää soittaa Hanoi Rocksin kipaleita. Jos se päivä joskus tulee, olen iloinen.

Lisäksi haluan nostaa erityisesti esille ne keski-ikäiset miehet ja naiset, jotka tulevat joka helvetin keikan alussa selittämään eturivin ihmisille kuinka näkivät Hanoi Rocksin jo 1980-luvulla. Ketään ei kiinnosta. Eturivi ei tullut katsomaan Hanoi Rocksia tai jos tuli niin voi, väärä vuosi ja väärä bändi. Eturivi tuli katsomaan Michael Monroe-bändiä. Hauskinta on ehkä kuitenkin se että juuri nämä keski-ikäiset idiootit, jotka pätevät keikan alussa, tunnistavat vain ja ainoastaan Taxi Driverin noista biiseistä. Jos sitä biisiä ei suosiolla kuulla ennen encorea, sitä aletaan pyytämään kännisesti karjuen jonkun korvaan. Ei hyvä.

Mutta mikä nyt varsinaisesti sai vihani pintaan tänä päivänä, on Tuomas Tähden kirjoittama tekstin pätkä Naantalin keikasta. Käykääpäs tässä välissä lukemassa:
Michael Monroe Naantalissa 9.9.2011.
Ensinäkin teksti on kaikin puolin hyvin tylsää luettavaa ja minulle tuli heti sellainen olo että "jee, olen lukenut tämmöisen tekstin noin tuhat ja sata kertaa aikaisemminkin. Ja aina olen vittuuntunut." Mikä varsinaisesti pisti suonen sykkimään ohimolle, oli se kuinka halventavasti Tuomas Tähti kirjoittaa merkinnässään Steve Contesta ja Dregenistä. Mies kutsuu heitä seinäruusuiksi ja vertaa siinä ohessa Andy McCoyhin. Kaikella kunnioituksella Andya kohtaan, mutta jos tuon kolmikon nykypäivänä laittaisi samalle lavalle, Andy jäisi seinäruusuksi. Dregen on ylienerginen ja aloittaa leikkimielisen valtataiston Michaelin kanssa heti keikan alussa; kumpi vetää enemmän huomiota puoleensa. Steve Conte taas ei ehkä ole niin energinen, mutta huomioi faninsa yhtä kaikki. On yleisön kanssa, liikkuu lavalla ja käy tervehtimässä kaikkia yleisöstä eikä vaan seiso mikkinsä takana. Entä mitä Andy tekee lavalla? Se seisoo mikkiständin edessä ja liikkuu korkeintaan edestakaisin. Nykypäivänä. Puhutaan siis 2000-luvun Andystä. Jos Andy hiippailee toiselle puolelle lavaa niin vain moikkaamaan toisia bändin jäseniä, ei suinkaan yleisöä. Ja sitten Steveä ja Dregeniä kutsutaan seinäruusuiksi? Ainoa asia minkä takia Andy voittaa tämän seinäruusukilvan on se, että se mies on suomalainen. Siksi nämä ihanat suomalaiset Hanoi-fanit ovat sen puolella.

Että haistakaa vittu te, jotka kutsutte itseänne Hanoi Rocks-faneiksi! Jos tunnistit itsesi tästä merkinnästä niin mene ja katso peiliin. Lopettakaa sen Taxi Driverin pyytäminen ja antakaa Hanoin levätä rauhassa.

Part 7/7 ja hyvää yötä maailma

2011-08-07T12:07:00.003+03:00

Nyt se on sitten virallisesti lusittu se festarikesä. Kirjoitan ehkä jonkinlaisen yleiskoosteen siitä tässä jossain vaiheessa kunhan Willuni kotiutuu ja pääsemme puimaan kaikki säälittävän typerät, mahdollisesti jopa hävettävät jutut. Kerron niistä sitten jos kehtaan, mutta en nyt vielä. Nyt kerron tulkintani näistä viimeisistä.. kolmesta päivästä.

4.8.2011, Pelle Miljoona Oy Circuksessa
Ei oikeastaan mikään festaritapahtuma, mutta menköön nyt tähän samaan kastiin. Matkasin siis Helsinkiin, jossa Willuni majaili ja painelimme illalla katsomaan Pelle Miljoonaa, joka soitti Andyn mukaan "viimeistä keikkaa". Ihmeellistä kyllä, muistan Andyn puhuneen jostain vastaavasta myös Kotkassa.. Hmm..?
No mutta! Tämä keikka meni omalta osaltani vähän kehnommin, koska flunssa alkoi iskeä. Oli kurkku palasina, nenä yritti valua perseeseeni ja muutenkin vähän tööt-olo. Tämän takia emme juosseet eturiviin vaan jäätiin sinne kauemmas istuskelemaan. Aika hämärää. Katottiin kuinka jotkut punkkaripennut ryntäs sinne ja oltii et "voi noita nuoria! kuinka ne jaksaakaan istuu lavan ees koko illan! mehän ei moista harrasteta koskaan!"
Mitäs.. Eka siel soitti joku bändi, jonka nimee en muista. Sitten siellä soitti Kakkahätä-77, mikä oikeastaan.. Soitti ihan menevää punkia. Jos oisin vähän enemmän punkkari ni saattasin ehkä kuunnella sitä. Mut koska oon vähän enemmän rokkari ni en sit jaksa.
Ja sitten nousivat Pellet lavalle ja oltii raahauduttu sinne melkein eturivii. Willu oli eturivis ja mä sen takana tappelemassa jonkun känniääliön kanssa. Nähtii myös yks stadilain kaveri siel ja sit, laitan nousevan flunssan piikkiin, eksyttii siitä ja talsittii kotii. Ehkä paremmal ajal sit nähää sitäki (sori Jackman :D).
No Pelle soitti, kuten aina, loistavan keikan. Lähettii heti keikan jälkee tosiaa veke.. ja siin samal ku käveltii Kaisaniemee ni pöllittii siit matkan varrelt Willulle kyseisen tapahtuman juliste. Myöhemmin pöllittii mulle sit viel toinen juliste, joten ihan jees.

5.7.2011, Porispere
Kirjotin vahingos poronperse, kiitos Willun. No mutta! Seuraavana aamuna oltiin ekan kerran koko kesän aikana ni liikkeellä just siihe aikaa ku oltii suunniteltu! Voitteko kuvitella? Herättiin yheksältä ja suunnitelmien mukaa lähettäis kymmenelt ajaa.. ja me lähtii kymmenelt ajaa! Pieni ihme sinänsä.
Noh Poriin ajeltiin sitten koolmisen tuntia. Sitten löydettii viel hotellille, saatii lunastettuu huone ja osattii viel ajaa auto oikeesee parkkiiki! Vau! No sit öristii siel huonees vähän aikaa ja lähtii sit seikkailee kohti Kirjurinluotoa. Kun päästiin sinne porteille ni johan siel oli kakrui että silmiä särki, mutta eipä mitään.
Joku.. tunti ehkä ehittii jonottaa ja sit ovet aukes ja juostiin lavan eteen. Ja taas kerran eturiviin<3
Mitäs.. Joku siin soitti ennen Makkosia. Kuka? Öö.. Ah jotaa randomei mut pitää nostaa ylös LAPKO. Ei vittu ne sen laulajan shortsit! Pakko laittaa tähän kuva niistä, koska ne on pornoimmat shortsit ehkä ikinä! Oisitte pojat ja tytöt nähny ne liikkees. Kamalaa.
Noh en muista muita bändei mitkä ois soittanu enne Makkosia. Mennään siis suoraan Makkosiin. Ööää.. No Trick of the Wristhän sen alotti kuten joka kerta<3 Parhautta. Tällä keikalla Saimi(...) kävi nauramassa meille. Se tuli siihen Steven mikkiständin luo, katto meitä.. ja nauroi. Positiivista! Melkein jo kuvittelisin et ne itkis.
Steve kyttäs meit koko ajan ja Willun mukaa iski meille silmääki. Mä vaa en huomannu ku en kehdannu enää kyylää sitä niin tiiviisti. Jotenki kuus aikasempaa kyyläyskeikkaa alkaa.. jo tuntuu omal tunnol. Steve-parka näkee painajaisii meist.
Makke sit kävi moikkaas meit (luojan kiitos) ja äijät veti taas kaikin puolin loistavan keikan. Nassen vika keikka tällä erää. Dregen palaa nyt sit taas kehiin ja se pikkuherra me nähdäänkin seuraavaksi sitten kai.. Naantalissa. Jeejee!
No Makkosten jälkeen oli sitten vähän taukoa, jonka aikana kuvittelin kuolevani flunssan kouriin. Varmaa kuumekin oli nousemassa ja sitten vielä se joku Disco.. joku exblaablaa tuli lavalle. Sinänsä niil oli ihan menevää musaa mut se bändi oli ulkoisesti niin ruma että hui. En tykännyt, voin sen sanoa. Enkä ees pyydä anteeks sitä keltää.
No mutta! Problems oli soittanu täs välis siel jossaa pikkulavalla ja nyt sitten Tumppi pääsi Pellen riveissä isollekin lavalle. Vihoviimeinen keikka Oy:ltä nyt sitten tämä. Andykin taisi olla (yllättäen) sitä mieltä ellen ihan väärin muista. Joo-o, kyllä se taisi jotain vikasta keikasta mainita.
Noh tää keikka oli selkeästi Pellen paras näistä mitä me ehdittiin kesän aikana nähdä. Kai sitä aina satsataan siihen viimeiseen keikkaan kaikista eniten vaikka kyllä muutkin keikat oli loistavia. Kiitos Pelle Miljoona Oy.

Seuraavana päivänä pyörähdettiin vielä Porisperessä, koska meillä oli se kahden päivän protestilippu. Ei kuitenkaan jaksettu jäädä sinne koska siel ei ollu meille enää mitään nähtävää eikä meitä kai ole luotu hengailemaan festareilla. Lähdettiin siis veke ja tulin vielä illalla junalla sitten himaan. Muuten! Eikö olekin hauskaa että juna Helsingistä Kouvolaan maksaa 10 euroa vähemmän kuin taksi Kouvolasta Oravalaan? Minusta ainakin.

Part 5-6/7 and the fire still burns!

2011-08-02T19:38:00.010+03:00

Noniin nyt on se kaikist friikeistä viikonlopuista friikein viikonloppu takana ja enää on jäljellä kevyt laskeutuminen.. ja sitten kuukauden keikkatauko. Nyt paneutukaamme kuitenkin tähän kaikista friikeimpään viikonloppuun, oikeastaan pidennettyyn viikonloppuun.

Ainiin. Pitää kertoa! Meiksi hankki nenäkorun takas ja olen myös virallinen mähmähuuli (lue= koru sielläkin).

27.7.2011, Down by the Laituri I
Matkasin Turkuun tuhatta ja sataa. Olin paikalla joskus vähän yli neljä, heitin kamat The Willu Houseen ja sitten paineltiin laiturille hengailemaan.. Ja eikös Turun Sanomien toimittajat saatana iskeny heti ku perseemme siihen "jonoon" iskettiin. Tulivat kyselemään kaikkea Pelle Miljoonasta ja sen biiseistä ja lavaesiintymisestä.. ja päädyttiin siten Turun Sanomien ekalle sivulle. Sellanen puolen sivun kokoinen kuva meistä.. keikalla.. kamalaa. Hyi.
Noh mutta hauskaahan sekin oli. Keikat kuitenkin alkoivat Problemsin noustessa lavalle ja Tumppi porukoineen heitti mahtavan shown. Ihan tajuton meno ja vaikken voi vielä täysin sanoa että Problemsia kuuntelisin, koska en levyä omista, niin onnekseni tajusin että osasin useamman kuin yhden biisin sanat! Jee!
Sitten lavalle nousi Pelle Miljoona Oy. Tumppi siis pääsi riehumaan toistekin lavalle heti siihen perään! Hienosti veti vaikka varmasti oli kuuma ku kuolemassa. Eturivissä ainakin oli.
Ööö.. Pelle veti pääasiassa biisejä, jotka löytyi Moottoritieltä ja lisäksi mm. Gabrielin ja ah, mikä show! Nyt häpeän itseäni kun alan vasta tässä vaiheessa valaistumaan siihen kuinka hieno bändi Pelle onkaan. Kyllä, alunalkaen menin helmikuussa katsomaan tätä vain ja ainoastaan Andyn ja Samin takia mutta nyt voin sanoa jo että menen ihan koko bändin takia. Uskomatonta. Häpeän silti itseäni, mutta se nyt alkaa olla normy fiilis.
Ah, pitää sanoa että Andy oli (as always) ihan pihalla. Se ei tienny missä biisis mennää tai mikä biisi alkaa.. Mut hyvin se veti kaikest huolimatta. Se kun kävi itse virittämässä kitaransa ennen keikkaa ni se veti siin kunnon soolon ("kattokaa mua ku soitan skittaa!!"), mikä oli hauskaa ja hyvin odotettavaa Andyltä.
Dooowwwn ykkönen loppui sitten aika lyhyeen koska ei jaksettu mitään paskaa jäädä Problemsin ja Pellen jälkeen kuuntelemaan. Paineltiin kotiin syömää.. nyt en syöny patonkia vaa jotaa kiisselii koska huulikoru huus hoosiannaa. Sit riekuttii yöhön saakka ja nukahettii sit kai ehkä joskus.

28.7.2011, Down by the Laituri II
Ah, uusi päivä ja uudet kujeet! Tänään juostiin pitkin Turkua ja etsittiin Turun Sanomia, koska meidän pärstät tosiaan oli siellä. Sitten kun oltiin vaivalla etsimämme lehdet löydetty, paineltiin Willun lähikauppaan ruokaostoksille ja siinähän oli lisää niitä lehtiä. Ihan turhaa juostii ympäri Turkua.
Noh meinattii kuolla kuvalle ja tekstille.. Taidan laittaa sen kuvan sitten tähän merkintään niin te kaikki näätte kuinka idiootteja ollaan.
Noh kuitenkin! Illalla sitten suunnattiin kulkumme takaisin sinne johkuu rantaa koska WASP soittaisi tänään samaisessa teltassa, missä tehtiin kuolemaa edellisenä päivänä.
Waspia ennen soitti kuitenkin.. Stamyksina. Yllättäen. Oon nähny sen nyt kolme kertaa tän kesän aikana.. ja aina eturivistä. Pelottavaa.
Noh ei Stamyksinasta sen enempää, WASP nousi lavalle vissii puol tuntii aikataulusta myöhässä mutta voi Blackie! Blackie ansaitsee ihkutussydämen. Blackie<3.
Loistava show taas kerran! Koko bändi oli mielettömässä vedossa ja isot pointsit Blackielle siitä että mies veti koko keikan jossain nahkan tyyppises asus. Tai perus paita ja farkut mut sen käsis oli jotkut.. tekonahkajutut. Ja varmasti oli ihan vietävän kuuma.
Nooh.. Waspit soitti kaikki parhaat biisit The Idolia myöten. Halvaushan siinä meinasi tulla ja nyt vituttaa kun jäi Waspin Suomen keikkoja väliin vino pino. Tosin Helsingin keikan aikana oltii jo Turus ja Kuopion keikan aikaan Kotkassa ja sit oltiiki jo Oulus, joten ehkä tämä nyt anteeksiannetaan..
Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Yöllä ajettiin Waspin jälkeen vielä Kouvolaan nukkumaan, koska aamupäivällä lähtiin sitten Kotkaan ja ajateltiin että parempi nukkua Kouvolassa kuin Turussa niin ei tarvi herätä niin tuskasen aikasee. Jatkosta tulisi kuitenkin mitä zombein olo..

29.7.2011, Kotkan meripäivät
Meripäiville päästiin sitten joskus kolmen aikoihin. Ei tarvinut istua kuin tunti, pari siinä ovien edessä ja sitten marssien tahdissa lavan eteen. Oikeesti MARSSIEN. Kukaan ei juossut, mutta kaikki kyllä pikakävelivät..
Meripäivien teltassa ei luojan kiitos ollut niin kuuma kuin DbtL:n teltassa. Täällä pystyi sentään hengittämään, mikä olikin mitä loistavin asia koska lavan edessä kökötettiinkin sitten 10 tuntia.
Ensimmäisenä taisi soittaa Kotiteollisuus, joka oli sinänsä aika hyvä bändi verrattuna edellisfestareiden Stam1naan. Niillä oli ihan jees meininki.. ja välispiikit oli hauskoja. "Hei! Musta tuntuu et mul on mahdollisuus saada tänään persettä.. mieheltä. Sitä mä en ookkaa viel saanu. Paitsi Hongistolta mut se on verrattavissa hylkeesee. Eläinseksiä."
Kotiteollisuuden jälkeen.. Taisi soittaa Pelle Miljoona. Joo niin teki! Andy oli tänään kovemmassa vireessä kuin eilen eikä yhtään niin sekaisin. Taisi olla suurimman osan ajasta ihan selvillä biiseistäkin.. no välispiikit meni nyt miten meni, mutta voi Andy. Twisted Sister muuten blogissaan kehui Pelle Miljoonaa. Eiväthän ne mitään sanoituksista tajunneet mutta jotain kuitenkin kehuivat. Hyvä meininki ja sillee. Saivat yleisön pähkinöiksi.
No sitten lavalle nousi Hardcore Superstar ja ensitöikseni totesin ettei se laulaja ollut enää niin cool kuin silloin muutama vuosi sitten kun sillä ei vielä ollut pitkää lettiä. Nyt se oli aika blaah.. Perushevarirokkari. Noh mutta pointsit kotiin Hardcorelle siitä että miehet ottivat kaksi fania lavalle! Itse olisin vastaavanlaisessa tilanteessa lähinnä tappanut itseni mutta nämä fanitkin hoitivat hommansa kunnolla kotiin. Onneksi en ole Hardcore-fani. Saattaisin kuolla.
JA SITTEN. Lavalle nousi.. TWISTED FUCKIN SISTERRR! Ja päät räjähti. Eturivistä oli niin parhautta tuijottaa jotain niin älyttömän hienoa bändiä. Kuten aina, eturivi on paras paikka. Oulussa ei onnistuttu ihan eturiviin saakka, mutta melkein.
Eeh.. Parhaat hetket on ehdottomasti Burn in Hell, We're not gonna take it jaaaa.. Se kun Jay Jay haukkui Idolsia. Ah, parhautta<3 Dee teki sen silloin Ideaparkissa jokunen vuosi sitten ja nyt Jay Jay. Ne taitaa tosiaa vihata Idolsia. Sietääkin tosin.
Öää.. Burn in Hellin alun otin videolle, mutta sitäkään tuskin saatte nähdä ellette facebookista kurki koska en ole saanut aikaiseksi ladata sitäkään youtubeen.
Aiiiivan tuhottoman loistava keikka kuitenkin! Kuten arvata saattaa. AJ heitti mulle rumpukapulansa, terveisin materialisti.

No Twistedin jälkeen tuli sitten vielä ns. "rauhoittelubändi", jona tänä iltana toimi.. kukapa muukaan kuin Michael Monroe. Siinäpä rauhoittelubändi jos mikä, eikö? No ne äijät aloitti yhden aikaa soittamisen ja lopettivat joskus vähän yli kaksi. Aeevan ihanan keikan heittivät, joskin musta tuntui (ja tuntuu edelleen) että Makke vältteli meitä. xD Se kun juoksi järkkärialueella niin se tuntui jotenkin skippaavan aina meidät siitä. Tai sit oon vaan vainoharhanen.

Mitäs sitten tapahtuikaan? Ainiin! Posotettiin Kotkasta Kouvolaan ja meidän mökille aamuyöuinnille. Kello oli silloin jonku neljä. Äiti ja Hanski oli mökil nukkuus. Minä sit ihanana tyttärenä iskin töötin pohjaa ku päästii pihaa. Ne muuten heräs.
Noh uinnin jälkee lähtii sit ajamaa.. Kohti Oulua. Oli muuten huisia! Jouduttii nukkuu jossain.. jossain vaihees. Meil oli taas Joensuusta tuttu peti siellä takakontissa. Toimi tällä kertaa muuten paremmin ku viimeks, koska tajuttii kaataa myös etupenkit.
Sitten seottiin totaalisesti ku löydettii matkanvarrelt kyltti, jossa luki "OULU 78". Siitä piti ottaa posetus.

Noh missattii Antti Tuisku ja Cheek! Kamala pettymys. x_X Oltii joskus kolmen aikaa Oulussa. Siel on muuten ihan paska ajaa autolla. Ei parkkipaikkoi missää ja joka toinen tie on ykssuuntanen ja sit viel hullut oululaiset juoksee väkisin alle. No ei se mitää, kukaa ei kuollu. (Damn....).
Oltii ekat Makkosfanit siel lavan eessä ja kiroan sitä, kuka päätti nää esiintyjäjutut eri lavoil. Kuka laittaa esim. Makkosen samalle lavalle Tuiskun, Cheekin ja Anna Puun kanssa? Ja sit Twisted Sisterin eri lavalle? Mustach ois voinu olla samal laval Makkosten ja Twistedin kans. Ois ollu überhienoa.

Mutta noh! Ennen Mustachia alko sataa vettä ja pelättii jo taas trombia, mut onneks se oli sit vaa vesikuuro. Mä sekosin Mustachin aikana ja moshasin vaa koko keikan. En ees tienny siit bändist mitää, mut hyvin vetivät! Ihania pappoja. Pitää ottaa selvää tästäkin bändistä.
Karli kävi kattoos kans Mustachia ja toivon sydämestäni et se näki kuinka riehuttii eturivis. Sais ainaki sen uskomuksen et me kuunneltais jotaa muutaki ku vaa niitä. Ja toivon myös et Makke näki meidät Twistedin aikana.
No mutta sitten tuli Makkosten aika! Sami huomas meidät sielt bäkkärilt ennen keikkaa ja se tuijotti hetken ja lähti sit jotenki epäuskosena veke siitä.
No keikka alko Trick of the Wristillä jaaa.. Ainiin! Ne veti Kotkassa ja.. kai jo Ilosaaressakin ehkä.. Superpowered Superflyin mikä oli ehkä ihanin yllätys ikinä! Luulin et ne ei koskaa soittais sitä. Gaah<3
Loistava keikka ja tällä kertaa Makke huomioi meidät taas.. ja ainakin mun mielest myös Steve. Se kävi siin alhaal semmosil kajareil (lol pitää selvittää näit termei itellee) juoksentelees. Tai sit vaa taas kuvittelen.

Noh, Makkosten jälkeen juostiin tuhatta ja sataa päälavan eteen koska Twisted Sister oli just alottanu keikkansa siel! Yks biisi missattii mut päästii mukaa heti Kids are backin aikana.
Sen keikan aikana hilauduttiin sielt jostaa keskivaiheilt sinne vasemman reunan tokaa rivii. Pientä hipsimistä.. ja taas innostuin moshaamaan pääni irti koska ei ollu eturivin paikkaa. Ei muuten ollu tungost ku moshas ja riehu! Haha..
Noh jälleen Jay Jay innostu haukkuu Idolsia.. Ja kai se tiesi että Qstockis soitti kolme Suomen Idolsista tullutta pälliä, koska se vähän epävarmana kyseli Deeltä siihen suuntaan.
Öäää.. I wanna rock! SE BIISI. TÄMÄ KEIKKA. SE BIISI!! Siis ei jumanvittu. Nyt suoraan lainaus Twistedin sivuilta:

"I Wanna Rock treated me to a visual I won't soon forget--thousands of fists being thrown into the air. Dee first had the crowd scream "ROCK!" with one fist.... then two fists... "okay...now one leg...your right fist...and ..." well, maybe not, although Twisted Twister sounds like a lot of fun. When Dee asked the crowd to pump their fists in the air, yell "ROCK!" and jump--I swear to you, I could feel the earth shake."

Tuo kertoo ehkä kaiken!!

Moshasin tosiaan pääni irti ja sitten pääni räjähti Oulun taivaalle yhdessä Willun pään kanssa. Tämä loistava. Ihan mieletöntä. Jos Oulu ei ois niin paska kaunpunki, voisin lähteä Qstockiin uudestaankin. Ehkä lähdenkin. Ensi vuonna siel on varmaa ihan vitun kovia bändejä taas. Ainakin se kaksi kappaletta.

Noh, sitten ajettiin zombeina takasin! Nukuttiin autossa taas joku ehkä kolme tuntia ja jatkettiin matkaa. Hylkäsin Willun Jyväskylään ja ajoin zombina kotiin. Meinasin muutaman kerran nukahtaa rattiin, joten torkuin levähdyspaikal vartin ja sit jaksoinki kotiin. Hammersmith Palaisin voimin.

Kiitos rakkaalle Willulleni tästä tripistä! Anteeksipyyntö Makkosille ja Twistedille kiitos Idolsin pilkkaamisesta ja päiden räjäyttämisestä.

Roxx Decker kiittää ja kuittaa. Ylihuomenna Helsinkiin Pelleilemään ja sieltä Poriin.. Ja sitten pyydetään taas anteeksi Makkosilta.

Part 4/7 and I'm still loving you

2011-07-27T10:33:00.005+03:00

Pitäisi muistaa/jaksaa/kyetä kirjoittelemaan näistä tapahtumista aina heti tapahtuneen jälkeen eikä odottaa montaa viikkoa. Sitä on vaan saakelin vaikeaa kirjoittaa mitään kun on keikkahurmiossa ja osaa hokea vain sanoja "jumalllauta" tai "tapan itseni". Nyt on kuitenkin pakko kyetä kirjoittamaan kolmesta viimeisestä, koska tänään alkaa neljän keikan kovaakin kovempi rutistus. Palatkaamme nyt siis aluksi ajassa takaisin päin Ilosaarirockiin..

16.7.2011, Ilosaarirock
Willu saapui tuossa edellisenä iltana meille ja palloiltiin siinä aikamme.. Ja todettiin että vittu Makkoset soittaa jo kahdelta päivällä, joten meidän on pakko ehtiä Joensuuhun ajoissa. Mitä teemme? Pakkaamme kamat autoon ja lähdemme yötä vasten ajamaan. Ihan hyvin se menikin, kiitos Hammersmith Palaisin. Jossain vaiheessa me kuitenkin sitten päätettiin että käydään muutamaksi tunniksi nukkumaan. Olimme kaataneet takapenkit autostamme ja roudanneet patjoja sinne vinon pinon. Siellä sitten koisailimme sen 3½ tuntia, joskin ainoa ongelma oli se ettei jalkoja saatu suoraksi ja aamulla ainakin allekirjoittaneen jalat olivat ihan pirun kipeät.
Noh sitten kuitenkin Batterya naamaan ja matka jatkuu. Jouduttiin ajamaan varmaan parikyt kilsaa ennen ku tuli vastaan ensimmäinen bensa-asema, josta sai kahvia.
Noh Ilosaaressa sitten seisoskeltiin aikamme siinä jonossa ja joku paskamainen ylen toimittaja tuli kyselemään meiltä jotain Sielun Veljistä, josta emme rehellisesti sanottuna tiedä paskaakaan. No yritettiin siinä kertoa sille ystävällisesti että se kysyy vääriltä ihmisiltä, mutta ei se tajunnut. En edes tajua miksi se tuli meitä kiusaamaan; meillä oli hatut täynnä makkospinssejä, paita tuki Makkosia ja laukut vielä Makkosia. Miksei voisi kysyä Sielun Veljistä jotain niiltä, jotka näyttävät siltä että asiasta jotain tietäisivät..?
No joka tapauksessa sitten ovet aukesivat ja juostiin tuhatta ja sataa sinne lavan eteen.. Ja oltiin taas melkein ainoat siellä. Koskahan sitä oppii ettei festareilla tarvi juosta samalla tavalla kuin Tavastian keikoilla..? Ei varmaan koskaan kun ottaa huomioon Miljoonarockin järjestelyt, mutta se nyt on asia erikseen. Siitä kohta lisää.
Mitäs? Itse keikka oli loistava, joskin ei yhtä loistava kuten aikaisemmat. Tällä keikalla Dregen kuitenkin pomppasi lavalta kokonaan alas ja kävi morjestamassa meitä. Yrittipä miesparka hukuttautua vesitynnyriinkin ohimennessään. Ei onnistunut. Keikalla koko yleisö oli ihan jäässä ja se oli hirveetä. Kukaan ei tunkenut mistään suunnasta eikä kukaan myöskään huutanut. Joku känniläinen siellä selitti meistä kavereilleen kuinka me ollaa tosi Makkos-faneja. Se oli hauskaa vaikken tajua miksi kaikki känniääliöt aina tuppaa meidän seuraan..
No sitten keikan jälkeen mietittiin että mitä tehdään ja todettiin että Hammersmithin ja Batteryn voimalla painettiin kotiin sieltä. Ihan vaan koska väsytti ihan helvetisti, sää ei ollut kovin antoisa ja.. No ei ollut enää mitään nähtävää. Kotiin siis.

22.7.2011, Saimaa Open Air
Ilosaaren jälkeen pyörähti melkein viikko ilman mitään actionia ja sitten olikin aika alkaa sanoa hyvästit Scorpionsille. Koska Willu pääsi töistä vasta julman myöhään, minä painelin omineni Imatralle etukäteen.. Vain päästäkseni jonottamaan kolmen venäläisen kanssa nelisen tuntia. Se oli ihan venkaa sinänsä. Vain yksi niistä puhui englantia ja oli hauskaa puhua tyypin kanssa, josta tietää että sillä on huonompi enkku ku mulla. Jännää. En kai koskaa oo puhunu sellasen tyypin kans.
Noh Willu saapui kuitenkin ennen ovien aukaisua ja taaaaas painettiin tuhatta ja sataa lavan eteen.. jälleen ihan turhaan. Eturivi alkoi täyttyä sitten vasta myöhemmin, mutta ainakin me oltiin paikkamme lavan oikealta reunalta saatu.
Scorpionsia ennen soitti Uniklubi, joka on oikeesti täyttä paskaa. Sitten viereisellä minilavalla soitti öö.. CMX, josta en muista mitään koska meinasin nukahtaa. Sitten tässä päälavalla soitti Stratovarius, mikä oli oikeestaan aluksi aika jees. Sitten alko kyllästyttämään koska niiden biisit oli kaikki samanlaisia. Sitten viereisellä lavalla soitti vielä Egotrippi, joka on lässynläätä. Ja SITTEN..
Sitten alkoi jytisemään ja Scorpions nousi lavalle. Aloitusbiisinä taisi toimia uusimman levyn sting of the tail. Kuultiin muutenkin paljon vikan levyn tuotantoa ja sitten tottakai näitä ihania klassikoita. Positiivinen yllätys ainakin itselleni oli Wind of Change, jota miekkoset eivät ole tainneet aikaisemmilla keikoilla soittaakaan. Ainakaan niillä, missä mä olen ollut.
Paljon hyvää ettei sitten jotain pahaakin; Matthias Jabs kaatui lavalla aika pahan näköisesti ja ilmeisesti miestä sattui oikein kunnolla. Se ei itse päässyt lavalta ylös ja Rudy oli ensimmäinen joka sen luo juoksi. Sitten tuli joku roudarimies ja auttoi kitaran pois siltä ja sitten miehen ylös. Loppubiisin Matthias oli jossain toipumassa, mutta kyllä se sitten vielä palasi soittamaan loput biisit. Ei vaan oikein enää hymyillyt ja selkeesti teki kipeää. :/ Voi Mathia.
Noh iloisempiin asioihin; Klaus Meine tuli, kuten silloin 2009:kin, ja pyysi meiltä sen meidän upean Scorpions-bannerin lavalle. No annettiinhan me se.. Ja Klaus paineli kunniakierroksen catwalkia pitkin ja esitteli sitä kaikille. Ja tällä kertaa ON kuvia ja ON videota todisteena. Tai kuvista en tiedä. Videota ainakin.
Tältä keikalta jäi käteen Pawelin pleku.. Ja Klausin rumpukapula. Rumpukapulan heitti James meille. Ilmeisesti koska sen mielestä oli niin hienoa että meillä oli se lakana. Ennen ku se heitti mulle ja Willulle ne kapulat ni se pussas niitä. <3 Taidan kuolla jo muistosta. Ah<3
Kinuttiin se lakana takaisin keikan jälkeen ja hyvä että kinuttiin, koska..

23.7.2011, Miljoonarock
Sitten vielä viimeinen stoori tällä erää ja pääsen pakkailemaan tämän viikon trippiä varten. Eli Saimaalta painettiin sitten kotiin nukkumaan ja aamulla Willu, Siiri ja Hanski lähtivät kohti Tuuria. Minä ja äiti tultiin toisella autolla perässä, koska piti käydä mummon hautajaisissa. Kuulostanpa epäkunnioittavalta.. Siis saatoimme mummon viimeiselle matkalleen ja lähdimme sen jälkeen sanomaan hyvästit vielä toisille suurmiehille.
Matka taittui porukkaa ohitellen ja tiekameroiden kohdalla hidastaen. Loppupäästä alkoi vähän vettä ropisemaan mutta ajateltiin että ehkä se loppuu ennen kuin päästään Tuuriin. Loppuihan se.. hetkeksi.
Tuurissa juoksin jonottamaan Siirin ja Willun luo ja päätin että hankin itselleni sadeviitan jostain. Koska ovet olivat toistaiseksi auki festarialueelle (paikka tyhjennettiin kyllä ennen varsinaista show timea) niin menin sitten sieltä hakemaan sadeviitan. Siiri vaan sattui ohjaamaan minut väärään suuntaan ja lähdin vasemmalle kun olisi pitänyt lähteä oikealle. Sitten tuli ensimmäinen kaatosade ja kastuin iiihaaaan läpimäräksi. Meikit levis pitkin naamaa ja viimeisetkin tupeerauksen rippeet valuivat maanrajaan. Noh, ei se mitään. Sain sadeviittani..
Ennen ovien aukaisua jotkut tyypit tulivat haastattelemaan meitä, koska meillä oli jälleen lakanamme mukana. He kyselivät jotain Scorpionsin lempibiisejä ja sitä että kuinka monta kertaa ollaa nähty ne ja montako tuntia ollaa jonotettu.. Kieroja ihmisiä. Tiesivät varmasti ihan hyvin ettei jonotuksesta olisi mitään hyötyä.
Kun ovet vihdoin avattiin, rynnättiin taas turvatarkastuksen läpi.. Vain päätyäksemme uudestaan jonottamaan miljoonan kilsan päähän lavasta. Siihen oli vedetty sellainen eristysnauha, jonka taakse porukkaa sitten kasattiin. Kun porukkaa oli tarpeeksi, nauha katkaistiin ja kaikki juoksivat. Osa kaatui ja varmaan runnoutui ja vitutuskäyrä nousi aika hienosti.
Eturiviin kuitenkin päästiin kiitos Siirin ja saatiin lakana esille. Sitten alkoikin tapahtua. Flinchin noustua lavalle, se ehti soittaa ehkä pari biisiä kun iski valtava trombi. Vähän niinku Sonispheressä viime vuonna. Lavan edus tyhjennettiin ja jouduttiin taas kilpailemaan eturivistä. Onneksi sade ja myrsky lakkasi taas varmaan 10 minuutin kuluessa ja päästiin ryntäämään edemmäs.. ja lavan eteen.
Myrskyssä muutakin positiivista; Flinch ei palannut stagelle eikä Negativekaan voinut soittaa kuin vartin verran, koska Scorpionsilla oli kiire.
Myrskyssä kännykkäni meni paskaksi, mutta se ei haitannut koska SCORPIONS nousi seuraavaksi lavalle. Taas ryminällä ja ensitöikseen kun Rudolf (olimme hänen puolellaan lavaa) juoksi lavalle niin hän osoitti meitä ja nauroi.<3 Tunnisti meidät ja lakanamme<3.
James Kottakin rumpusoolot olivat aivan mahtavia sekä täällä että Saimaalla. Saimaalla vaan oli pidempi soolo, mutta veikkaan että soolon lyhentyminen johtuu aika pitkälti tuosta myrskystä. Setti taisi muutenkin olla muutamaa biisiä lyhyempi Tuurissa..
Mutta siinähän se keikka sitten meni, kaikki muut paitsi Matthias tulivat nauramaan meille. Pawel tottakai koko ajan kun oli sillä puolen lavaa Rudyn kanssa. Klaus kävi moneen otteeseen.. ja jälleen Rock you like a hurricanen aikana tuli ja vei lakanamme. Nyt lopullisesti, koska keikan jälkeen Pawel nappasi sen mukaansa siitä rumpusetin edestä ja vei mukanaan. Linkitän videoita tuonne loppuun sitten. Järkkärit sanoivat että lakana lähti Saksaan.
Myrsky ja hurrikaanit ovat nyt sitten ohi. Kiitos Scorpions, I'm still loving you.

Kiitos Scorpions näistä viidestä hienosta keikasta, tulkaahan vielä toistekin! Ainiin.. Nähdään Saksassa! Toivon mukaan..<3

Linkkejä:
Scorpions - Rock you like a hurricane
Saimaa open airista Klaus ja meidän lakanamme.
Scorpions - Rock you like a hurricane
Miljoonarockista Klaus ja meidän lakanamme.
Kuvattiin myös itse koko lakanaepisodi Saimaalla, mutta se on vain facebookissa toistaiseksi. Jos saan sen joskus youtubeen niin muokkailen sitten tänne.

MM summer fest 2011 so far

2011-07-15T11:11:00.004+03:00

Heheheello peoplee! Mun piti kirjottaa jo viime viikolla tästä kesästä että mitä nyt on tähän mennessä tapahtunut ja mitä tosiaan on tapahtuva seuraavien.. neljän viikon aikana. Nyt alkuun kuitenkin pieni asiaan kuuluva viite merkintääni Hei, hei rakas Kakkanaama. Siellä puin jonkin verran sitä, kuka mahdollisesti tulee olemaan Michael Monroe bändin uusi kitaristi nyt kun Ginger jätti sen seuraavalle.. ja me, kuten monet muutkin, oltiin aika varmoja että kyseessä olisi Nasse vaan ei ollut! Ja nyt kun olen todistanut kolme keikkaa tämän uuden kitaristin ollessa riveissä.. On pakko todeta että uusi kitaristi ei olisi voinut olla parempi valinta!
Uutena kasvona näemme siis Dregenin, joka on vaikuttanut mm. Backyard Babiesissa ja on omien sanojensa mukaan ollut pienenä poikana uskomaton Hanoi Rocks-fani. Ei näissä taustoissa mitään sen suurempaa.. Mutta ai että sitä miestä lavalla! On aivan kuin Dregenin olisi kuulunut liittyä tähän bändiin joskus. Hän sopii porukkaan kuin nyrkki silmään! Ehkä joku suurempi voima (nimeltä Rock'n'Roll) suunnitteli että Ginger astuisi jossain vaiheessa takavasemmalle, jotta Dregen pääsisi kitaran varteen.
Loistava kokoonpano uudistui loistavaan kokoonpanoon, joten kaikki voittivat! Loistavaa etten sanoisi. Nyt kuitenkin kuluvan kuukauden kuluneisiin viikkoihin.

1.7.2011, Riihimäkirock
Tämä MM-rundimme tänä kesänä tulee kattamaan kaikki Makkosten festarikeikat Riihimäkirockista Porispereen. Riihimäeltä siis aloitimme ja.. alku olikin aika pitkälti kärsimystä kun ennen Makkosia lavalle nousi mm. Cheek ja Stamyksina. Juuri ennen Cheekiä olin ehtinyt sanoa että koskaan ei saa lavan edessä istua jos joku soittaa lavalla.. No jouduin syömään sanani koska en yksinkertaisesti kestänyt nousta siitä ylös tuijottamaan tätä.. showta. Sen sijaan istuskeltiin siinä lavan edessä ja hoettiin päissämme "Makkoset kohta.. Makkoset kohta.. Makkoset kohta.." ja luojan kiitos tämä farssi loppui aika pian. Tunnin sitä kesti. Ja sitten Maija Vilkkumaa nousi lavalle Cheekin jälkeen ja se oli oikeastaan todella iloinen yllätys. Pienenä sitä kuunteli Vilkkumaata jonkinasteisesti ja oli kiva huomata että vielä vuosien jälkeenkin (God, tunnen itteni vanhaks) osasi biisit ulkoa. Siinä kohdassa oli ihan hyvä meininki!
Stamyksinasta en sano mitään muuta kuin että kiitän koko sydämestäni heitä ja heidän ansiostaan viereemme noussutta bittiä. Ei olisi voinut osua parempaan saumaan! Kiitos siitä. Nähdään.. jossain toisilla festareilla vielä.
Sitten Makkoset nousivatkin lavalle ja vetivät ihan mielettömän shown! Kuten aina, mutta lava oli sen verran suurehko ettei mitään sen ihmeellisempää ehtinyt tunnin setin aikana tapahtumaan.
Ainoa miinuspuoli koko keikassa oli se että jotkut lollerot teinipellet heittivät rintsikkansa lavalle ja esittelivät sitten pikku-tissejään julkisesti.. Eikä järkkärit puuttuneet asiaan. En tajua mikä noita teinejä vaivaa? Tommonen olisi voinut ehkä toimia kasarilla Hanoi Rocksin aikaan ja Andyn päädyssä mutta tuskin enää nykypäivänä Samin edessä. Tuskin sitä miestä enää viistoist kesäset ipanat kiinnostaa.

9.7.2011, Imatra Big Band
Riihimäen jälkeen tuli kauhea viikon pituinen tauko, mutta se enemmän kuin kannatti! Koska oltiin melkeinpä ainoita Makkosfaneja tällä puolella Suomea ja istuttiin siinä porttien edessä 4½ tuntia ennen kuin päästiin telttaan (joka oli K18<3). Siinä istuessamme totesin ainakin minä moneen otteeseen kuinka Imatralla on varmaan parhaat järkkärit ikinä. Kukaan ei tuntunut sellaiselta elämäänsä kyrpääntyneeltä, asiakkaita vihaavalta idiootilta vaan kaikki oli tosi mukavia ja nauravaisia. Päästettiinpä meidät vessaankin festarialueelle ennen kuin ovet edes aukesivat kun kiltisti pyydettiin! Ja joku kiva setä anto meille vesipullot sitten jotain tuntia ennen ovien aukaisua sanoen jotain että "ottakaas tytöt tästä kun ootte koko päivän siinä istuneet.." ja oltii onnellisia, koska oltiin juotu vaa kahvit sinä päivänä. Siitä mieleen että Imatralla ihan törkeen iso kahvi makso vaa 1,50 euroa! Voo! Hienoa. Ruississa puolet pienempi kahvi maksokin sitten.. 2,50..
Mutta sitten ovet aukesivat ja juostiin sinne eturiviin, mikä sekin oli hyvin turhaa koska kukaan muu ei sitten juossut. Päästiin kepeesti kivalle paikalle sellaisen ihanaksi osoittuvan.. jättikajarin (gaz mun on pakko selvittää mikä noitten oikee nimi on..) viereen.
Ensin soitti joku random imatralaisbändi, josta en muista juuri mitään kummoisempaa. Paitsi soittivat Bon Jovin runawayn siinä melko alkuun, mikä kuulosti kamalalta kun oli todistanut Joveja vain muutamia viikkoja takaperin.
No mutta sitten Makkoset aloittivat tähän mennessä parhaan keikkansa! Tämä keikka oli täydellisyyden huipentuma! Ensinäkin Makkonen kävi siinä (tottakai) hyppämissä meidän edessä ja morjestikin meitä! Muisti varmaa jo Riihimäelt (ja sieltä maaliskuun keikkarundilta). Mutta mikä vielä hienompaa, sekä Dregen että Steve pomppivat vuoroon siihen kajarille ihan meidän viereen! Ihan loistavaa! Ja Steve nyt ainakin muisti meidät aikasimmilta keikoilta, ainakin jos ilmeeseen on uskominen. Ja sitten kun se ei voinut oikein kädellä läpsiä menemään kitaransa takia niin se potkas meidän käsiä jalallaa sillee "ahahahaa you freaks again!" :D Voi Steve, tietäisitpä vaan.

10.7.2011, Ruisrock
Hoho! Imatran jälkeen painettiinkin tuhatta ja sataa Imatralta Turkuun ja matkaan kului joku 4 tuntia. Eikä ollu ees paha kun oli hyvää seuraa, hyvä musa (oi Hammersmith-hetket<3) ja pullo Batterya ja pari patonkia. Ehkä rikottiin nopeusrajoituksia, ehkä ei, mutta selvittiin! Nähtiin pari hirveäkin. Bensatki meinas loppuu kesken, mut onneks hokattii ajois.
No nukuttii sitten Willulla joku mitä.. ehkä 4 tuntia? Jos sitäkään? En muista. Sitten se meikkaustuokio oli ihan karseeta paskaa ja näytin varmaa koko päivän silt että mulla on kaksi harakan persettä naamassa. Se ei nyt onnistunu eikä hiuksetkaa sen kummemmin, mut pääasia että olivat tupeerattuna!
Sitten matkattiin Ruissiin ekalla festaribussilla ja käveltii pikakävelyä.. puolet siitä kävelymatkasta, sitten hiivuttiin. xD Mutta ehdittiin sitten seisoa varmaan vartti siinä Ruissin ulkopuolella ennen porttien aukeamista. Turvatarkastuksessa ne vei multa avaamattoman Battery-tölkin pois ja jouduin ostaa alueelt uuden sit hintaa 5,50!! Ihan sairasta. Typerää.
No mutta sitten pingottiin taas tuhatta ja sataa lavan eteen, jossa sitten istuttiinkin urheasti se seitsemän tuntia yhden patongin, parin kahvin, mehun, parin vesipullon ja batteryn voimalla. Vuoroon käytiin hakemassa, kuten asiaan kuului.
Eka bändi oli Graveyard, joka soitti sinällään ihan menevää musaa joskin vähän.. Ei mun makuuni. Ehkä jossain toisessa yhteydessä olisi toiminut paremmin. Sen bändin jälkeen soitti sitten joku ihan random ruotsalaisbändi ja meinasin saada halvauksen siinä kohtaa. Niin tylsää kun voi olla. Siis hyvää musaa taas sinällään, mutta ei toimi rock-festareil ei niin ollenkaa! Varsinkaa samalla lavalla Makkosten kanssa. Tässäkin kohtaa siis ajateltiin että "Makkoset kohta, Makkoset kohta.. Makkoset kohta.. Makkoset...". Ei niistä siis sen enempää.
Sitten alkoi taas varsinainen show ja hoh! Nyt meidät ainakin muistettiin! Makkonen muisti jälleen moikkaamalla ja Steve ilmeensä perusteella oli että "voi vittu.. taas noi.." :DD Dregen kävi pomppimassa myöskin meidän puolella ja Samikin pariin otteeseen. Makke nyt ei pysyny taaskaa lavalla, mutta muiden oli melkein pakko koska lava oli niin korkee ja kitaran kans ois voinu tulla ongelmii. Dregen tosin kävi kerran siin alhaalla mutta vaan kerran.. Imatralla se kävi varmaa miljoona kertaa siel. Koskahan Sami innostuu loikkii lavan ulkopuolelle?
Ruissi oli kaiken kaikkiaan ihan uskomaton show taas ja Steve sanoi facebookissa että hänen mielestään paras show tähän asti. Mitä se tarkoittaakaan sitten. Ehkä Dregenin kanssa vedetyistä keikoista? Voi olla, mutta minusta Imatra vie vielä voiton. (:

Noniin! Tiivistelmät tapahtuneesta. Ruissin jälkeen ajoin 3½ tunnin yöunilla takaisin Kouvolaan ja sitten illalla batteryn voimalla töihin. Woohoo! Nyt tänään/huomenna suuntaamme Joensuun Ilosaarirockiin, ensi viikolla pidetään taukoa Makkosista mutta käydään katsomassa Scorpions kaksi kertaa noiden jäähyväisrundilla.. ja sitten seuraavana viikonloppuna onkin Down by the Laituri Pellen, Tumpin ja Waspin kera.. Sitten Kotkan meripäiville ja.. OULUN QSTOCKIIN!! Haha! Kuolkaa kateelliset. :P Kotkassa ja Oulussa on rakas Twisted Sisterkin!
Ainiin ja sitten vielä Pellen stadin keikka ja Porispere loppuun.

"Me tulemme taas sinä Makkonen hoi ja se Joensuussa soi ja se soi ja se soi.."
Roxx Decker kiittää, kuittaa ja kumartaa Joensuun suuntaan.

Onni saapuu mustissaan

2011-07-04T14:59:00.003+03:00

"Ja sinä uskoit minuun silloinkin kun minä en jaksanut uskoa. Sinä tiesit tämän päivän tulevan ja kerroit sen minulle jo silloin kun itse vasta epäilin. Nyt sinä olet poissa, mutta tiedän sinun olevan yhä läsnä. Tiesit minun onnistuneen etkä jaksanut odottaa. Kiitos, nähdään omassa ajassani. Rakkaudella muistaen ja kunnioituksella kiittäen. Roxx Decker."

Eilen kuulin suru-uutisen, mutten osannut surra. En oikeastaan tiennyt miksi surra, koska uskoinhan hänen olevan nyt paremmassa paikassa. Poissa tästä pahasta maailmasta ja sairaalan kolkoilta käytäviltä.
Niin, mummoni on nyt paremmassa paikassa. Siellä jossakin rakkaan aviomiehensä ja poikansa kanssa.

Päällimmäinen muisto, minkä haluan tässä ja nyt kaikille kertoa mummostani on se, kuinka hän aina uskoi ja luotti minuun. Hän oli se ainoa ihminen, joka ei koskaan nauranut unelmilleni. Ehkä hän ei aluksi ymmärtänyt vanhoillisena ihmisenä, miksi kukaan halusi elokuva-alalle. Eihän sillä elätetty lapsia tai saatu kunnollista, vakituista työpaikkaa. Hän ei kuitenkaan koskaan epäillyt ettenkö minä toteuttaisi unelmaani. Hän kuunteli ja kommentoi, oli läsnä ja uskoi. Ei ehkä ymmärtänyt kaikkea, muttei hänen tarvinutkaan. Riitti se että hän uskoi.

Eilen kuulin mummoni nukkuneen pois rauhallista untaan. Tieto tuli yllättäen vaikka sitä.. oli jossain sisimmässään osannut jo odottaakin. Kaikkihan me lähdetään täältä joskus, mutta kuten sanottua; "End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path. One that we all must take. The grey rain-curtain of this world rolls back, and all turns to silver glass... then you see it!". Joskus vielä tavataan ja silloin kerron hänelle että minä onnistuin ja elin unelmani.
Tänään uskon että mummoni tiesi jo lähtiessään että tänään saan kirjeen, joka muuttaa koko elämäni. Hän ei siis jäänyt odottamaan, mutta tiedän ja tunnen että hän on onnellinen puolestani. On siis helppo iloita tästä uudesta sivusta elämässäni. Ensi kuun alussa muutan Tampereelle ja lähden uudelle polulle, joka vie lähemmäs unelmaani. Minulla on joukko vartijoita selustassani, joten vaikka tie tulee olemaan monttuinen.. tuskin mahdoton.

Kiitos siis etuvartioasemalleni sinne korkeuksiin.

Hei, hei rakas Kakkanaama

2011-06-10T12:35:00.002+03:00

Pisti vihaksi kun Iltasanomien sivuilla ilmoitettiin rakkaan Michael Monroe bändin kitaristinvaihdoksesta suurin otsikoin; "Michael Monroe antoi potkut kitaristilleen!" joten päätin nyt sitten avautua asiasta, koska Iltasanomat eivät osaa kirjoittaa totuudenperäisiä otsikoita. Hetken ihmettelin, miksi Willu oli niin verisesti vihastunut Iltasanomiin, mutta nyt ymmärrän.

Otsikko on täyttä paskaa näin karusti sanottuna. Kukaan ei antanut potkuja kenellekään vaan Ginger halusi itse lähteä bändistä. Syy tähän ei ole Michael, ei Sami, ei Steve saatika Karl. Ainoa syy tähän on bändin suomalainen manageri, jonka kanssa Gingerillä meni sukset ristiin pahimman kerran. Eikä päästy yhteisymmärrykseen, joten tuli väkisin esiin kysymys "Manageri vai Ginger?". Ja kenenkäs muunkaan tämä päätös piti tehdä kuin itse Michael Monroen? Voin vain uskoa kuinka helvetin vaikeaa tämä päätöksen teko on ollut, mutta loppujen lopuksi Michael päätti pitää managerinsa ja Ginger sai lähteä. Ginger ei siis saanut potkuja vaan lähti oma-aloitteisesti keskusteltuaan pitkät tovit bändin jäsenten kanssa ratkaisustaan. Ginger sanoi myös Formspringissä että bändin jätkistä on 18 kuukauden aikana tullut "brothers in music" joten mitään kismaa näiden viiden välillä ei todellakaan ole. Sanoipa mies myös Michaelista että heidän välinsä ovat 100 prosenttisesti okei. Turha siis kai syyttää muuta kuin manageria Gingerin lähdöstä, eikö?

No nyt on sitten paljon puitu sitä että kuka ilmenee Gingerin jälkeiseksi kitaristiksi ja se selviää vasta Foo Fightersin keikalla, jossa MM on lämppäämässä. Gingerin viimeinen keikka on siis Provinssissa ja tämä Foo Fighters tämän kuun lopussa.
Luettuani äsken Iltasanomien keskustelua asiasta, sieltä löytyi useampia ehdotuksia, joille kaikille sanon itse jyrkän ein. Paitsi yhdelle. Ensinäkin joku sanoi että Negative-yhtyeen Larry Love on juuri sopivasti lähtenyt bändistä ja että hän voisi olla mahdollisuus. Tälle ehdotukselle suorastaan nauran! Michael sanoi että uusi kitaristi tulee olemaan iloinen yllätys faneille ja jos joku negativeläinen olisi soittamassa tulevaisuudessa niin ei jumankauta. Siitä olisi iloiset yllätykset kaukana.
Joku toinen taas ehdotti Slashia, jolle sanomme kyllä jyrkän ein. Sinänsä Slashillä ja Michaelilla on historiaa, mutta ei. Slash olisi liian iso nimi tähän bändiin eikä kyllä, kaikella kunnioituksella, sopisi bändiin millään ilveellä. Kuten rakas Willuni sanoi, kuvitelkaa nyt Slash palloilemaan Tavastian ovelle miettien että miten pirussa sitä pääsisi sisään? Jep, ei toimi.
No koska on Michael Monroesta kyse niin tietenkin joku oli aivan innoissaan siitä että "Andy tulee takaisin!" mikä oli vähintäänkin naurettavaa. Ensinäkään Makkonen ei ottaisi Andy McCoyta tähän bändiin jo senkin takia että Andyn ego on aivan liian iso. Lisäksi Andynkin suunnalta on varmasti ongelmia; tuo tuskin suostuisi soittamaan Michaelin nimen alla tai biisejä Sensory Overdrivelta, koska tuo ei itse soittanut niitä. Kaikella rakkaudella Andya kohtaan, mutta ei. Täytyy vielä sanoa että vaikka Andy tulisikin soittamaan bändiin niin hän ei tulisi takaisin bändiin, koska tämä ei jumalauta ole Hanoi Rocks. Yrittäkää nyt ihmiset sisäistää tämä. Tämä bändi on Michael Monroe ja tällä ei ole mitään tekemistä Hanoi Rocksin kanssa.

Kaikista järkeenkäyvin mahdollisuus tuntuisi olevan Hanoi Rocks ja Demolition23-kitaristi, Nasty Suicide alias Jan Stenfors. Nasse on kyllä sinänsä lopettanut musabisnekset, mutta kukapa ei olisi comebackejä tehnyt? Sitäpaitsi tämän kyseisen bändin kohdalla on puhuttu niin paljon Demolition23:stä joten pitäisin enemmän kuin mahdollisena sitä että näemme Nassen kitaran varressa. Soittihan Nasse jo viime vuonna Ankkarockissa, koska Steve ei jostain syystä päässyt paikalle.. Hmm? Joka tapauksessa Nasse tuntuu olevan paras mahdollinen korvaamaan Gingerin, mutta aika näyttää.

Nyt on tähän loppuun sanottava vielä hieman Virpi Immosesta, bändin managerista. Kaikella kunnioituksella Immosta kohtaan, mutta.. Immonen on varmasti todella hyvä manageri, mutta Suomen mittapuulla. Kun pitäisi maailman musabisnekseen lähteä niin näyttää aika vahvasti siltä että tämän naisen osaaminen rajoittuu ehkä.. Ruotsiin ja riittää lentokoneen kyydissä Japaniin saakka mutta siinäkin jää väliin aika pirun monta maata. En usko pätkän vertaa ettäkö Michael olisi syy siihen miksi porukka vaihtuu, kyllä manageri vaan ei osaa hommiaan maailmanlaajuisesti niin hyvin kuin voisi. Makken ainoa virhe on ehkä juuri se että kun on tehnyt saman managerin kanssa hommia vuodesta nakki ja kirves niin sitä ei enää osaa oikein lähteä vaihtamaankaan.

Joka tapauksessa toivotan hyvät jatkot Gingerille ja toivon sydämestäni että herra tulee Acoustic Tourinsa kanssa Suomeen. Jää todella ikävä häntä ja hänen sotamaskejaan ja ihanaa tukkaansa. Ja eritoten sitä kauniin rauhallista ja syvällistä olemusta.

Metsästäjä vai maanviljelijä?

2011-05-26T13:54:00.002+03:00

Puhuin pari päivää sitten yhdelle kaverille että viime syksynä sain mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, jotka toteutin blogiteksteiksi ja että tänä keväänä on ollut vähän hiljaisempaa. No tänään kun ajelin autolla kotiin maskeeraus kurssin viimeiseltä oppitunnilta (jep, oppilaana syksyllä. Opettaja keväällä.), tulin ajatelleeksi kuinka nykyihminen ei ole kadottanut sirä tietylaista, miten sen nyt sanoisi.. Selviytymisviettiä, mikä ihmisellä oli silloin miljoona vuotta sitten kun se lähti tuolta jostain Afrikasta asuttamaan maailmaa. Nykypäivänä tuo vietti on vaan tietysti erilainen, koska maailma on muuttunut.

Nyt täytyy tunnustaa että en muista mitään nimityksiä enkä muutenkaan muista paljoakaan yksityiskohtia lukion tai yläasteen bilsan tunneilta. Sen verran kuitenkin muistan että ihmislaji jakautui muistaakseni kahtia muodostaen metsästäjät ja viljelevät ihmiset. Osa siis jäi paikoilleen alkaen elää tasan sillä alueella ja omaehtoisesti viljellen ja syöden kasvillisuutta. Toinen ryhmä, metsästäjät, taas pinkoivat riistan perässä sinne minne riista ikinä päättikään mennä. Suomen muistaakseni asuttivat nuo metsästäjäkansat, koska kuka hullu tänne muuten tulisi? Jokin ihmisen on tänne täytynyt ajaa ja mikäs muu se sitten olisi kuin riista.

Jokatapauksessa nyt asiaan. Aloin tässä tänään ajattelemaan kuinka ihmiskunnassa on nykyäänkin nämä samat eroavaisuudet olemassa. Jotkut ihmiset ovat metsästäjiä ja jotkut maanviljelijöitä. Nyt voitte tässä vaiheessa heittää nuo ammattiajatukset pois mielestänne, koska en tosiaankaan puhu nyt ammateista vaan ajatuksen tasolla.
Metsästäjät ovat niitä, jotka eivät pysty millään olemaan paikallaan. He haluavat matkustaa ja nähdä mahdollisimman paljon asioita elämänsä aikana. Mahdollisesti haluavat löytää maailmalta itselleen sopivimman kulttuurin ja työn, vähän kuten alkukantaiset metsästäjätkin; hehän tosiaan juoksivat pitkin maailmaa sinne missä oli riistaa ja heidän silmin mahdollisuus parempaan elämään. Nykypäivänä tämä sama ajatus elää edelleen, vaikkemme enää juoksekaan riistan perässä vaan työn ja sen uuden alun halussa. Metsästäjä on kuitenkin yhä metsästäjä.

Sitten ovat nämä maanviljelijät; heillä on tavaton halu pysyä synnyinpaikassaan, johon he ovat kehittäneet hyvin erityisen kiintymyssuhteen. He eivät voisi kuvitella koskaan asuvansa missään muualla. Saattavat ehkä käydä muutaman vuoden jossakin muualla, mutta palaavat aina sinne mistä lähtivätkin. He rakentaat itse oman elämänsä juuri sinne, minne he ovat syntyneetkin. Osa ei ehkä osaa edes kuvitella asuvansa missään muualla. Heillä on myös hyvin suuri yhteisöfiilis vallalla. Kaikki tuntevat kaikki ja se on heistä mukavaa.

Metsästäjät ja maanviljelijät elävät siis edelleen senkin lisäksi että että ne ovat nykypäivän ammattinimikkeitä. Henkisesti ajateltuna kumpaan sinä kuulut? Oletko metsästäjä ja tunnet kaipuuta reissaamiseen ja halautko tietää mitä maapallon toisella puolella on? Vai oletko mielestäsi maanviljeliä, joka ei koskaan voisi muuttaa pois omalta paikkakunnalta?
Itse lukeudun metsästäjiin.

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!

2011-05-16T21:33:00.004+03:00

Kai sitä nyt pitää tehdä poikkeus, joka vahvistaa säännön sillä tänään voin sanoa että onhan se nyt ihan mukavaa olla suomalainen! Tänään, tuskin huomenna on enää niin hyvä fiilis kun huuma laskeutuu.
Mutta hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!

Täytyy nyt tehdä tunnustus heti kärkeen.. Tai itseasiassa muutamakin. Ensinäkin en katsonut kuin tämän yhden ainoan pelin, muuta ei tarvittu. Tosin näin kyllä sen THE maalin venäjä-pelistä kiitos U48-tiimin jätkien. Toinen tunnustus oli myös mielessä, mutta nyt se katosi jo ennen kuin sain sitä kirjoitettua tähän.. Hmm.. Ainiin! Pahemman laatuinen tunnustus nimittäin.. En missään vaiheessa uskonut että Suomi oikeasti voittaisi mestaruuden.. En ennen vikaa erää. Pelin ollessa 3-1 olin edelleen sillä kannalla että kohta se Ruotsi nousee ja hakkaa kaikki.. Mutta sitten kun maaleja tuli vielä pari lisää niin eipä sitä sitten enää voinut olla uskomattakaan.
Kolmas tunnustus! Kävi ihan sääliksi sitä pientä ruotsalaismaalivahtia. :/ Raukkaparka oli niin kovaa poikaa ja sitten kun se selkäranka katkesi niin sitten se katkesi. Ihan teki pahaa katsoa kuinka se otti henkisesti niin pahasti turpaansa. Hyvä että kehtasi käydä sen mikä.. parhaan pelaajan pysti nyt olikaan niin sen hakemassa. Voivoi.. Sääliksi käy, kylläh.

Mutta kuten varmaan aika monille, nyt tuli niin elävästi mieleen vuosi 1995 kiitos tämän vuoden Leijonien. En oikeastaan itse pelistä muista mitään ja piti wikipediasta ihan käydä katsomassa eilen että missä silloin pelattiin ja mihin tuloksiin se peli silloin päättyikään.. Mutta se, mitä muistan onkin sitten jotenkin söpön hauskaa.
Tosiaan olin.. Viisi vuotias silloin. En tajunnut mitään lätkästä (enkä kyllä tajua paljon enempää nytkään), mutta piti saada peli katsoa koska iskä ja velikin katsoivat. Äiti oli silloin töissä. No sitten taisin huutaa ja riemuita aina silloin kuin äijäedustus riemuitsi ja kiljui.. ja murjottaa silloin kun muut murjottivat. Mutta mestaruus yhtäkaikki! Muistan kuinka pelin jälkeen piirsimme Tonin kanssa jonkin ihme lapun keittiön oveen, joka oli koristeltu Suomen lipuin ja leijonin.. ja jossa luki Den glider in ja sitä rataa.. Jotta äiti sitten varmasti tietäisi että voitto on kotona!
Mitään muuta en siitä sitten kai muistakkaan.. Mutta hyvä mieli oli silloin!

Nyt.. Leijonille (sekä 1995 että 2011) sitten linkkiä kehiin:
Den glider in

Dreams and Desires

2011-04-07T22:44:00.004+03:00

Aika monet kavereistani ovat nyt innostuneet väsäämään tälläistä merkintäpötköä kuukauden ajan ja ruinasinpa minäkin nyt sitten ohjeet tätä varten.. Tosin aikomuksenani ei ollut alunalkaenkaan alkaa päivittää joka päivä biisejä Facebookiin, koska päivitän sitä nytkin jo liikaa.. Ja koska olen bloggari niin teen tämän listan nyt yhteen pötköön niin ei tarvitse sitten enää miettiä! :D Tässä nyt siis.. 30 päivää ja 30 biisiä.

1. päivä - Suosikkikappaleeni
Demolition23 ~ Hammersmith Palais
Olen aina pitänyt tästä biisistä, mutta tuossa pari viikkoa takaperin tämä nousi ykkössijalle aikamoisella rytinällä! Kiitos Steve Conten ja "Someone's going crazy"-heiton.

2. päivä - Inhokkikappaleeni
Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä
Ihan menevä biisi ajatukseltaan ja meiningiltään sinänsä.. Mutta sitten kun tämä soi radiossa 24/7 koko ajan niin nyt näen punaista jo kun kuulen intron. En muutenkaan ole Jennin ylinpiä ystäviä vaikka neitokaisen olenkin kahdesti todistanut ihan eturivistä.

3. päivä - Kappale, joka tekee minut iloiseksi
Hanoi Rocks - Street Poetry
Tässä biisissä Michael laulaa niin selkeästi hymy huulilla ettei tässä nyt kuunnellessa voi itkeäkään! Ja kun laulaa mukana niin jotenkin.. hymy naamalla pitää olla, ei se muuten onnistu. Tämä on muutenkin Hanoin myöhemmän tuotannon parhaita biisejä mielestäni! Loisto kipale ja varsinkin kun Michael laulaa sen noin.. elävän hymyilevästi. :D

4. päivä - Kappale, joka tekee minut surulliseksi
Demolition23 - Deadtime Stories
Eh.. Joo tää vilisee tää lista Demolition23:tä, koska sain sen levyn eilen. Mutta siis oikeasti! Ihan.. sairaan surullinen biisi. :/ Ensinäkin biisi on omistettu Makkoselta Stiville, mikä on jo surullisen ihanaa.. ja toisekseen viitteitä Razzlen suuntaan löytyy myöskin. Ja no, miksei tätä voisi ajatella Razzlestakin.
Ihana, hirveä, surullinen biisi.. ja rakastuin kun ensi kerran kuulin.

5. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain ihmisestä
Mötley Crüe - Smokin' in a boys room
Tästä biisistä tulee aina mieleen Tiia ja Emmi ja ne arvoisat lukioaikamme, vanha Mazda ja lintsausreissut Kouvolaan. Ah, sitä elämää kun ei ollut muuta murhetta kuin Anne Linnan nahkahousut.

6. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain paikasta
Stryper - Soldiers Under Command
Nurkkis-vuodet. Tähän oikeastaan passaisi kaikki Stryperin biisit, koska muistuu elävästi mieleen kuinka aina yritettiin ujuttaa Stryper soimaan vaikka kuinka muut halusivat kuunnella jotain muuta.. Mutta.. Niin. Styper ja 2005-2009.

7. päivä - Kappale, joka muistuttaa minua jostain tapahtumasta
Popeda - Pitkä Kuuma Kesä
Elävästi muistuu mieleen se ikimuistoinen reissu Kotkaan viime kesänä, tarkemmin sanottuna Kotkarockiin. Päivämäärää en enää muista, mutta kuitenkin.. Pikkuruiset festarit jotka huipentuivat aivan tuhottomaan myräkkään! Selkeästi myräkkä enteili jotain Sonispheren suuntaan, muttei ollut läheskään yhtä kova joskin yhtä yllättävä ja repi sekin lavan takakankaan ainakin mukaansa. Popeda kuitenkin tuiskusta ja tuiverruksesta huolimatta nousi lavalle ja.. ei Costi tarvinut tuulikonetta tällä keikalla! Hienoin hetki oli encoressa kun vedettiin tämä kyseinen biisi.. ja "kuuma kesä" oli sillä hetkellä hyvin kaukana.

8. päivä - Kappale, jonka sanat muistan ulkoa
Skid Row - 18 and Life
En tarkalleen muista mistä biisistä koko kasari-innostukseni lähti, mutta tämä oli kyllä videoineen kaikkineen aivan kärkisijoilla! Eikä se ole vieläkään kulunut yhtään huonommaksi.. päin vastoin. Skid Rowlla on muitakin biisejä tuotannossaan, mitkä osaan ulkoa.. Samoin Seben soolossa.. hmm.. Loistavaa<3

9. päivä - Kappale, jota voin tanssia
Disney's Tangled Music Video "Something That I Want"
Väkisin tämä vääntää hymyn naamalle! Joka kerta! .. Ja saa tanssijalan vipattamaan. xD Kuuntelin tätä pari viikkoa putkeen enkä oikeasti kuunnellut mitään muuta ellei sitten autossa kuunneltuja levyjä otettu laskuun. Kaikki lähti siitä kun päädyin töihin Studio123:een ja pääsin tämän biisin tahtia kävelemään useammin kuin kerran ykkössalin portaat alas.. samaan aikaan kun ihmiset nousee ylös ja valot syttyy.. hmmh... Feeling like a super star? Hell yeah!

10. päivä - Kappale, joka saa minut nukahtamaan
Gregorian - Moment of Peace
En usko että tälläistä biisiä hyvässä mielessä edes on.. Muuten voisin sanoa koko Jani Wickholmin tuotannon! Mutta nyt kun päätin lähteä tälle kivemmalle linjalle niin ekana tuli mieleen Gregorian, joka on niin älyttömän kaunista ja rauhoittavaa musiikkia ettei mitään rajaa.. Valot pois huoneesta ja kynttilät palamaan, Gregorian soimaan ja voila! Taattua stressin poistoa!

11. päivä - Kappale suosikkibändiltäni
Michael Monroe - Superpowered Superfly
Oi kauhea.. Ensin olin saada sydärin koska ajattelin etten tiedä enää mikä on lempibändini.. Mutta sitten totesin että nyt se on pakko virallistaa! Täten ilmoitan kaikelle kansalle että Michael Monroe-bändi on painanut Skid Rown ja Mötley Crüen ohi! Ja tässä heidän uudelta albumiltaan, Sensory Overdrivelta, yksi levyn 13 helvetin kovasta biisistä!

12. päivä - Kappale inhokkibändiltäni
Antti Tuisku - Juuret
Eipä ollut kovin vaikea valinta tämä. En kuunnellut biisiä, enkä miettinyt biisiä varsinaisesti muutenkaan. Heitin youtubeen Antti Tuiskun hakuun ja tässä nyt sitten ensimmäinen video, minkä haku antoi.
Ja ei, en pidä Tuiskusta. En pidä muistakaan idols-pelleistä ja jos et kestä sitä, turha tulla itkemään. :D

13. päivä - Kappale, josta pitäminen tuhoaa
katu-uskottavuuteni
The Winner Takes It All - Full Track - Mamma Mia The Movie
Jep. Mamma Mia! movien soundtrack kaikenkaikkiaan.. Sinänsä kun puhutaan katu-uskottavuuden tuhoutumisesta niin jo Abba riittäisi kohdallani tähän, mutta vielä kun vedän mukaan Mamma Mia!-soundtrackin niin voisin yhtähyvin mennä hautaamaan itseni saman tien.. Mamma Mia!-soundtrack löytyy autostani ja on mukavaa vaihtelua rockin sekaan silloin tällöin. Nyt se on sanottu.. heihei, katu-uskottavuus.

14. päivä - Kappale, jota kukaan ei olettaisi minun rakastavan
Dingo - Kunnian Kentät
Jotkut ehkä tietävät tämän tosin jo.. Koska kuuntelin tossa lukiossa varsinkin Dingoa ja kyseinen bändi kuuluu kyllä suomalaisten parhaimmistoon. Tuotaa.. Hmm.. Tämän biisin kun kuulin ensimmäisen kerran niin rakastuin saman tien sanoihin! Taisi silloin olla LotR-leffat pinnalla ja lisäksi tämä Ginga: Nagareboshi Gin-homma, joten noh.. taistelukentät olivat aika puhuttu aihe.

15. päivä - Kappale, joka kuvaa minua
WASP - I Wanna Be Somebody
Ensin ajattelin iskeä Demolition23:n Dysfunctionalin koska se biisi vasta täysin aukesi mulle tänään ja löysin sieltä muutamia aika osuvia pätkiä.. Mutta sitten totesin että ei taas Demolitionia! Ja sitten muistin Waspin olemassaolon ja sitä kautta I Wanna Be Somebodyn.. Oh, you just got to be
Up high where the whole world's watching me.. Eli ei kai muuta selitystä tarvita kuin että.. I wanna be somebody.

16. päivä - Kappale, jota rakastin mutta en siedä enää
Pikku Ponit (My Little Pony in Finnish)
Krhm.. Rakastan edelleen tätä sarjaa, joskin en kykene katsomaan enää suomidupeilla! My Little Ponyt on kuitenkin hieno lastenohjelma lapsuudesta.. Mutta ei jumankauta tätä suomitunnaria!! Muistan kun joskus pienenä rakastin tätä ja nyt.. se.. on.. jotain.. niin.. järkyttävää. Hyi elämä. Enkä voi edes mennä vannomaan että suomalaiset ääninäyttelijät olisi parantuneet näistä päivistä kun en niin tarkkaan ole uusia telkasta tulevia lastenohjelmia seurannut.

17. päivä - Kappale, jonka kuulen usein radiosta
Äh.. Joudun skippaamaan tämän, koska en yksinkertaisesti kuuntele radiota. :/ En missään muodossa, juuri koskaan. En siis ole voinut kuulla jotain kappaletta usein radiosta..

18. päivä - Kappale, jonka toivoisin kuulevani radiosta
Michael Monroe - '78
Sinänsä kaksipiippuinen juttu.. Koska haluaisin kuulla tämän radiosta, koska se on loistava biisi ja koska koko levy oli virallisen listan ykkösenä viikon verran niin tuota.. Mutta toisaalta en haluaisi kuulla, koska voin kuulla sen levyltäkin ja radiolla on paha tapa kuluttaa hyvät biisit loppuun armottomalla, jatkuvalla soitannallaan. Eikä tämä biisi saa kulua loppuun! Tästä pitää jäädä.. ja jääkin.. ikuisesti elävä legenda!

19. päivä - Kappale suosikkilevyltäni
Michael Monroe - All You Need
Tämä oli vaikea! Koska Sensory Ovedrive on nyt noussut suosikkilevykseni, mutta samalla tasolla on myös Skid Rown esikoisalbumi, samoin Mötleyn esikoinen.. Alicea, Scorpionsia, Sixx:A.M:iä.. Mutta päädyin nyt Sensoryyn! Siitäkin huolimatta että joka toinen biisi tässä listassa näyttäs koht liittyvän tavalla tai toisella Michael Monroehun.. xD
Mutta hieno biisi! Mielestäni hieman vähemmän tunnettu tältä levyltä, koska ei kuultu ainakaan Suomen kiertueen settilistassa eikä tätä löydy myöskään radiosoitannasta. Hieno biisi kuitenkin yhtä kaikki!

20. päivä - Kappale, jota kuuntelen vihaisena
Three Days Grace - Riot
Ensin tässä luki Apulantaa.. Sitten Skid Rowta.. ja nyt Three Days Grace. Kaikkiin näihin liittyy kuitenkin vahvasti auto ja volat kaakossa ajaminen, muuten ei vitutus lähde ei kirveelläkään. Three Days Grace nyt kuitenkin sen takia että tämä biisi on oikeasti mitä loistavin vihan purkamiseen. Tosin volat nyt ainakin pitää olla kaakossa.. ja toiseksi tämä bändi on näistä kolmesta minulle se uusin tuttavuus. Autonmusaa parhaimmillaan muuten..

21. päivä - Kappale, jota kuuntelen iloisena
Scorpions - 321
Tämä biisi, koska se tuo muutamia aivan älyttömän hienoja muistoja mieleen keikoilta! Muutenkin biisi on aivan loistava, kuten nyt kaikki Scorpionsin kipaleet. Mutta tosiaan.. Humanity Hour-levy autoon ja baanalle! Tämä biisi sopii muuten muuhunkin.. Mm. vihaisuuteen ja semmoseen.. Mutta tämä silti!

22. päivä - Kappale, jota kuuntelen surullisena
Sixx:A.M. - Dead Man's Ballet
Kaikki Sixxiltä sopivat tähän tunnetilaan erinomaisesti, mutta jos nyt yksi on ylitse muiden niin tämä. Sinänsä Van Nuys on myös yksi suosikkejani ja samoin Accidents Can Happen, mutta tämä.. Tässä on kaikki elementit mitä surullisuuteen ja siitä jotenkin ylös rimpuiluun tarvitaan!

23. päivä - Kappale, jonka haluan soivan häissäni
Stryper - Honestly
Koska tämä biisi vaan on edelleen yksi kauneimmista balladeista, minkä tiedän. Eikä mene liian rokiksi, koska mitään liian rock'n roll weddingsejä en halua vaikka kuinka rokki-ihminen olenkin. Tässä on kuitenkin tunnelmaa ja tiettyä rokkia mukana. Siksi tämä.

24. päivä - Kappale, jonka haluan soivan hautajaisissani
Hanoi Rocks - Million Miles Away
Ensin ajattelin että lähden vauhdilla ja ryminällä veke, mutta en sitten keksinyt kuitenkaan mitän tarpeeksi ryminää, jossa kuitenkin olisi haluamani sanoma.. Ja sitten ajattelin että pirulauta. Vastaavaa tilannetta ajatellenhan on tehty mitä ihanin kipale, joten.. Razzlen muistoa voitaisiin kunnioittaa samalla kun minut saatetaan seuraavaan suureen seikkailuun, eikö?

25. päivä - Kappale, joka naurattaa minua
Michael Monroe - Eye of the Tiger
Ei, ei ole Makkosten oma biisi eikä tässä ole kuin kuvaamani pätkä Tampereen keikalta, mutta kun puhutaan biisistä, joka alkaa naurattamaan niin tämä! Nimenomaan Makkosten vetämänä. Alkuperäinen, Rockystä tuttu biisihän ei minua juurikaan naurata koska leffassa tilanne on niin kamala.. Mutta Makkosten vetämänä hauska! Varsinkin jos oli itse paikan päällä todistamassa..

26. päivä - Kappale, jonka osaan soittaa jollain instrumentilla
Ozzy Osbourne - Dreamer
Osaan.. kitaralla.. jotenkin. :D Parhaiten kuitenkin, mitä osaan joten tämä! Toinen olisi Bon Jovin Always jotenkuten. Tosin en tiedä osaisinko tästä nyt alkaa soittamaan kumpaakaan, koska en ole soittanut nyt vähään aikaan.. Koska asun kotona ja äiti ei jaksa kuunnella. xD ..osaanminäsoittaa..

27. päivä - Kappale, jonka toivoisin osaavani soittaa
Skid Row - Youth Gone Wild
Yritin tätä opetella joskus, mutta en oppinut. :/ En niin millään.. Joskus vielä osaan! Ihan vaan periaatteesta pakko oppia, niin kauan yritetty opetella. Hieno biisi btw. Piti laittaa tämä jo tonne vitutus-biisiksi, mutta TDG vei sen paikan sieltä. Onneksi, koska tämä passasikin nyt sitten paremmin tähän kohtaan..

28. päivä - Kappale, joka saa oloni syylliseksi
Stryper - All of Me
No words, no reason. En oikeastaan tiedä.. Eikä nyt niinkään syyllisyyttä, mutta jotain hämärää tässä on. O.o Pöh.. Kulunut biisi ainakin.

29. päivä - Kappale lapsuudestani
Rölli - Usvametsän Neito
Mulla oli Röllin levy kun olin pieni ja kuuntelin sitä AINA. Voisi melkein sanoa että ensimmäinen rock'n roll-öevy mun kohal. ;D Sen verran kovaa hakattu tätä lättyä. Tässä nyt yksi söpöistä power balladeista sitten.. xD Mutta söpö biisi vieläkin! Lapsena tykkäsin vieläkin enemmän.

30. päivä - Suosikkikappaleeni tähän aikaan vuosi sitten
Three Days Grace - Never Too LAte
Varmasti en nyt voi vannoa, mutta muistaakseni viime vuonna jotakuinkin tähän aikaan aloin lämmetä Three Days Gracelle ja suostuin kuuntelemaan sitä ihan oma-aloitteisestikin, enkä vain pakon edessä.. Ja ostinpa jopa niitten levytkin tuohon hyllyyn. Enkä kadu :D Hieno bändi! Täytyy myöntää.. Ja varmasti tämä biisi oli enemmän tai vähemmän mun suosikkini, koska alusta saakka tämä on iskenyt kaikista koviten.

Tokyo's gone techno.. and someone's going crazyy!

2011-03-28T23:12:00.009+03:00

Hiukseni selvisivät rankkaakin rankemmasta blondausoperaatiosta; 5 purkkia värinpoistoa, 3 hiusväriä + kampaamon värinpoisto ja värjäys. Sitten tuli Sensory Overdrive ja yhtäkkiä hiukseni ovat hamppuja. Eivät ne kestäneet Michael Monroen viittä keikkaa.
Tosin.. En minäkään.

Takana on nyt siis viisi Michael Monroen keikkaa yhdeksästä ja.. Yritän (huom. yritän) saada jonkinlaisen järkevän yhteenvedon tästä pienestä kiertueestamme. Mutta varoitan jo nyt; jos ette siedä ylitsepääsemätöntä hehkutusta niin lopettakaa lukeminen tähän. Ei kannata vaivautua. Yrittämiseksi se kuitenkin vain jää.

Club Old Texas, Kaarina 19.3.2011
Tapahtuipa kerran Texasissa. Täältä kaikki siis tämän kiertueen osalta alkoi. Texasin keikkahan tosiaan oli herroille neljäs siinä missä meille ensimmäinen. Voisin siis sanoa että tästä alkoi yhteinen keikkaputkemme, jos Leviä ei lasketa mukaan.
Ensinäkin saavuimme Kaarinaan about 6 tuntia liian aikaisin. Onneksi pääsimme heti sinne sisälle eikä tarvinut jäädä ulkopuolelle jäätymään. Saatoimmekin sitten jäätyä saman tien sisään astuttuamme; kenenkäs muun selkä tuleekaan ensimmäisenä vastaan kuin itse Sami Yaffan? Sami siinä ovella puhui puhelimessa ja huomattuaan meidät, hän katsahti meitä kahdesti. Selkeästi olimme jotain.. odottamatonta. Noh, palikkoina me sitten jatkoimme matkaamme emmekä jääneet häiritsemään herra Yaffaa siihen.
No mutta! Eipäs päästykään rauhallisesti edes baaritiskille saakka kun jo Karl Rockfist näyttäisi käppäilevän lavan luona. Hänkin katsoo meitä kahdesti. Karlista sen verran että kyseinen miekkonen kävi useampaan otteeseen tupakkapaikalla ja aina se käveli meidän ohi siitä.. katsoen meitä joka ainoa kerta. Se oli hauskaa.. Vaikken minä ainakaan uskaltanut siihen reagoida mitenkään. :'D
Nooo vielä ennen keikkaa Karl oli napannut Stevenkin mukaan ja he kipaisivat hyvinkin pikaiseen tupakkapaikalla tosin ei kumpikaan varmaan niin nopealla käynnillä sätkää ehtinyt vetäisemään. Itsehän ponkaisimme saman tien perään.. ja he tulivat ovella vastaan, mikä oli sarjassamme ensimmäinen täydellinen sydänkohtaus. Tupakkahan siinä piti vetää että hermot kestäisi edes sinne keikkaan saakka.. :'D

Keikalla.. Päällisin asia minkä muistan on se, kuinka meinasimme koko ajan saada Michaelin mikkiständistä päin näköä. Lava kun oli pieni kuin käpy eikä järkkärialueesta ollut tietoakaan (<3). Siinä sitten väisteltiin mikkiständiä puolet keikasta.. :D
Steve kävi myös muutamaan otteesen soittelemassa kitaraansa siinä ihan.. parinkymmenen sentin päässä meidän naamoista. Se oli sarjassamme seuraavia sydänkohtauksia.
Makken kadottua yleisön sekaan, minkä se siis tekee varmaan joka ainoalla keikalla, hänen matkansa pitkittyikin sen verran että biisit meinasivat loppua. No, jätkät alkoivat sitten soittaa Rocky-elokuvista tuttua Eye of the Tigeria. Hauska juttu jo sinällään.. mutta hauskemman siitä tekee myös se että Karl taisi tätä ehdottaa ja muut vain nauroivat.. ja lähtivät messiin. Maikkelikin naureskeli mikkiin ja alkoi kiltisti laulamaan ja imitoimaan herra Balboaa.
Tältäkin keikalta jäi taas Steven pleku käteen. Se oli sarjassamme.. neljäs sitä lajia.<3
Tämä keikka päättyi sitten komeasti niin että Ginger ja Sami virittivät skittansa katosta roikkumaan. Saimme vielä nyhvästyä roudarilta Gingerin settilistan, joka sitten pistettiin nätisti puoliksi ja nyt toinen osa on rakkaalla Willullani ja toinen minulla.<3

Sitten tuli neljän päivän tauko ja itkimme kotona kuinka Levi räjähtää ja me ei olla siellä.

Pakkahuone, Tampere 25.3.2011
Ensinäkin päätimme edellisenä iltana että ostamme bändille pääsiäismunia ja tikkareita, koska.. koska olemme tyhmiä. No, viime vuonnahan Michael esitteli itsensä Pääsiäispupuksi ja seuralaisensa itse pääsiäismuniksi. Pitihän tästä nyt muistuttaa, vaikken tiedä muistavako nuo herra tätä kyseistä pikkuseikkaa. Tikkareita lisäsimme satsiin, koska tiedämme Conten olevan perso kaikelle makealle. xD Etenkin kai tikkareille.
Eeeeh.. Saatoimme makeispussukan herroille vasta Tavastian keikkojen välissä, mutta tässä vaiheessa mä ne hankin että ne ovat sitten olemassa kun tarve vaatii. Nyt kuitenkin Tampereelle..
Ensinäkin; rakastan Pakkahuonetta keikkapaikkana. Se nerokas ihminen, joka on keksinyt pistää aidan jakamaan 1/3 permannosta teineille ja loput 2/3 meille 18 täyttäneille niin.. Rakastan sitä. Kuinka hienoa olikaan kävellä sinne K18-alueen lavan eteen kun kaikki teinit jo rynni toiselle puolelle? Ja me vaan käveltiin sinne ja tehtiin elämämme mukavaksi.
Keikka alkoi rytinällä! Ai että rakastan sitä valoshowta siinä alussa. Tosiaan oltiin siinä keskellä eturiviä eli tasan Michaelin edessä. Sehän tarkoitti luonnollisesti sitä että Makkonen pomppi siinä meidän edessä koko keikan ajan. Yhdessä vaiheessa herra päätti lähtä yleisön sekaan vähän stage divaamaan ja toki se teki tämänkin siitä meidän yli. Mikäs siinä.. Se on aina yhtä hienoa! ;D
Yhdessä vaiheessa keikkaa Michael heilutteli taas mikkiään niin että se piuha kietoutuu sen kaulan ympärille. Noh, jotain siinä tapahtui koska Steve ei ollut tätä ottanut huomioon; onneksi hän tajusi juuri ja juuri ajoissa kumartua jottei saanut mikistä päin näköä.
Tälläkin keikalla kuultiin Eye of the Tiger, joka ei tosiaan kuulu settilistaan, mutta jonka herrat nyt ovat muutamilla keikoilla soittaneet. Kysyin Steveltä syytä tähän netin kautta, mutten vielä ainakaan ole vastausta saanut. Jos/Kun saan, voin ehkä valaista sitä hieman.
Tältä keikalta jäi nyt käteen sitten nippu kaikkea kamaa! Ensinäkin saatiin kaksi Michaelin pyyhettä, jotka se heitti meille siihen eturiviin.. ja lisäksi herra varmaan katsoi että nämä kaksi kuolevat janoon kohta.. Joten se antoi meille vesipullon.<3 Lisäksi Karl viskasi rumpukapulan siihen meidän kohdalle juuri sopivasti..
Keikan loputtua jännityksellä lähdettiin sitten Tampereelta Helsinkiin ja voisin tehdä yhden blogimerkinnän aiheesta "pelkään kuollakseni Helsingin sisäpihoja", mutta en jaksa vaivautua. Tämä aihe on tärkeämpi, joten jatkakaamme sillä;

Limukeikka, Tavastia, Helsinki 26.3.2011
Limukeikalle jonottaminen jos jokin oli tuskaa koska tosiaan.. Ei käynyt hirveän vaikeaksi sen asian muistaminen, miksei ole koskaan vaivautunut ikärajattomalle keikalle. Ne teinit olivat.. hirveitä. Sanalla sanoen hirveitä. Mutta jatkossa käyn myös limukeikoilla, koska niistä seuraa vain ja ainoastaan ihania asioita! Niistä kohta.. Nyt hieman tästä keikasta.
Öää.. Limukeikkaa ennen tajusin että Sami-pinssini on lähtenyt kävelemään ja niinpä tein hurjan euron ostoksen ja hankin uuden Samin muiden pinssieni sekaan. Nyt kokoelma on taas täydellinen.
Tästä keikasta täytyy nyt heti kättelyssä huomauttaa että Eye of the Tigeria ei kuultu tämän keikan yhteydessä. Veikkaan että äijät ajattelivat etteivät noin pienet kirput mitään Rockya vielä tiedä. Myöhemmällä Tavastian keikalla taas toki kuulimme Rocky-legendan ja imitoinnit.
Ööö.. Hienoin hetki on ehdottomasti se kun Makkonen hyppii siinä järkkärialueella ja huomaa meidät.. ja moikkaa! Se oli tilanne missä se nyt puolestaan katsahti meitä kahdesti, naurahti hieman ja moikkasi kädellä. Hieno hetki. Ei voi muuta sanoa..
Toinen huomion osoitus tuli Steven suunnalta (taasen<3) ja biisin I wanna be loved aikana. Biisin kertsissä kun lauletaan että "I wanna be loved, a lot bye you" niin Steve osoitti "a lot bye you" kohdan jokseenkin meitä kohden nyökkäämällä siitä mikin ohitse. Ah, melkein yhtä hienoa kuin silloin kun sai muutama keikka takaperin sen ensimmäisen silmäniskun.<3
Hauskin tilanne oli melkovarmasti se kun.. En ole ihan varma mitä siinä tapahtui, mutta veikkaan että Michaelin mikkiständi kaatui ja osui Samin ständiin ja näin ollen lähti jonkinlainen dominoreaktio käyntiin; Samin ja Gingerin mikkiständit lensivät nurin ja järkkärit saivat jonkinsortin sydänkohtaukset. Ginger ja Sami sen sijaan nauroivat tapahtuneelle ja näytti se Contekin jonkun verran nauravan. Michael ei varmaan edes tajunnut tätä, koska mies hyppi jo taas järkkärialueella..

Limukeikan ja K18-keikan väliaika
Kulutimme tämän väliajan taidokkaasti jonottamalla Tavastian ulkopuolella alkavaa seuraavaa keikkaa. Alunperin oli suunnitelmissa että käytäisiin kahvit ostamassa tai jotain, mutta onneksi emme tehneet niinkuin alunperin suunniteltiin! Ginger, Steve ja Karl kun painelivat siitä meidän ohi.. ja saimme osaksemme ensimmäiset naurut! Steve ainakin kysyi että "how ya doin'?" ja ne kaikki kolme rehellisesti sanottuna nauroivat kun näkivät meidät TAAS jonottamassa yhdelle keikalle.
Ööööö.. Sitten siinä rupateltiin lämpimiksemme parin muun fanin kanssa ja eturivin paikat oli hyvillä mielin taattu!

K18-keikka, Tavastia, Helsinki, 26.3.2011
Tämä oli aivan ihanteellinen keikka tuon teinikauhistuksen jälkeen! Koska minkäänlaista ryysistä tai tunkemista, ylimääräistä huutoa tai tönimistä ei ollut havaittavissa. Kaikki meni sutjakkaasti ja nätisti päästiin juoksemaan siihen eturiviin, catwalkin oikealle puolelle (alias Steven puolelle). Aivan mielettömän ihana paikka ja maksaisin mitä vaan että pääisin aina siihen samaan paikkaan! Siinä oli mukavasti kaikkien bändiläisten silmien edessä.. hmh.. <3
Ensinäkin täytyy sanoa että meidät tunnistettiin! Tämä ei nyt ole mitään paskanpuhumista ja uskottelua vaan ihan oikeasti niistä kaikista jätkistä paistoi se että ne muistivat meidät edellisiltä keikoilta. Kuinkas muutenkaan?
Paras.. Enosaakuvaillatätä.. paras huomionosoitus tuli jälleen kerran Steven osalta biisin Hammersmith Palais aikana. Biisissä kun lauletaan että "Tokyo's gone techno.. and Berlin's going crazyy.." niin armas Contemme päätti ilmaista oman mielipiteensä meistä ensimmäistä kertaa osoittamalla meitä ja laulamalla "Tokyo's gone techno.. and SOMEONE's going crazyyy.." <3 Ja se oli niin älyttömän hauskaa ettei mitään rajaa! Varsinkin kun Samikin oli siinä Conten kanssa ja ne vaan nauroivat meille. Makkonenkin soi sellaisen hauskan hymyn meille huomatessaan meidät siinä eturivissä palloilemassa.
Mutta tuo Steven reaktio..<3 Voi kun oisimme tienneet jo silloin että tämä oli vasta alkusoittoa!
Steviestä vielä sen verran että miesparka joutui mikkiständin uhriksi pariinkin otteeseen. Tosin ensimmäisellä kerralla hän sai väistettyä ständin iskun potkaisemalla sen takaisin pystyyn (ei ollut Makkosen toimia, huom :'D). Toisella kerralla Steve ei ollut ihan niin onnekas vaan sai mikkiständistä. Onneksi ei kovin kovaa..
Keikan loppupuolella kun Michael päätti taas lähteä yleisön sekaan seikkailemaan niin hänen mikkipiuhansa jäi styrkkarin alle jumiin ja styrkkari meinasi lähteä seikkailemaan ympäri järkkärialuetta. Onneksi minä ja Willu oltiin siinä pelastamassa ja napattiin styrkkarista kiinni ennen kuin se pääsi tipahtamaan. Onneksi ei muuten ollut mikään kovin painava tapaus.. Sitten joku järkkärisetä tuli pelastamaan styrkkaria ja me voitiin alkaa painimaan itse piuhan kanssa ettemme hirty siihen.. :'D
Keikalta jäi käteen taas yksi Steven pleku<3 Eli sarjassamme viides. Lisäksi jäimme keikan jälkeen norkoilemaan backstagelle vievän oven luo ja varmaan jonkun tunnin siinä seisoskeltuamme niin herrojen manageri saapuu siihen ja lupaa hankkia meille nimikirjoitukset. Hetken päästä saamme levyjemme kansilehtiset takaisin koristeltuna Gingerin, Steven, Samin ja Karlin nimmareilla. Michael oli kai jo ehtinyt lähteä kotia kohti, mutta sen herran nimmarihan meiltä molemmilta löytyy jo entuudestaan Hanoi Rocksin kirjasta.
Täydellinen ilta, eikö? No seuraava päivä kruunasi tämän kaiken..

Katutaso, Tavastian edus, Helsinki, 27.3.2011 klo. 15.00 - 18.00
Jonotuksesta nyt ensin koska.. koska.. kuolin. Niin siis! Mentiin Willun kanssa kolmen aikoihin siihen jonottamaan Tavastian eteen ja istuskeltiin siinä Jäänsärkijän edessä, jottei oltaisi ihan kauhean tiellä kun porukka roudasi kaikkea kamaa sisään ja ulos. No siinä hetki istuttuamme ja puhuttuamme paskaa, huomaan että joku mustiin pukeutunut tyyppi tuli Tavastialta ulos. Kun kohotan katseeni sieltä maan rajasta siihen äijään.. se alkaa nauraa ja tervehtii "He-hey how're ya doin'?" ja samassa tajuan että ei helvetti, STEVE CONTE!! Siihen jotain vastaan että "Great!" tai jotain.. No samassa Steve sitten kysyy että "What is this.. a third time or what?" ja mä siihen änkytän että "Fourth! Tampere.. and Kaarina last week!" Steve alkaa nauraa että "Oh my God! You're crazy!! haha.. see ya!" ja sitten se jatkaa matkaa ja me jäädään haavi auki tuijottamaan että mitä helvettiä just tapahtui. Nyt kun asiaa on puitu mielessä jonkin aikaa niin.. Steve Conte analysoi meidät hulluiksi, joten kai se on uskottava!
No Steven mentyä jäimme siihen sitten vaan hyperventiloimaan, nauramaan ja friikkailemaan.. Luojan kiitos saatiin kasattua itsemme edes jotenkin ennen kuin Sami saapui paikalle. Puhuttiin siinä juuri jonkun äijän kanssa elokuva-alasta ja selitin sille jotain pääsykokeista kun äkkiä huomaan Samin siellä kadulla tulemassa meitä kohti ja jotenkin sanat sitten vaan sekosivat.. Siinä kuitenkin Samia tervehdittiin ja se nauraen kysyi kuulumisia ja vastauksen saatuaan paineli naureskellen sisälle Tavastialle.<3
Jottei elämä nyt olisi käynyt ihan turhan tylsäksi niin kyllähän Makkonenkin Johannan kanssa siitä ohi meni. Tosin se herra oli sen verran kiireinen ettei muuta ehtinyt kuin moikata, kaipa se johonkin lehdistötilaisuuteen oli matkalla kun niin kiireinen oli.
Kuitenkin! Meillä on vielä kaksi ihmistä, jotka eivät ole saapuneet.. Mutta saapuivathan Ginger ja Karlkin sitten lopulta! Ja nekin nauroivat meille, kysyivät myöskin kuulumisia ja varsinkin Gingerillä tuntui olevan älyttömän hauskaa nähdessään meidät. Ainakin se nauroi ja hoki jotain "coolcoolcoolcoolcool.. what, is this the door?" ja meni Karlin kanssa sisään. Niin kiehtoisi tietää mitä ne on sanonut oven sulkeuduttua.. hmm..
Kaikki siis koettiin! Mutta se että Steve tuli ihan itse juttelemaan niin.. Voi elämä! Voisin ampua itseni tähän paikkaan, koska en varmaan ikinä selviä tästä kokemuksesta. Aivan liian hienoa.

Pelastakaa Punainen Pallo, Tavastia, Helsinki 27.3.2011
Tosiaan kyseessähän on hyväntekeväisyyskonsertti, josta kaikki rahat menivät Japanin hyväksi. Tämän tapahtuman ideoitsijoina toimivat Michael ja Ginger, koska heillä kummallakin on paljon faneja ja kavereita Japanissa. Lisäksi Michael oli jo varannut Tavastian bändille täksi sunnuntaiksi, joten mikäs siinä.. Hyvinä miehinä he pistivät omat itsensä sivuun ja järjestivät loppuunmyydyn konsertin Japanin hyväksi!
Tämä keikka taltioitiin.. ja kamalinta koko hommassa ehkä oli se että me eturivissä tottakai näyttiin koko ajan. Ei siinä sinänsä mitään.. Ainakin on todisteita että me hullut ollaan oltu siellä, missä väitettiin olevamme. xD
Ärsykkeenä esiintyjien aikana toimivat myös mitä röyhkeimmät valokuvaajat. Siinä ne tunkivat ihan päälle saakka että saivat hommansa hoidetuksi.. No.. Oli hienoa huomata etteivät nuo hyppineet meidän edessä enää kovin paljoa Michael Monroen astuttua lavalle, koska he olisivat hyvin äkkiä saaneet nyrkistä! Ja ihan vahingossa..
Koska Michaelilla oli jotain ongelmia saxofoninsa kanssa, niin hän iski mikin siksi aikaa Samille, joka hieman aluksi epäröiden alkoi esittelemään bändin jäseniä. Hauska mies kun on niin hän esitteli sitten Karlin "Karl Rockcock":ksi. :D Hauska veto ja varmasti kaikki bändin fanit ymmärsivät vitsin, mutta Michael nyt kuitenkin kävi oikaisemassa nimen toiseen mikkiin, jotta muutkin katsojat tajuaisivat ja tietäisivät kenestä oikeasti on kyse. xD
Keikka oli puolet lyhyempi kuin aikaisemmat, koska tosiaan soittoaika oli jaettu muiden esiintyjien kesken. Hienon shown kyllä vetivät tälläkin kertaa!
Keikan jälkeen jäätiin sitten vielä jutustelemaan yhden toisen fanin kanssa ja siinä jutustellessamme mukavia, yhtäkkiä joku roudari puoljuoksee meidän luokse. Se otti mua kädestä ja olin että mitä helvettiä.. Ja sanaakaan sanomatta menee veke. Kun avaan kourani ni mitäs sieltä löytyykään; Sami Yaffan pleku! Voi elämä! :D Loistava lopetus loistavalle kiertueelle!

Mutta nyt koska olemme taas tämänkin homman aikana oppineet jotain uutta niin saatte Roxx Deckerin lakikirjan uuden osasen ja se tulee tässä;

Jos joku sinulle hyvin merkittävä henkilö sanoo sinua hulluksi niin usko se. Se ei ole vittuilua, se on totuus.

Ja vielä settilista:
Trick of Wrist
Got Blood
Motorvatin'
Hammersmith Palais
'78
Nothing's Alright
Modern Day Miracle
Not Fakin' It
Gone Baby Gone
Superpowered Superfly
Bombs Away
Love Song
Machine Gun Etiquette
Dysfunctional
I Wanna Be Loved
Later Won't Wait
Malibu Beach Nightmare
Dead, Jail or Rock'n Roll
Encore:
Back to Mystery City
Life Gets You Dirty
Feel Alright

_______________________________________________
Laitan vielä linkkejä muutaman:
DeviantArt Lisää ottamiani kuvia..
Ja muutama ottamani videopätkä:
Michael Monroe - Eye of the Tiger (25.3.2011)
Michael Monroe - Bombs away (26.3.2011)

And the oscar goes to..

2011-03-01T12:44:00.016+02:00

Noniin tulihan sitä tänäkin vuonna katsastettua tuo ihanaakin ihanampi Oscar-gaala! Tänä vuonna en, toisin kuin viime vuonna, kirjoittanut typeränä ajatuksenjuoksua koko gaalan aikaa vaan päätin että kirjaan joitain muistiinpanoja ylös ja sitten kirjoitan aiheesta ihan hereillä.. Noh, nyt ollaan kyllä enemmän hereillä kuin viime vuonna merkintää kirjoittaessani, joten eiköhän aloiteta!

Aloitetaanpa nyt Inceptionista, joka oli kyllä ehdoton suosikkini tämän vuoden oscar-voittajista! Ette voi kuvitella kuinka iloinen olin kun kyseiselle elokuvalle meni korkeat neljä oscaria! Sinne mahtui äänipuolelta kaksin kipalein (sound mixing, sound editing) ja lisäksi erikoistehosteista ja kuvauksesta! Erikoistehosteet nyt oli oikeastaan varma jo silloin kun selvisi että Inception olisi siitä ehdolla.. Samassa kategoriassa oli omalla kohdallani myös kaksi muutakin loistoelokuvaa eli tuo uusin Potter sekä Burtonin Alice in Wonderland. Potterille en missään vaiheessa kuvitellut oscaria mistään suunnasta ja Alice.. No Alice oli hieno elokuva, mutteivät sen erikoistehosteet olleet mitään verrattuna Inceptioniin. Oikeaan osoitteeseen siis meni todellakin!
Kuvauksen kohdalla Inception kuitenkin tuli iloisena yllätyksenä, koska odotin koko ajan että tämä menisi myöskin Kuninkaan puheelle. Onneksi ei kuitenkaan.

Kuninkaan puhe riipaisi yhtä monta oscaria kuin Inceptionkin ja tämä oli hyvin, hyvin hämmentävää! Puheesta kun povattiin puolin ja toisin viime vuoden Hurt Lockerin kaltaista oscar-rohmua. Onneksi ei kuitenkaan, koska muuten gaala olisi voinut lipsahtaa armottomasti tylsemmäksi kuin mitä se oli!
Itse en ole vielä Kuninkaan Puhetta nähnyt, mutta taidan tänään tai huomenna kipaista sen katsastamaan. 501-blogistani voitte sitten katsastaa mielipiteitäni.. Mutta kuitenkin niin! Oscareitahan Puhe vei alkuperäisestä kässäristä, miespääosa Colin Firthille, paras elokuva ja vielä paras ohjaus Tom Hooperille. Miespääosa oli täysin selvä alusta saakka eikä näin ollen tarvinut puoliunessa enää edes jännittää kovin paljoa! Pikkiriikkisen kuitenkin. Koska en ollut vielä nähnyt tuosta kyseisestä kategoriasta kuin True Gritin eikä se voinut kyllä mitenkään voittaa ohjausta niin olin sitten yhtämieltä kaverini kanssa, joka vakuutti minulle että David Fincher ansaitsisi oscarin The Social Networkista. Ystävyyden nimissä siis toivottiin Fincherille ja karvaan pettymyksen kautta annettiin Hooperille.
Paras elokuva nyt on ollut selkeää jo ties kuinka kauan. Hyviä elokuvia oli samassa kategoriassa ehdolla, mutta tottakai se nyt meni Kuninkaan puheelle! Jopa minä, joka olen tosiaan nähnyt vain trailerin toistaiseksi, olin alusta saakka sitä mieltä.

The Social Networkia en sitäkään ole nähnyt, koska laiskuudessani ajattelin aina että "menen ensi viikolla" ja hups sitten se lähtikin jo. Samoin kävi 127 hoursin kanssa.. Mutta uskoin kaverin sanaa kun se riemuitsi kaikista niistä oscareista, mitä tämä elokuva repi että jo innostuin itsekin! Täytyy siis ostaa dvd ja katsastaa kyseinen elokuva.. Joka siis repi korkeat kolme oscaria musiikista, käsikirjoituksesta ja leikkauksesta. Tästä kanssa enemmän sitten joskus tuonne 501-blogiini.

Naissivuosat ja miessivuosat menivät kumpainenkin elokuvalle The Fighter elikkä Christian Bale ja Melissa Leo. Bale varmasti ansaitsi omansa enkä epäile etteikö Leokin olisi omansa ansainnut, mutta.. Itse toivoin oscaria Kuninkaan Puheen Helena Bonham Carterille. Pelkäsin tosin että True Gritin Hailee Steinfeld veisi oscarin ja se olisi ollut vähintäänkin kamalaa.. Mitä nuori neitonen olisi sen jälkeen enää tehnyt? ;D No joo vitsi vitsinä, olisi Haileekin sen ansainnut! Helenalle sitä kyllä toivottiin oikein urakalla täällä päässä.. Pettymys siis.

Alice in Wonderland sai luojan kiitos oscareita kaksi kappaletta! Pelkäsin niin paljon ettei tämä elokuva onnistuisi noita rohmuamaan, mutta onneksi onnistui! Puvustus ja lavastus menivät sille suunnalle eikä parempiin osoitteisiin olisi voinutkaan mennä! Tosin itselläni nousi hetkellisesti epäillys tuon lavastuksen puolesta, koska pelkäsin että liialliset erikoistehosteet olisivat vähän haitanneet menoa.. Mutta onneksi ei! Onneksi kunnon ammattilaiset asialla niin osaavat erottaa lavasteet erikoistehosteista.. ;D

Toy Story 3 repi kaksi oscaria itselleen ja kummassakin kategoriassa olisin toivonut oscaria jollekin muulle elokuvalle.. Laulu meni Toy Storylle eikä suinkaan Tangledille (Kaksin karkuteillä), jolle minä sitä olisin toivonut. Toki en ole Toy Storya nähnyt, mutta Tangledin olin ja rakastuin siihen. Samasta syystä toivoin animaatio-oscarin menevän Näin koulutat lohikäärmeesi-leffalle, mutta taas olin väärässä.. Täytyy tuo Toy Storykin katsahtaa sitten joku päivä..

Naispääosa meni TOTTAKAI Natalie Portmanille elokuvalle Black Swan. Tätä odotettiin ja tätä toivottiin ja tämän vuoksi olisi melkein voinut tirauttaa itkuksi! Aivan loistavaa! Natalie oli niin älyttömän kauniina ja onnellisena siellä.. ja niin ihailtavan rauhallisena! En jaksa odottaa että näkisin tuon Black Swanin ja.. muistan kuinka kiroilin silloin kun joskus kuulin tuon ensi-illan siirtämistä viikolla. Mutta onneksi ensi perjantaina Black Swan ensi-illassa ja näin ollen pääsemme kaikki pikapuoliin hipsiä sen katsastamaan! Kaikki siis elokuviin! (:

Tässä vielä yhteenveto suma-yöstä:
ART DIRECTION - Alice in wonderland
COSTUME DESIGN - Alice in Wonderland
ACTOR IN A SUPPORTING ROLE - Christian Bale, The Fighter
ACTRESS IN A SUPPORTING ROLE - Melissa Leo, The Fighter
MUSIC (ORIGINAL SCORE) - The Social Network
FILM EDITING - The Social Network
WRITING (ADAPTED SCREENPLAY) - The Social Network
CINEMATOGRAPHY - Inception
SOUND MIXING - Inception
SOUND EDITING - Inception
VISUAL EFFECTS - Inception
MUSIC (ORIGINAL SONG) - Toy Story 3
ANIMATED FEATURE FILM - Toy Story 3
DIRECTING - Tom Hooper, Kings Speech
WRITING (ADAPTED SCREENPLAY) - The Kings Speech
ACTOR IN A LEADING ROLE - Colin Firth, Kings Speech
BEST PICTURE - The Kings Speech
MAKEUP - The Wolfman
DOCUMENTARY SHORT SUBJECT - Strangers No More
SHORT FILM (LIVE ACTION) - God of Love
DOCUMENTARY FEATURE - Inside Job
ACTRESS IN A LEADING ROLE - Natalie Portman, Black Swan
SHORT FILM (ANIMATED) - The Lost Thing
FOREIGN LANGUAGE FILM - In a Better World

Maailma ovien takana

2011-02-18T22:09:00.004+02:00

Minun on pitänyt koko viikon ajan kirjoittaa jotain henkevää tästä minulle avautuneesta, uudesta maailmasta ovien takana. Paljon en voi kertoa, koska jokaisen on löydettävä se oma maailmansa löytyi se sitten Narnian tarinan kaapista, laiturilta 9 ja kolme neljännestä.. tai sitten studio123:n aulasta.
Itse olen nyt löytänyt oikeastaan nuo kaikki ja vähän enemmänkin. Uusin onnenpotku liittynee nyt vain tuohon viimeisinpään.

Eli lähetin tässä.. tammikuun puolivälissä (?) sähköpostia paikalliseen leffateatteriin ihan vain ilmaistakseni että olisin kiinnostunut mahdollisista töistä, mikäli niitä olisi tarjolla. No, viime viikon maanantaina minulle soitettiin ja olin saada jonkin sortin sydänhalvauksen koska niin mielettömän hieno yllätys tämä oli! Koska ensinäkin en enää jotenkin jaksanut uskoa että kukaan siltä suunnalta yhteyttä ottaisi, mutta onneksi sain todeta olleeni väärässä.
Minulle siis soitettiin ja nyt olen harjoittelussa kyseisessä leffateatterissa.

Tuo maailma ovien takana onkin jotain hiin älyttömän hienoa ettei sitä välttämättä edes ajattele kävellessään tavallisena asiakkaana elokuvia katsomaan. Kyllä, aina on saanut hyvää palvelua ja aina sitä tulee saamaan, mutta paljon on silti jäänyt huomaamatta. Mutta kuten eräs ihminen sanoikin; "niin kauan kun ei huomata, kaikki on hyvin."
Juuri parahiksi astuin mukaan kuvioihin samoihin aikoihin kun ooppera-esitykset alkoivat ja sain heti kättelyssä innostavaksi palkaksi asiakkaiden ihanan onnelliset ja tyytyväisyyttä hehkuvat ilmeet. Itsehän en noihin ilmeisiin vaikuttanut muuta kuin hymyilemällä ja kiittelemällä ja kumartelemalla. En kai myynyt kuin muutaman lipunkaan sille suunnalle.
Silti nuo hymyt ja kiitokset, joita myös itse sain kuulla, sanoivat minulle että tämä työpaikka on tämän vuoden onnettaren ensimmäinen ja varmasti yksi mahtavimmista iskuista!

Mutta jotta tämä ei nyt vain menisi ylenpalttiseksi hehkuttamiseksi niin täytyy sanoa muutama syvällinen sanakin termistä "maailma ovien takana". Nyt koska ajattelen kaikki aina niin vaikean kautta ja haluan etsiä jotain syvällistä sanottavaa kaikesta niin..
Koska jokainen unelmoi ja tottakai jokainen haluaisi pystyä elämään sitä unelmaansa. Sanotaanko että tuo unelma on aina oven takana, joskus ovessa on kymmenen munalukkoa ja joskus se on vain yhden oikean avaimen päässä. Kun lukko tai lukot saadaan auki, aukeaa ovi aivan uuteen maailmaan ja uuteen unelmaan. Niiden lukkojen kanssa kannattaa taistella!

Eli sanoisinko että nyt olisi RD:n lakikirjan osan.. *lunttii* osan kahdeksan aika!
"Unelmoi, unelmoi unelmassa elämisestä.. ja ole valmiina sorkkaraudan kanssa kun aika tulee."

Roxx Decker kiittää.

Roxx Decker's ABC

2011-02-06T15:33:00.003+02:00

En nyt muista mistä lehdestä sen silloin Telefantti-aikanani luin.. olisikohan ollut Gloria vai Me Naiset? No jompi kumpi kai. No kuitenkin siellä oli aina jokin haastattelu, missä haastateltavat sanoi lempiasioitaan aakkosten mukaan. Mun piti jo silloin.. vuosi sitten tehdä tämä juttu, mutten sitten jostain syystä jaksanut. Nyt jaksan!
.. Ehkä.

A: Amerikka
Piti itseasiassa miettiä hetki että mikä asia ylipäätään alkaa a-kirjaimella? Ekana tuli mieleen Aerosmith, koska herrojen kirja komeilee tuossa kahdenkymmenen sentin päässä. Totesin kuitenkin etten halua Aerosmithillä aloittaa ja sitten käänsin päätä vähän enemmän vasempaan ja huomasin Katilta saamani New York-suklaatuliaisen ja tajusin että Amerikka alkaa a:lla! Ja Amerikan sitten valitsin koska vaikken ole koskaan vielä päässyt tuolla meren tuolla puolen käymään niin uskon niin vahvasti kuuluvani sille puolelle maailmaa. Tärkeä asia siis enkä tajua miten meni viitisen minuuttia keksiä se.. ;D

B: Balboa
Rocky Balboa! Muistan kun joskus näin.. Olisikohan ollut vitososan telkkarista ja ensimmäinen ajatukseni oli että "miten joku voi olla noin ruma?" Noh.. Puolituntia elokuvaa katsottuani olin jo sitä mieltä että Rockya ehkä ihanampaa miestä ei valkokankaalla ole nähty.. Eikä söpömpää! Rockylta ammensin sitten hieman asennettakin elämään ja siitä kai muistaakseni tein jonkinlaisia blogimerkintöjä, joten en niitä asioita nyt ala tässä toistamaan. Kaivakaa!

C: Crüe!
Mötley Crüe! Yksi elämäni sekä rakkaimmista asioista.. ja samalla yksi niistä, mitkä aiheuttavat eniten vitutusta! Voitteko uskoa että olen kahdesti ollut heidän keikallaan enkä kertaakaan ole kyseistä bändiä nähnyt?
Mötley tuli elämääni tuossaaa.. 2006 syksyllä kaiketi. Ehkä..? Saattoi olla kyllä kevät 2007.. No en muista! Rytinällä se kuitenkin ansaitsi paikkansa levyhyllyssä eikä sieltä pois lähde. (: Ovatpa parivuotiaat kissanikin saaneet nimensä Terror Twinsin mukaan..

D: Dale
Allan-A-Dale tarkalleen ottaen Robin Hood-tarinoista. Harmikseni en herraan ole kovin paljoa pystynyt perehtymään, koska Allan ei loppujen lopuksi esiinny kovin monissa yhteyksissä. Kyllä se Robin Hoodin siinä kirjassa oli mainittuna, mutta hyvin vähäisesti.. Ja mikäli olen käsittänyt oikein niin Disneyn Robin Hood-elokuvassa Allan on se kertojakukko! Mutta rakkauden sytytti kuitenkin BBC:n Robin Hood-sarja, koska Allan-A-Dale on siinä vain niin loistava!

E: Elämä
Pakkohan sitä nyt on rakastaa, eihän siitä muuten tulisi yhtään mitään! Mutta pääpointti nyt on siinä että haluan tehdä omasta elämästäni sellaisen että siitä voisi joku joskus kirjoittaa tarinan. Ja haluan rohkaista kaikkia muitakin tekemään elämästään tarinan arvoisen! Koska se on paras tapa elää, koska ei me saada kuin tämä yksi elämä.

F: Fred & George Weasley
Haha! Noh, pakkohan tälle kaksikolle on yksi kirjain uhrata! Ihan jo senkin takia että olen roolipelannut tätä kaksikkoa ja päässyt hieman herrojen päänsisään.. En ehkä niin kuin Rowling olisi halunnut, mutta toivottavasti edes tyydyttävällä tasolla. Ööö.. Noh. Ei kai tässä muuta. Itken silmät päästäni ensi heinäkuussa kiitos tämän parivaljakon, joten sitä odotellessa.

G: Gamaruel
Yhden kaverin kehittelemä ulottuvuus, jossa pelataan sellaisilla 'olioilla', jotka sitten vihaavat minun rakasta haltiaani ja heittelevät tätä tikareilla selkään aina kun silmä välttää.. xD Noh, roolipeli-maailmaanhan tämäkin liittyy! Eli hienoja hetkiä pelattu Gamaruelin valtiassuvun kartanossa ja.. on toki käyty seikkailemassa rahvaan parissakin. ;D

H: Hugh Jackman
Aivan loistava näyttelijä! Eikä muuten ole pahemman näköinenkään.. Eniten rakastan herran roolisuorituksista Droveria (Australia, 2008), mutta kyllä kelpaa esim. Kate & Leopoldin Leopoldkin jaa.. Noh. En sano ei Wolverinellekaan.
Mutta hieno näyttelijä!

I: Igor & Jerry
Pomo on nyt toooosi vihanen! Eli Igor ja Jerry. Siinä vasta parivaljakko, jota en varmana ikinä unohda! Täytyy selventää nyt hieman heitä kuitenkin, koska varmaan kovin moni tätä lukeva ei heihin ole tutustunut.. Eli Igor ja Jerry ovat Valkealan rippileireillä palloileva sketsi-parivaljakko. Jerry on agentti ja Igor.. venäläinen. xD Noh, siinä sitten joka ilta juostaan Igorin perässä.
Olen itse mm. tippunut järveen vaatteet päällä Jerryn-roolissa. Siitä on videopätkääkin todisteena. Kts. Facebook?

J: Jackson!
Ei Michael nyt saanut tätä kohtaa vaan herra Peter Jackson, mm. The Lord of the Rings-saagan ohjaaja! On tehnyt myös King Kongin uusintaversion ja The Lovely Bonesin. Rakastan tätä miestä, koska häntä on kiittäminen siitä mitä minä teen ja mihin olen menossa.

K: Kuolema
Kiinnostava asia tämä. Minusta ainakin. Monta erilaista uskomusta siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen muttei yhtään todistettavissa olevaa. Kuolema on, kuten Gandalfkin sanoi, vain yksi uusi polku ja uusi seikkailu. Eikä se ole niin paha asia. Siihen minä uskon. Se mitä siellä on, sen näkee sitten joskus kun sen aika on. Eletään nyt tämä seikkailu ensin loppuun.

L: Lord of the Rings
Kirjat ja elokuvat muuttivat elämäni. En edes muista enää kunnolla mitä tein ennen kuin tutustuin kirjoihin ja sitä kautta elokuviin. Varsinkaan elämää ennen kyseistä elokuvasarjaa!

M: Michael Monroe
PAKKO on antaa M-kirjan tälle kyseiselle herralle ja hänen bändilleen. M:stähän saisi revittyä miljoona muutakin asiaa, mutta se menee nyt Michaelille! Rakastan sitä miestä ja rakastan sen asennetta ja rakastan sen musiikkia ja rakastan sen bändiä. Ja hei, tämä mies pitää nähdä livenä! Nimenomaa stagella.. ja no varmasti olisi hieno elämys tavata hänet myös stagen ulkopuolella.

N: Nikki Sixx
Tässä taas yksi mies, joka on vaikuttanut elämääni ja vaikuttaa varmaan vastaisuudessakin. Miten tämä mies selvisi elämässä ja omaa nykyään vielä niin positiivisen asenteen? Älyttömän hieno mies! Kusipäähän hän varmasti on ainakin ollut, mutta.. Se se vasta hienoa onkin!

O: Opiskelu
Valitettavasti tämä osa elämässäni on edelleen askeleen edelläni. Eli tulevaisuudessa toivon mukaan opiskellaan ja paljon! (: Ja pystyn ehkä jopa toteamaan että pidän siitä!

P: Potter
J.K. Rowlingin Harry potter-sarja. Jos väittäisin ettei tämä kirjasarja (huom. nimenomaan kirjasarja!) mitenkään vaikuttanut minuun ja tekemisiini, valehtelisin. Rakastan tätä kirjasarjaa lähes yhtä paljon kuin LotR:ia.. Ja jaksaisin pälistä vaikka loppuelämäni siitä Rowlingin emämunauksesta joka löytyy vikan kirjan lopusta ja lisäksi niistä typeristä elokuvantekijöistä, jotka aloittivat elokuvien tekemisen ennen kuin kaikki kirjat olivat edes ilmestyneet.

Q: O.o
That's it, I'm going home.

R: Roolipelaaminen
Tätä on harrastettu jo jostain vuodesta 2004 saakka ja enimmäkseen foorumeilla. On sitä jonkinsortin "larppaustakin" harrastettu, mutta vähemmän. RoPet ovat kuitenkin suuri osa elämääni ja niiden pohjalta saa valtavasti uusia hienoja ideoita toteutettaviksi!
Yksi yhteinen tekijä lukuisissa hahmoissani tuntuu kuitenkin olevan se, ettei heidän elämänsä koskaan pääty siihen tarinoista tuttuun ikuiseen onneen..

S: Scorpions
Yksi bändi monista S-kirjaimella alkavista ja niistä, joita rakastan tuhottomasti. Ensi kesänä itketään tämänkin asian takia silmät päästä, koska herrat vierailevat viimeisen kerran Suomessa (ja se vitun Keskinen saa kaiken kunnian!!-.-).

T: Tim Burton
Yksi tän ajan hienoimmista ohjaajista! Rakastan herran elokuvia vaikka niin moni muu ei osaakkaan niitä arvostaa.. Tämän kautta voisin todeta että rakastan tiettyä friikkeyttä elokuvissa! :D

U: Uskonnot
Niistä on kiva keskustella ja niissä kaikissa on jotain älyttömän mielenkiintoista. Ja myös kyseenalaistaminen tällä saralla on jokseenkin hienoa jos kaipaa kunnollista, sivistynyttä keskustelua. En kyllä suostu kenenkään idiootin kanssa vääntämään kättä esim. homojen oikeuksista. Mutta uskonnoista keskusteleminen on ihan jees muuten.

V: Voimasanat!
Olkoonkin niin ettei joku pidä tästä, mutta minä käytän runsaasti voimasanoja! Tietty tilanteesta riippuen, mutta tulee sitä joskus päästeltyä näitä ärräpäitä.. ja ne ovat näin ollen osa minua!

W: Willu
Willu on oma pieni homosieneni<3 Parasta keikkaseuraa, mitä toivoa voi ja vielä parhaiden bändien yhteydessä! Pieni rakkaudentunnustus sinulle, olkoon sienimies aina kanssasi! ;D

X: x__X
Aina kun taju lähtee jonkun älyttömän hienon.. tai vittumaisen asian takia niin tätä on hyvä käyttää ilmaisemaan tunteita. Voisin piirtää tuon oveeni..

Y: Ystävät
Ei ilman ystäviä voi elää, se on fakta. Ystävyys on kallis asia ja yleensä ystävyys ansaitaan kovalla työllä ja verisillä kyynelillä.. ja kun se on ansaittu niin sen eteen pitää tehdä töitä 24/7 ja palkaksi saat vain pitää ystäväsi.
Mutta on se sen arvoista.

Z: Zorro!
Olen suuri Zorro-fani siinä missä Robin Hoodinkin. Katsoin jo pienenä jotain näyteltyä "New World Zorro"-sarjaa telkkarista ja rakastuin jo silloin. Kiitos sille, kuka teki Antonio Banderasin ja Catherine Zeta-Jonesin tähdittämät Zorro-elokuvat piristämään tylsiä päiviäni..
.. ja kirottu olkoon se, joka ne elokuvat minulta lainasi eikä koskaan palauttanut! x__X

Å: Åttå!
Viikon inside tähän väliin; Juotetaan Kivikouralle Åttå-drinkeroa!<3

Ä: Äiti
Äiti<3 Se yksi ihminen, joka nostaa aina ojasta jos sinne joskus tippuu.. ja minkäänlaista kiitosta vaatimatta saaden vain yhden päivän vuodesta kokonaan itselleen. Kiitosta pitäisi antaa, muttei koskaan osaa löytää niitä oikeita sanoja tai tekoja siihen hommaan.

Ö: Öitä!
Mitä?häh?Kuka? En minä ainakaan! Niin että silläviisiin.. Öitä!

Monta asiaa jäi sanomatta, mutta tässä nyt lista lähinnä ensimmäisistä asioista mitkä mieleen tuli ja sainpahan tehtyä! Jäi puuttumaan mm. Steve Conte ja Skid Row mutta ehkä me anteeksipyydämme heiltä.. Ainakin Contelta iskemällä eilen piirtämäni piirroksen herrasta tähän samaiseen merkintään..

.. ja laitetaan nyt Skid Rowlta videokin niin ei herrat jää yksin.
Skid Row - 18 and life

Aamuista spekulointia tyhmän, ahneen ja kateellisen risteytymästä

2011-02-03T12:03:00.006+02:00

Tyhmyys antaa ihmisistä tyhmän kuvan. Se on se kateus, mikä saa ihmiset tekemään typeriä asioita. Ahneus taas saa ihmiset kusipäiksi. Ei vaan vaikutelmaltaan, vaan mieleltään. Jos olet sekä tyhmä, kateellinen että ahne niin mikä silloin olet?
Todennäköisesti typeriä asioita tekevä kusipää. Tai sitten vain tyhmä.

Tänä aamuna heräsin kun kännykkäni herätti minua siinä kymmenen reikäleipä. Torkun kautta sain kammettua itseni ylös ja ensimmäinen ajatukseni oli että 'Voi vittu, Leon Elroylla on tikarivyö!' Jotkut saattavat siis pitää minua tyhmänä, koska ajattelen roolipelaamista ensitöikseni aamutuimaan. Olenko siis tyhmä vai vaan luova ja mielikuvitusta rakastava ihminen?
Spekuloidaanpas hieman noita kolmea asiaa; tyhmyyttä, kateutta ja ahneutta, koska ne ovat nyt olleet tänä aamuna niin paljon esillä.

Katsoin tänään yhden nimeltämainitsemattoman, Miljoonarockin isännän haastattelun Maria!-showssa ja olin järkyttynyt. Ensimmäinen ajatukseni ei suinkaan ollut että vittu mikä suomalainen mies. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tuollainen mies voi olla isännöimässä rakkaan, melkein viisikymmentä vuotta uraa tehneet Scorpionsin vihoviimeistä Suomen keikkaa. Eivätkö nuo saksalaiset rocksanoman levittäjät ansaitse mitään parempaa kuin Vesa Keskisen (hups, mainitsin nimen) persvakoineen, känniääliömäisyyksineen sekä pervouksineen kertomaan heille huonoja vitsejä keskelle korpea? Sauna ei ole mikään syy, koska olemme Suomessa.
Ei ole mielekkäitä muistoja vuoden 2008 Miljoonarockistakaan kun kyseinen herra Keskinen vilautteli persvakoaan yleisölle ja näin ollen myös järkkäreille sekä itse bändille hilluttuaan joidenkin vähäpukeisten naikkosten kanssa järkkärialueella. Eihän kukaan häntä häätänyt.. Hänhän oli tapahtuman pomo.
Nyt siis pelkäämme että sama toistuu ja mikäli parin vuoden aikaisiin lehtiotsikoihin on luottaminen, sama toistuu katastrofaalisemmin kuin kaksi vuotta aikaisemmin.
Pitäisiköhän sitä varata Scorpions-lakanan lisäksi mukaan kyltti, jossa lukee 'Keskinen nyt vittuun sieltä lavalta ja vedä housut jalkaan!'

Keskinen edustaa siis kaikkea noita kolmea; hän on sekä tyhmä, kateellinen että ahne.. Ja luulee vielä olevansa Scorpionsin äijien kaveri! Hah! En usko! Scorpions pitää moista örveltäjää todennäköisesti lähinnä suomalaisena keikkajärjestäjänä siinä missä ketä tahansa muutakin.. Ei muutama ystävällinen sana saa ystävyyttä aikaan! Tai yhteinen saunareissu maassa, jossa ei mitään muuta olekkaan kuin saunoja.

Toinen mies kehen ehdin pettyä tämän aamupäivän aikana oli Remu Aaltonen. Olisin voinut pettyä jo parisen vuotta takaperin, mutten sitten tajunnut. Noh, en Remua ala tämän suuremmin morkkaamaan. Onhan hän nyt tehnyt edes jotain mainitsemisen arvoista toisin kuin herra Keskinen.
Sen vaan sanon että kukaan itseään rokkariksi kutsuva ei voi dissata Scorpionsia edes vitsillä!

Roxx Deckerin lakikirja osa.. krhm.. Niin!
Jos pidät itseäsi rokkarina niin siihen ei riitä se että pukeudut niin kuin rokkarit pukeutuu. Siihen ei riitä se että kuuntelet rockia. Siihen ei riitä se että käyt muutamilla keikoilla ja isket nyrkkiä ilmaan. Siinä täytyy olla mukana se asenne!
Ja asenteeseen liittyy vahvasti se että rokkarina sinun täytyy kunnioittaa vanhimpia rock-bändejä. Se ei ole pyyntö, se on käsky!
Wannabe rockarit ovat sitten asia erikseen. Ja niitähän kukaan ei halua nähdä.

Nominations

2011-01-29T16:21:00.004+02:00

Pakko sitä on nyt vähän pälistä odotustunnelmista ensi kuun oscar-gaalaan liittyen varsinkin kun jokavuotinen vihan aiheeni on taas päässyt esiin.. ja yllätys, yllätys; Suomi ja minä emme taaskaan pääse yhteisymmärrykseen asioissa. Tämän blogimerkinnän luettuaan monella leffafriikillä on varmasti sanansa sanottavana ja pitävät minua luultavasti lähinnä idioottina kun tälläisistä asioista marisen, mutta hei; miksi en?
Alotetaan nyt kuitenkin positiivisella ajattelulla..

Eli hei, oscar-ehdokkaat julkistettiin tuossa viime tiistaina ja siitä lähtien olen nyt tankannut lähinnä laittomasti ehdokas-elokuvia päähäni koska onnistuin taas missaamaan melkein kaikki ehdokkaat. Laskinkos nopeasti että onnistuin nähdä neljä elokuvaa ehdokkaista ennen kuin ne julkaistiin. Aika paljon touhua siis helmikuulle jos aikoo kaikki elokuvat katsoa.. Mutta onneksi minulla on aikaa.
Kuninkaan puhe veti siis tänä vuonna eniten ehdokkuuksia puoleensa ja.. kuten viime vuonna Hurt Lockerin kanssa.. en ole nähnyt kyseistä elokuvaa! Ehdin tässä äsken jo kirota sitäkin että eikö moinen spektaakkeli sitten ole tulossa ollenkaan tänne korpeen näytettäväksi, mutta onneksi löysin paikallisen leffateatterin sanan siitä että ensi perjantaina kyseinen elokuva nähtäisiin. Kuka siis messiin katsomaan vai menenkö yksin?
Kuitenkin.. Sain myös ikäviä uutisia koskien ehdokkaiden näkemistä suomessa; olin tähän päivään saakka uskonut että tämä Black Swan, joka sai ehdokkuuksia ja jota olen muutenkin odottant jo mitään, nähtäisiin Suomessa ennen gaalaa koska alunperin ensi-illaksi kaavailtu 25.2 eli se perjantai ennen oscar-gaalaa. Noh, olin väärässä. Ilmeisesti ensi-iltaa on siirretty maaliskuulle mikä tarkoittaa jälleen sitä että yksi elokuva jää näkemättä. Another year on myös elokuva, mikä saa ensi-iltansa vasta maaliskuussa.

Nyt siis pistää jälleen vihaksi; kyllä. Ymmärrän ettei kaikkia elokuvia voida saada Suomeen yhtä nopeasti kuin ne saavat ensi-iltansa tuolla meren toisella puolella mutta silti joka ikinen vuosi tämä viivästyminen pistää suonen sykkimään ohimolle. Se että Black Swankin sai viime syyskuussako se oli niin ensi-iltansa USAssa ja me emme saa sitä näytökseen edes ennen oscar-gaalaa! Vitusta tämmönen peli. Noh.. Täytyyhän nyt ymmärtää ettei mitään saada aikaiseksi puolessa vuodessa<3. Täytyy vissiin tottua tähän Suomen tapaan hoitaa asioita.. tai sitten vaan lähteä täältä veke.
Katsonpa nyt sitten elokuvat laittomasti netistä (jota halveksin suunnattomasti) koska en muuta kautta niitä näyttävästi voi nähdä.

Täytyy vielä sanoa että toivon mukaan Suomen kommentaattorit ovat edes astetta fiksumpia kuin viime vuonna! Muistan edelleen sen säälittävän sepostuksen aina väliajoilla. x_X Voi elämäää.. Saispa sinne edes tyyppejä, joita oikeasti kiinnostaa elokuvat ja nimenomaa oscar-gaala! Mutta oletettavasti joudumme taas tyytymään johonkin perkeleen viiskymppiseen pissikseen ja hänen pieneen faniporukkaansa.. x_X

Noh mutta, gaalaa odotellessa!

This is gonna hurt!

2011-01-20T13:12:00.002+02:00

Kuolema korjaa tänä vuonna. On meinaan tulossa sen verran kova vuosi nyt.. tai ainakin sen perusteella että keväästä on tulossa ihan superhyperkovaakin kovempi. Mikäli maaliskuusta selvitään hengissä niin riippuvuutta hoidetaan sitten oletettavasti kolmella ihan vitun kovalla kirjallaa, joten kesähän tässä tulee ihan siivillä. Ai pitikö tehä muutakin kuin rokata? Paskaa! Syvin vastaanväittöni.

No ensinäkin nyt sanon että puhuin paskaa tossa edellisessä blogimerkinnässäni; kaikki muut olivat totta paitsi se että ollaan menossa seittemälle Michael Monroen keikalle. Tosiasiassa taitaa nyt olla niin että olemme menossa seitsemälle Maikkelin keikoille, koska kumpikaan meistä (ei minä eikä Willuni) voida elää siinä tiedossa että meiltä meni 4 keikkaa sivusuun. Riittää kun se Levin keikka missataan. Onneksi on jo suunnitelmia maaliskuun tourin varalle jotenka..
Maaliskuussa rokataan!
Ja tosiaan Pelle Miljoonan keikka ensi kuussa 13. päivä. Mennään sinne nostalgioimaan aikaa ennen Hanoita. Ehkä hieman julmasti sanottu. Pelle Miljoona on hieno mies! Mutta pakko kai se on rehellisesti myöntää että enemmän me sinne ollaan Andya ja Samia menossa katsomaan, mutta toki Pelle kuuluu tähän ihan yhtä kaikki! Eihän Hanoi ehkä koskaan olisi lähtenyt kunnolla pyörilleen ilman Pellen styrkkaria.. Joten kiitos ja kumarrus Pelle!
(Alko muuten oikeen käden rannetta vihlomaan O.o)

Lisäksi! Maaliskuussa on ilmestymässä selkeästi kaksi aivan tajuttoman kovaa albumia; Ensinäkin Michael Monroen Sensory Overdrive, jonka uusimman singlen 78 fanit voivat käydä kuuntelemassa herran Facebook-sivuilla. Minä en sinne linkittele, koska haluan pitää sen fanien yksinoikeutena. Nahahha! Single on kuitenki aivan törkeen kova ja oon kuunnellu sen nyt vissii ainakin sen viis kertaa putkee tässä samalla kun kirjoitan ja voitte kuvitella että sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Lisäksi tätä aamuani (joka alkoi n. tunti sitten) piristi tieto siitä että myös arvon herra Nikki Sixx on Sixx:A.M:n kanssa julkaisemassa uutta kirjaa sekä uutta albumia! This is gonna hurt-albumi on kaupoissa maaliskuussa ja kirja sitten huhtikuussa. Koska lienee Suomeen rantautuva mutta sitä odotellessa!

Alan muuten uskoa siihen että unilla on joku suurempi tarkoitus, mutta toivon koko sydämestäni ettei mikään liian suuri valta tähän oikeaan maailmaan. Koska toissa yönä näin unta Steve Contesta; eilen heräsin ajoissa ja näin Samin haastattelun Ylen aamussa. Sitten kävin kaupassa ja voitin 20 euroa rahaa ja sain mummolta vielä 10 euroa--> Sain illalla tilattua liput Tampereen ja Helsingin keikoille! Lisäksi sain kuulla että Michel julkaisee Facebookissa tuon singlensä tänään.. Ja että Conte lähdössä oman Crazy Truthinsa kanssa Euroopan kiertueelle.. Eli aivan mieletöntä! Noh viime yönä näin aika surullista unta Sonispherestä ja Mötleystä, mutta saman tien tänään kun tulin koneella käymään niin sain tietää tuosta Nikkin levystä ja kirjasta! Jokin yhteys on siis pakko olla olemassa!

Lisäksi Michael Monroelta ja Sami Yaffalta on molemmilta käsittääkseni ilmestymässä kirjat tässä kevään myötä, joten luettavaa tuntuu riittävän! Ehkä me siis elämme ne muutama kuukautta ihan vain kirjojen ja keikkojen muiston voimalla. Tarkoitan siis sitä aikaa kun Maikkeli rundaa Euroopassa, Usassa ja Japanissa.. Kesän keikkoja odotellessa.

Eli tiedossa kahdeksan keikkaa, kolme kirjaa ja kaksi ihan vitun kovaa albumia! Hyvä kevät tuloillaan!

Ja minä rakastan.

2011-01-16T23:00:00.003+02:00

On olemassa kahdenlaista rakkautta; tavallista rakkautta ja sitten on keikkarakkautta. Ero on siinä että keikkarakkaus kestää.
Tämän päivänä filosofian teille tarjosi arvon Roxx Decker.

Nyt on siis keikkavuosi 2011 korkattu! Michael Monroe bändeineen eilen Turussa jossain kulttuuritapahtumassa ja hei, parempaa showta ei ole vielä tällä vuodella nähty! Tuloillaan neljä Maikkelin keikkaa ja lisäksi Pellen keikka kera Samin ja Andy McCoyn! Lisäksi tietenkin arvon Scorpions viimeisen kerran Tuurin Miljoonarockissa!
Mikä siis tekee keikoista niin älyttömän siistejä?

Rakastan sitä kun saa tietää tulevasta keikasta.
Rakastan keikasta puhumista ja ilmoittamista.
Rakastan sitä, kuka lähtee kanssani keikalle.
Rakastan lippujen ilmestymisen odottamista.
Rakastan lippujen ostoa.
Rakastan lippujen noutamista.
Rakastan sitä viikkoja kestävää odotusta.
Rakastan sitä keikan lähestymisen hehkutusta.
Rakastan sitä kun pitää suunnitella mitä laittaa päälle..
.. tai miten laittaa hiukset.
Rakastan kynsien lakkaamista keikkaa varten.
Rakastan korujen valitsemista.
Rakastan meikkaamista keikkaa varten; kiilat ja mustaa meikkiä!<3
Rakastan punaista huulipunaa.
Rakastan sitä odotusta, joka tekee keikasta niin hienon.
Rakastan sitä kun laskee tunteja keikan alkuun ja kuinka tunnit sitten yhtäkkiä muuttuvat minuuteiksi.
Rakastan sitä kun joku bändin jäsenistä vilahtaa backstagen ja lavan välissä.
Rakastan roudareiden touhujen katselua, koska tietää että jälleen ollaan joko yksi bändi lähempänä sitä oikeaa tai sitten yksi vahvari lähempänä rakkautta.
Rakastan sitä ääntä, mikä lähtee kitaroista kun niitä viritetään.
Rakastan sitä häiriöääntä, mikä lähtee mikistä ennen kuin se saadaan kondikseen.
Rakastan sitä kun yksi mikkiteline on selkeästi muita alempana. Aivan siinä oikeassa reunassa.
Rakastan sitä kun lavan eteen laskeutuu selkeät portaat..
Rakastan sitä kun joku roudari vetää rumpusoolon ja yleisö huutaa sitä iänikuista "Soittakaa Paranoidi!":a.
Rakastan sitä kun lämppäri aloittaa eikä onnistu aivopesemään.
Rakastan sitäkin enemmän sitä kun lämppäri/t lähtee pois lavalta vieden pienenpienen rumpusettinsä poies..
.. ja sitä kun ihan jumalaton setti tuodaan sen pienenpienen rumpusetin tilalle.
Rakastan sitä jeesusteipistä lähtevää narahdusta kun settilistoja teipataan lavaan.
Rakastan sitä kun roudari testailee mikkejä.. "Yksi, kaksi.. yksi, kaksi.. yksi, kaksi, kolme.. yksi, kaksi.."
Rakastan siä painetta, mikä pikkuhiljaa syntyy keikan alun lähestyessä.
Rakastan sitä hyytävän kylmää aitaa, mikä erottaa lavan ja järkkärialueen yleisöstä.
Rakastan järkkärialuetta ja sitä enemmän rakastan, mitä pienepi se on..
Rakastan kuvaajia, koska he ikuistavat keikan.
Rakastan screenejä vaikken niitä koskaan katsokaan.
Rakastan niitä paria viimeistä minuuttia ennen keikan alkua.
Rakastan sitä kun yleisö alkaa huutamaan ja kiljumaan samaan aikaan..
.. ja hiljenee samaa tahtia tajutessaan että aika ei ole ihan vielä.
Rakastan sitä kun tuo huutaminen ja kiljuminen tuottaa tulosta.
Rakastan sitä introa, jonka aikana bändi astelee lavalle.
Rakastan rumpuja.
Rakastan kitaroita.
Rakastan bassoa.
Rakastan mikkitelinettä.
Rakastan ensimmäisiä rummun iskuja.
Rakastan basson yhtymistä rumpuihin.
Rakastan kitaran mukaan tuloa.
Rakastan laulajan ensimmäisiä sanoja.
Rakastan sitä alkuräjähdystä mikä tyrkkää keikan käyntiin.
Rakastan ensimmäistä spiikkiä.
Rakastan sitä kun tunnistaa biisin introsta että mitä tuleman pitää.
Rakastan sitä kun voi hoilata mukana.
Rakastan nyrkkejä ilmassa.
Rakastan käsien yhteen hakkaamista laulajan antamassa rytmissä.
Rakastan faneihin kohdistuvaa huomiota.
Rakastan sitä pientä katsetta.
Rakastan sitä adrenaliinia, mikä keikan aikana virtaa.
Rakastan sitä kaiken muun maailman unohtamista.
Rakastan keikan jakamista sen kaikista parhaan tyypin kanssa.
Rakastan posetuksia.
Rakastan sitä jäsenten yhtenäistä kemiaa.
Rakastan sitä kun joku mokaa lavalla ja nauraa sille.
Rakastan sitä kun muut jäsenet nauravat myös toisen mokalle.
Rakastan sitä kun bändi ravaa ympäri lavaa..
.. ja mahdollisesti lavan ulkopuolella.
Rakastan balladia.
Rakastan sitä kaikista kovinta hittiä.
Rakastan uutta biisiä.
Rakastan vanhaa biisiä.
Rakastan välispiikkejä.
Rakastan elekieltä.
Rakastan ylistämistä ja kiittämistä.
Rakastan vierailevia tähtiä.
Rakastan jälleennäkemisiä.
Rakastan sitä jotakin nostalgiaa, mikä huokuu bändin jäsenistä.
Rakastan uutta kokoonpanoa.
Rakastan vanhaa kokoonpanoa.
Rakastan sitä että saa ottaa uusia asioita selville keikan jälkeen.
Rakastan sitä rahan menoa.
Rakastan niitä keikkakojuja.
Rakastan krääsää.
Rakastan keikan viime metrejä.
Rakastan sitä kun bändi poistuu lavalta..
.. ja tulee hetken kuluttua encoreilemaan.
Rakastan sitä kun bändi kokoontuu yhteen kiittämään keikasta.
Rakastan sitä kun keikka on ohi ja he heittävät viimeiset plektransa ja rumpukapulansa.
Rakastan sitä kun saa henkilökohtaisesti plektran kesken keikan.
Rakastan sitä tunnetta kun tietää saaneensa huomiota.
Rakastan sitä kun keikan jälkeen rauhoittuu.
Rakastan sitä kun ei kuule mitään eikä ääntä enää lähde.
Rakastan sitä kun pääsee lähtemään kotiin hyvin suuressa hurmiossa.
Rakastan sitä kun voi puida keikkaa jälkikäteen..
.. ja hehkuttaa sen hienoutta niille, jotka eivät keikalla olleet.
Rakastan valokuvia jotka keikasta jäivät käteen.
Rakastan niiden katselua.
Rakastan niiden nettiin laittamista.
Rakastan epämääräistä inside-läppää kuvissa.
Rakastan tarinaa, joka alkaa sitoa keikat toisiinsa.
Rakastan sitä kun saa tietää uudesta keikasta.
Rakastan sitä kun tämä ainainen keikkarakkaus alkaa alusta..
.. Eikä se koskaan sammu.

Pätee joka keikkaan!<3 Elämän suola. Rakastakaa keikkoja! Se on Roxx Deckerin lakikirjan osa jotain..
Rakasta keikkoja ja käy niillä!

Mission 501, 2011

2011-01-01T17:13:00.004+02:00

Nyt se vuosi sitten vaihtui taas ihan huomaamatta enkä ehtinyt/viitsinyt sittenkään kirjoitella blogiin joka päivä joulukuun ajan. Tunnustan, ei kiinnostanut. En tehnyt mitään niin erityisen jännää että siitä olisi pitänyt blogia kirjoittaa. Paitsi ne kymmenen loppukoetta, jotka meni vallan mainiosti. Pikku juttuja!
Nyt on kuitenkin taas aika turista mukavia, sillä nyt on aihetta blogimerkinnälle!

Ostimme tuossa eilen äitini kanssa sellaisen kirjan kuin 501 elokuvaa, jotka pitää nähdä edes kerran eläessään. Katselin tuota opusta ja siitäkös sitten sainkin mitä loistavimman idean tälle uudelle vuodelle, 2011! Aion katsoa nuo kaikki 501 elokuvaa tämän vuoden aikana ja siinäpä onkin sitten kunnon urakka. Lukion lyhyellä matikalla laskeskeltuani niin moinen mission tarkoittaa sitä, että minun on katsottava jotakuinkin 10 elokuvaa viikossa. Ei sinänsä kuulosta kovinkaan pahalta, mutta vuodessa ehtii aina sattua ja tapahtua jos mitäkin..
Ja nyt kun olen Seven years or magic-roolipelin ylläpitäjä niin sekin tuo sitten omat velvollisuudet ja oman viehättävyytensä tähän uuteen vuoteen. Tämä roolipeli on nyt kuitenkin etusijalla, jos lukuun ei oteta ensi yhteishaun ennakkotehtäviä ja pääsykokeita. Elokuvia katsotaan sitten sitä mukaa kun roolipelaamisen ohessa ehtii.
Lisäksi saatan tässä tammikuun alussa aloittaa jälleen työt postilla, joten sinne uhrautuu sitten joka arkipäivä se 8 tuntia varmaankin. Ainiin ja sitten on se Michael Monroe-kiertue ja ne kaikki muut keikat, mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Scoprionsin Miljoonarock-viikonloppu..<3
Eli kyllä tämä vuosi tästä vielä iloksi ehkä muuttuu! Jos ei niin ainakin minulla on roolipelini ja 501 elokuvaa katsottavana..

Nyt heitän teille kaikillekin haasteen kehiin; Valmistautukaa tämän vuoden Oscar-gaalaan katsomalla tai ainakin yrittämällä katsoa kaikki elokuvat, jotka ovat ehdolla oscareissa! Ja lisäksi katsokaa 501 elokuvaa tämän vuoden aikana.. Voimme sitten vuoden lopussa yrittää vertailla listojamme. ;)
Ainiin ja tuloilla on myös ropehahmoilleni omat kotisivut ja aloin nyt ajattelemaan että miksen tekisi näille elokuvillekin omaa sivustoa, vauhtiin kun on päästy! Pitäisi kai hankkia ihan maksullinen kotisivupaikka.. Hmm.. Ekasta palkasta kenties?

No mutta, kuten Rare Exportissakin hienosti sanottiin..

Vitun railakasta uutta vuotta vaan kaikille!
Roxx Decker kiittää kuluneesta vuodesta.

RD Make-up for CHRISTMAS

2010-12-02T19:48:00.003+02:00

Tajusin juuri etten ole maistanut vielä äitini tänään tekemiä siirappipipareita! Tästä taitaa siis johtua se, että minulla tuntuu olevan koko ajan nälkä.. vaikka tosiasiassa maha taitaa vain kinuta jouluisia maistiaisia!
Arvon lukijat, Roxx Decker pitää virallisen piparitauon ja jatkaa sitten kirjoittamistaan!

*****

Äiti oli näyttävästi leiponut kuusen, sydämen ja tähden muotoisia pipareita. Hyviä olivat.. Karkean arvoin kautta sanoisin että kuuset olivat parhaimpia! Johtuen tietenkin koostaan eikä suinkaan maustaan.. ;)

Joulun tunnusmerkkejä ovat piparit, jouluvalot, lumi ja.. se että tietää koulun loppuvan pian. Tänään oli viimeinen maskeeraus-päivä, mikä tarkoittaa siis sitä että enää on jäljellä kymmenen loppukokeen rutistus! Sitten on paperit käsissä ja mikäli nyt ymmärsin maskiopettajamme puheista jotakin, ei ole ihan huono totari tulossa! Ainakaan maskeerauksen puolesta.
Tänään sain (luojan kiitos) vihdoinkin inspiraation bodypainting-loppukoetta ajatellen. Jostain sieluni syvimmistä syövereistä putkahti Jin ja Yang mieleen ja sen kautta päätin että vedän kasvot ja rintakehän käsiä myöten puoliksi mustaksi ja puoliksi valkoiseksi. Hommaan kun liitetään hieman kauniita yksityiskohtia ja hileitä niin hyvä tulee. Lauantaina rakas mallini on tulossa käymään, jolloin testaamme toimiiko homma käytännössä koko kropalle. Tänään kokeilin jo kasvoja ja hyvin tuntui toimivan. Ainoastaan musta puolisko tuotti jotakin ongelmia, mutta niistä kyllä selvitään.

Kuitenkin. Koulu siis lähenee loppuaan ja pian sitä ollaan enemmän tai vähemmän meikkaaja/maskeerajia ammatiltamme. Kuinka hienoa, toivottavasti tämä neljän kuukauden kallistakin kalliinpi pätkä hyödyttää jotenkin jatkohauissa! Tammikuussahan ilmestyvät sitten medianomin ja media-assistentin koulutusta varten olevat ennakkohteätävät, joita sitten aletaan tunnollisesti tekemään heti kättelyssä ettei jäädä ensi vuodeksi tyhjän päälle.
Odotan oikeastaan aika innolla ennakkotehtäviä.. Olen kai tulossa hulluksi. O.o Onneksi kaikki parhaat ovat hulluja.

Nyt tähän loppuun vielä pakko sanoa; sain selvitettyä Voldemortin hirnyrkkien vuosiluvut sillai muutaman vuoden tarkkuudella! Olen ylpeä itsestäni..
ja rakastan setä Voldua.<3

Heihei ja huomiseen!

Once upon a December

2010-12-01T14:48:00.002+02:00

Hiljainen marraskuu on kulutettu loppuun eli hei joulukuu on alkamaisillaan ja ilon ja rauhan aika on tuloillaan! .. ja balabala. Kaupallistunut juhla on kuitenkin käsillä ja mikäs sen ihanampaa kuin joulun odotteleminen. Tästä syystä päätin nyt tehdä joululupauksen.
Koska viime vuonna joulun odottelu meni kuitenkin vähän vituillee noin niinku blogituksen kannalta niin nyt uusi yritys!
Lupaan siis että tänä vuonna joulua odotellaan blogini yhteydess jokainen päivä kunnes 24. päivä joulukuuta saapuu. Elikkä jotain uuuta joka päivä. Eiks oo hienoo? No tiedä sitten siitä, mutta yritetään!

Nyt ilolla tänään ilmoitan että olen palannut takaisin foorumiroolipelien maailmaan ja semmoisella rytinällä ettei toista ehkä olekaan. Liityin tässä vähän päältä viikko sitten Varjot-nimiseen roolipeliin, joka sijoittuu Harry Potter-maailmaan ja vuoteen 1981. Lisäksi nappasin hahmokseni sen roolipelin puolesta kaikista oleellisimman; lordi Voldemortin! Ja nyt kun olen sen vähän päälle viikon kyseisellä herralla pelannut, olen jo menettänyt täysin sydämeni koko tyypille. Ihana mies<3 Varsinkin se mun setä Volduni.

Kävin myös sitten katsomassa tämän uusimman Potterin ja ihan kahdesti peräti. Olin jokseenkin hyvin positiivisesti yllättynyt, vaikka ensimmäisen katsomiskerran jälkeen jäikin hieman karvas maku suuhun. Mutta nyt voisin hieman pälistä tuosya, eli älä hyvä ihminen lue eteenpäin jos et halua tulla spoilatuksi!
Kun tuossa jokunen kuukausi takaperin katsoin kyseisen leffan trailerin, olin jokseenkin pihalla ja pahasti. Kyllä, olen lukenut kirjan, mutta silti en tajunnut trailerin tapahtumista tuon taivaallista. Odotin siis leffaa hieman kuiva maku suussa, mutta koska olemme aina käyneet äitini kanssa Potterin katsomassa niin käytiinpähän sitten tämäkin. Ja vielä toisen kerran sitten kävin katsomassa kaverini ja tämän isän kanssa.
Olin ihan ällikällä lyöty vaikka toki jotkut yksityiskohdat tosiaan ottavat vieläkin lievästi pannuun.

Kaikista hienoimmat kohtaukset olivat aivan poikkeuksetta Nagini-kohtaukset! Olin saada sydänkohtauksen jo elokuvan alkumetreillä kun Volden rakas käärme käy päivällistämään.. mutta loppupuoliskolla sain sitten melkein halvauksen Godricin notkossa! Ai että, elokuvaa parhaimmillaan.<3
Emma Watson (Hermione) taas sai minut myöskin yllättymään positiivisesti. Neidin näyttelijätaidot ovat kyllä kohentuneet vuosi vuodelta! Tässä kyseisessä leffassa Emma painoi selkeästi parastaan verratuna aikasempiin osiin. Kidutuskin kuulosti vaihteeksi ihan aidolta.

Suurin miinus tulee kuitenkin elokuvan lopusta, missä Dobby saa surmansa. Dobbyn kuolema ja hautaaminen oli LAIMEA. Kamalaa. Se kuinka Dobby kuolee on kyllä koskettava näin mutta kirjaan verrattuna koko tilanne oli ihan paska. Olen tätä mieltä vielä toisen katsomiskerran jälkeenkin. Ei Dobbyn kuolema ole koskaan ollut mulle mitenkään sen tärkeempi kohtaus kirjassa ku mikään muukaan, päin vastoin oikeastaan. Mielestäni Dobby on aina ollu jokseenkin ärsyttävä hahmo. Siltikin se tilanne oli hieno kirjassa ja kuinka Harry oikeesti tuntu kaivavan sitä hautaa tyylii vuorokauden.. Ei ehkä ihan mutta silti. Ja tässä se heitti tyyliin pari lapiollista hiekkaa sivuun ja iski tontun maahan ja heitti hiekat perää. Ei näin! Kunnolla jos meinataan!
Ja jotenkin elokuvan kannalta mun mielestä se Harryn kommentti että hän haluaa kaivaa haudan ihan käsin eikä taikavoimien avulla ni se jäi jotenkin irralliseks. En nyt tasan muista et mikä syy siihen oli kirjassa annettu, mutta leffassa sitä ei kyllä selitetty mun mielestä ollenkaan. Ja tämä kommentti sitäpaitsi lisäsi vielä sitä haudan kaivamis-kohtausen ärsyttävyyttä. :D Ei noin pidä sanoa jos aikoo heittää vaa muutaman lapiollisen sivuun! Kunnon työtä kaivataan tommosen kommentin jälkeen!

Eli tämmöistä. Mutta kyllä suosittelen elokuvaa kaikille vähänkään Pottereista kiinnostuneille! Yksi parhaimmista osista mielestäni, muttei kyllä voita Azkabanin vankia.

Tälläistä turinaa siis tänään! Huomiseen arvon örkkini. Kuvassa muuten arvon lordi Voldemort niinkuin minä miehen näen vuodessa 1981.

Get on the train!

2010-10-27T19:26:00.002+03:00

Get on the train! huusi Theodore "T-bag" Bagwellkin tässä muutama vuosi takaperin Prison Breakissa. Nyt semmoset pari kolme vuotta tapahtuneen jälkeen, tulin itsekin tänään ajatelleeksi tuota lausahdusta tosin vähän erilaisessa tilanteessa vaikka näkökulma tosin on aika sama. En kyllä ole varma ajattelinko sitä tänään vai eilen vai viikko sitten, koska päivät tuntuu sekoittuvan toisiinsa tai ainakin ajatukset. No ajankohdalla ei sinänsä ole väliä vaan tuolla itse lausahduksella, get on the train!

Nyt en vaihteeksi ole kovin varma saanko puettua ajatukseni sanoiksi vai en, mutta yritetään.
Aloin ajattelemaan ajankulkua vähän niinkuin junana, jonka kyytiin pitää vain hypätä vauhdissa jos aikoo saada jotakin aikaiseksi. Sanoisinko että tuo juna kulkee ohi n. kerran kymmenessä vuodessa tai ehkä jopa harvemmin ja jos siitä junasta myöhästyy, voi sanoa hyvästit toiveilleen kansainvälisestä urasta tai muuten vaan huipulle nousemisesta.
Nyt otan parhaan esimerkin esiin tässä; Tuossa 1970-luvun loppupuolella Suomessa hiippaili viitisen ihmeellistä pikkujätkää, joilla jokaisella oli jokseenkin sama päämäärä. He eivät oikein saaneet tuulta purjeisiinsa täällä Suomessa, oli syy siihen sitten mikä tahansa. Ajoitus oli kuitenkin tärkein! He tekivät yhteisen päätöksen ja muuttivat läntiseen rajanaapuriimme mukanaan muutama kolikko, varastettu styrkkari ja kitara. Aika epätoivoinen liike niin nuorilta ja köyhiltä pojilta, mutta; Kuten sanoin, kysymys oli vain ajoituksesta. Tuo juna sattui juuri silloin Suomen laiturille yhdeksän ja kolme neljännestä ja matka maineeseen alkoi! Kyse oli vain ja ainoastaan ajoituksesta ja siitä, että otti niskastaan kiinni ja hyppäsi ohikulkevaan junaan ja antoi sen viedä mikä päämäärä sitten olikin.

Olen aika varma että kyseistä jätkäporukkaa pelotti aivan perkeleesti koko muuttunut elämäntilanne, vaikkeivat herrat sitä välttämättä toisilleen sanoneet tai eivät ainakaan julkisesti tule koskaan sitä myöntämään. Se vain on niin että uudet asiat pelottavat aina sitä kaikista kovintakin jätkää. No hei, en moiti! En todellakaan! Uskaltaisitko itse nousta johonkin tuntemattomaan junaan, jonka määränpäätä et tiedä? Joo, en mäkää.
Kaikki kunnioitus menee siis Hanoi Rocksin jätkille, sillä he uskalsivat (voisin jopa sanoa että suomalaisista ensimmäisinä) nousta tuohon junaan ja lähteä sen mukana minne se ikinä veikin. Tässä tapauksessa.. Noh, Los Angeles taisi olla päätepysäkki. Sieltä lähti uudet junat ja uudet raiteet eri suuntiin, mutta kuvitelkaa kuinka pitkälle tuo juna vei.

Olen varma, että jokainen, joka uskaltaa nousta tuohon junaan, voi saavuttaa kaiken sen elämässään, mitä ikinä on halunnut! Olipa vaikea lause enä tiedä noista pilkuista nyt mitään. O.o Mutta siis tämä on tosiasia! Kaikki on kiinni vain ja ainoastaan itsestään ja siitä, uskaltaako ottaa riskin ja nousta siihen tuntemattomaan junaan. Se ei ole koskaan varmaa, mitä sieltä päätepysäkiltä löytää tai kuinka kauas se juna sinut vie, mutta työtä tehneet palkitaan!

Roxx Deckerin lakikirja osa.. Ei-harmainta-aavistustakaan;
Get on the train! Koska se juna vie sinut maailman pelottavinpaan paikkaan, se juna vie sinut unelmasi luo.

Maikkeli ja Conte

2010-10-17T15:41:00.005+03:00

Tässä tekstissä ei ole mitään järkeä. En edes yritä etsiä minkäänlaista punaista lankaa tähän hommaan, koska tämä on vain tyhjänpäiväinen hehkutusmerkintä. En pyydä sitä anteeksi, koska mun maailmassani tämmöiset asiat on jotain niin uskomattoman hienoa etten usko että koskaan saan tunteitani puettua sanoiksi.
Yritän nyt kuitenkin.

Elikkä eilen oltiin kaverin kanssa Helsingin Tavastialla todistamassa yhtä maailman hienoimmista bändeistä; Michael Monroe! Rakastun aina vain uudestaan nähdessäni kyseisen herran lavalla. Nyt keikkamuisteloita eilisillasta.
Olin jossain kuuden aikoihin Helsingissä ja tapasin Willuni Kampin edessä, josta sitten lähdettiin metsästämään jonkinlaista kahvilaa. Helsingistä on muuten jotenkin pirun vaikea löytää kahvilaa. Noh päädyttiin sitten siihen yhteen vakiokuppilaan kuitenkin, jossa vetäistiin cappuccinot naamaan. Seiskan aikoihin siirryttiin Tavastian eteen jonottelemaan. Sisään päästyämme jälleen kilpajuoksua, jonka ohella ehdin ostaa topin (heihei pari tuntia aikaisemmin tienatut rahat).
Eturiviinhän sitä sitten päästiin ja ettei nyt elämä olisi ollut tarpeeksi hienoa niin onnistuin tiputtamaan autonavaimeni sinne kapeaakin kapeammalle järkkärialueelle. Piti juosta pyytämään apua että sain ne takaisin, mutta onneksi Monroen keikalla on hyvä ryhmähenki ja sain eturivin paikkani takaisin. Kiitos siitä muille kanssafaneille.
Nöää.. Siinä sitten taas odoteltiin ja keikan lähdettyä käyntiin, miehet yrittivät selkeästi tehdä meistä jonkun sortin kuuromykkäsokeita. Hienoa.<3

Nyt jotain hienoinpia juttuja, koska en pysty kaikkia sanoiksi saamaan. Michael Monroe ensinäkin.. Noh, rakastan sen lavatoimintaa yli kaiken. Eileen se teki muutaman kerran stage divingiä, mikä oli aivan älyttömän hienoa; Se kertoi myös siitä kuinka paljon kyseinen herra luottaa faneihinsa. Divingissähän olisi voinut tapahtua ihan mitä vaan, mutta ei tapahtunut. Kiitos tästäkin faneille! (: Michael myös juoksi yleisön halki ja kiipesi Tavastian niiden portaiden yläpäähän moikkaamaan kauempana olevia fanejaan, mikä kertoo siitä älyttömän suuresta rakkaudesta sitä duunia ja faneja kohtaan. Älyttömän hienoa. Harvat nykyään lähtee tämmöseen touhuun!
Sitten tuotaaaa.. Öö.. Rakastuin entistä enemmän Steve Conteen ja nyt tähän väliin ihana fanityttökiljuntahehkutusihkutus-rykäys; Se iski mulle silmää istuskellessaan siinä mun edessä ja soitellessaan kitaraansa samaan aikaan ku Michael palloili siellä yleisön seassa.<3 Ja sit vähän myöhemmin se heitti mulle plekunsa.<3 Ja sit sain myös toisen plektran keikan jälkeen yheltä crewn jäseneltä samoin kuin settilistan. Repäistiin settilista Willun kanssa puoliksi. :D Nyt ne on ku sydämen puolikkaat jejee<3
Ja sit yks crewläinen anto mulle myös Rockfistin palasiksi menneen rumpukapulan. :D

Älyttömän hieno keikka. Soittivat pääasiassa Michaelin omaa tuotantoa, mutta tuli myös muutama Hanoin aikainenkin vetäisy. Edelleenkin suosikkikipaleeni on tuo Dead, Jail & Rock'n'Roll. Se vaan on niin sellanen.. pää-irti-kipale. :DD
Nyt lopetan tämmösen turhanpäiväisen ihkutuksen ja keskityn tuijottelemaan noita plekuja..<3

*Kuvassa Michael Monroe, Ginger, Sam Yaffa ja etulalla Steve Conteni.

Ei se aina ole niin helppoa olla kirkkoon kuuluva hetero

2010-10-13T20:31:00.002+03:00

En tiedä nyt oikein taaskaan että mitenkä asiani oikein ilmaisisin. Joka tapauksessa tulee täysin sellainen olo, että kaikki , jotka tämän tekstin lukevat pitävät minua pahana ihmisinä ja että minä ajattelen väärin.
Kysymys tänään on kuitenkin se, milloin kirkkoon kuuluvasta heterosta tuli kaiken pahan alku ja juuri?

Nyt kun on tuo eilinen Homoilta-keskustelu herättänyt muutakin keskustelua ja monet on sitä tänään puineet niin ajattelin itsekin katsoa kyseisen pätkän kun se eilen jäi katsomatta.
Suoraan sanoen minua alkoi vituttamaan suunnattomasti näiden homojen käyttäytyminen ja asenne. Ei, minulla ei ole mitään homoja vastaan. Itsellänikin on useita kavereita ja ystäviä, jotka ovat homoja/lesboja tai bi-seksuaaleja enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Minua vaan alkoi vituttamaan se, että heteroista tehtiin pahiksia ja etenkin että Kristinuskosta tehtiin se pahis tässä tapauksessa!

Minun ajatusmaailmassani homot eivät voi mennä Kirkossa naimisiin. Miksi ei? Siihen yksinkertainen selitys on se, että Raamatussa ei ole annettu tälläistä mahdollisuutta. Kukaan ei ala muuttamaan katolista kirkkoa tai juutalaisia; miksi helvetissä meidän luterilaisten pitäisi alkaa muuttamaan uskontoamme? Homot voivat kuitenkin mennä naimisiin maistraatissa ja se on yhtälailla naimisiinmeno kuin kirkossakin.
Sitäpaitsi en tajua miten tuo Homoilta-keskustelu nosti eniten ilmaan jälleen tämän ainaisen kirkko/homo-keskustelun kun suurin osa ajasta keskusteltiin jalkapallosta ja homoudesta eikä suinkaan kirkon kannasta homoihin. Jos homot haluatte jotakin muuttaa niin kiinnittäkää huomiota juuri noihin kouluihin, armeijaan, harrastuksiin älkääkä jaksako jatkaa tästä kirkkoaiheesta. Koulut ja harrastukset kuitenkin vaikuttavat ihmisiin nykyaikana paljon enemmän kuin kirkko.

Nyt on myös nostettava esiin seurakuntanuoren puoli asiaan. Se että puhutaan siitä kuinka homot eivät voi tulla kaapista ulos on minun näkemykseni mukaan aika samankaltainen asia kuin että jos sanot olevasi seurakuntanuori. Nykypäivänä tuntuu enemmänkin että on okei olla homo tai bi, mutta jos olet uskossa niin se on PAHA ASIA. Näin minusta tuntui tossa 15-19-vuotiaana kun seurakunnan piirissä palloilin. En koskaan kieltänyt uskonasioita, mutta en kyllä uskaltanut niitä levitelläkään. Samat ennakkoluulot koskevat sekä eri seksuaalisia suuntauksia kuin esim. uskontoja. Se ei ole pelkästään kirkko, joka on ennakkoluuloinen ja kieltää nämä asiat; yhtä lailla muut ihmisetkin ovat ennakkoluuloisia.

Pointti on nyt se että minua ärsyttää tämmöinen kirkon pakkomuuttaminen erilaiseksi. Sitäpaitsi jotenkin huvittavaa että kirkosta erotaan koko ajan enemmän ja enemmän ja silti maristaan kuinka se on suvaitsematon.

Joka vitun ihminen voisi nyt katsoa peiliin ja miettiä että missä vika; onko vika kirkossa vai ihmisissä yleisesti? Entisenä seurakuntanuorena voin rehellisesti sanoa ettei kukaan koskaan nuortenilloissa (eivät papit eikä ohjajat saatika nuoret) sanoneet ettei saisi olla homo ja porukassa oli yllättävän paljon bi-seksuaaleja. Kukaan ei katsonut sitä pahasti. Jos "kiusaamista" ja morkkaamista tavattiin niin se oli kyllä jostain ihan muualta kuin meidän keskuudesta.

Sitä mä vaan että voisivat kaikki nyt vähän ottaa takapakkia ja miettiä asiat uudestaan. Jos joku idiootti isoherra piispa on joskus sanonu että homous on syntiä niin se ei tarkota että koko kirkko ajattelisi niin. Homojen kirkossa vihkimistä en hyväksy vain ja ainoastaan sen takia että Raamatussa ei niin lue. Homojen adoptio-oikeus taas mietityttää itseäni vain ja ainoastaan sen takia, etten usko että Suomi on täysin valmis siihen. Lapsia kiusataan jo muutenkin ja koska homous on edelleen arkapaikka noissa kouluissa niin miksi antaa lisää aiheita kiusaamiseen; Hoidetaan homofobia ensin pois kouluista ja mietitään sitten sitä adoptio-oikeutta uudestaan.

Allekirjoittanut; kirkkoon kuuluva hetero, maailman pahin ihminen.

It's all about dreaming, ya know.

2010-10-03T16:20:00.003+03:00

The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place It will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me or nobody is going to hit as hard as life. But it ain't about how hard you hit, it is about how hard you can get hit and keep moving forward, how much can you take and keep moving forward. That's how winning is done!

En oikein nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi mutta sehän ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Voin uskoa että jokainen, joka lukee tätä blogia voi todeta että olen kadottanut sen kauniin punaisen langan jo aika päivää sitten. Itse en sitä ainakaan enää löydä juuri mistään, mutta oikeastaan en anna sen häiritä koska ainakin tekstini ovat jossain määrin persoonallisia. Tuovat esiin ajatuksiani ja elämääni aika hyvin itseasiassa..

Mutta asiaan. Olen perjantain jälkeen katsonut 7 älyttömän hyvää elokuvaa, joita monet kuitenkin pitävät aivan paskoina enkä pysty hyväksymään niitä ajatuksia. Okei, olen suvaitsevainen ja pyrin hyvksymään muiden ajatusmaailman vaikka se kuinka poikkeaisi omastani mutta joskus se.. sanko vaan täyttyy. Nämä seitsemän leffaa.. Yksi niistä on Fast and the Furious ykkönen, joka tuli telkasta perjantai-iltana eikä tarkoitukseni siis ollut katsoa mutta koska olen todennut tuon elokuvan jo aikoja sitten todella viihteelliseksi adrenaliinipurkaukseksi niin jumituin sitten telkkarin ääreen. Ja kuusi muuta.. No, mitkäs muutkaan kuin Sylvester Stallonen Rocky-saaga.
Sitten mieleeni putkahti omituinen ajatus englanniksi tuon pelottavan kutososan jälkeen.. I believe movies can change things.
En ole ikinä ennen ajatellut elokuvia tuolta kannalta, mutta tottahan se on. Elokuvat voivat muuttaa asioita, ne ei ole pelkkää viihdettä. Mä sanoisin että elokuva on oikeasti parhaimmillaan silloin, kun se herättää ajatuksia ja tunteita. Ja nyt rehellisesti voin sanoa että Rocky-leffat on vaikuttanu muhun enemmän kuin mitkään muut elokuvat. Okei, The Lord of the Rings on ollut iso osa mun elämää ja on edelleen; se trilogia ja Peter Jackson on suurin syy siihen miksi olen tällä alalla. Rockyt on kuitenkin antanut sitä toivoa ja uskoa, mitä jokainen oikeastaan tarvii elämässään. Jos mä saisin päättää, pakottaisin kaikki maailman ihmiset katsomaan Rockyt. En sen takia että siinä kaks ihmistä hakkaa toisiaan puol tuntia per elokuva. Mä haluan ihmisten näkevän sen pointin, minkä itse sain heti ekasta elokuvasta. Kuka tahansa voi voittaa. Kaikki saa mahdollisuuden; se on itsestään kiinni miten sen mahdollisuuden käyttää. Jos sen mokaa, sä voit saada vielä toisen mahdollisuuden jos sä todella haluat ja tarvit sitä.

Pitääkseni nyt edes jonkinlaisen punaisen langan tässä hommassa, palaan noihin elokuvien vaikuttavuuksiin. Elokuvan tärkein tehtävä on mun mielestä antaa ihmisille nautintoa ja kaikkien eri tunteiden purkauksia. Mä rakastan sitä kun elokuvassa saa nauraa, mutta enemmän mä rakastan sitä kun niiden aikana saa itkeä ja raivota; ne on paljon vahvempia tunteita kuin onnellisuus. Elokuvan on myös herätettävä ajatuksia, sen on puhuteltava katsojaa ja saatava ihmiset miettimään asioita. Esimerkiksi juuri nuo rocky-leffat.

Musta tulee vielä joskus Rockyn puolestapuhuja ja saisin varmaan jonkun halvauksen jos tapaisin Stallonen joskus jossain. En tiedä enää mitä ajatella siitä miehestä. Ennen sanoin kaikille etten pidä Sylvester Stallonesta, mutta rakastan Rockya. Nyt en enää tiedä.
Varmaa on, että haluaisin tavata miehen joka on onnistunut tekemään noin älyttömän vaikuttavan kuusiosaisen leffa-sarjan.

Etäisyys 9003 kilometriä.

2010-09-18T11:38:00.003+03:00

Torstaista.. Noh, meillä oli koulussa ihonhoidon teoriakoe, johon luin nostalgisesti bussilla matkalla Kouvolaan. Onnistuin lukemaan alueen kerran läpi ja sitten tuli tuskaisen paha olo enkä voinut enää vilkaistakaan tekstiä kohden. Niinpä lukeminen sai riittää ja toivotaan nyt että se ritti. Koe oli aika helppo sinänsä ja sain aika hyvin vastauksia paperille. Uskallan odottaa jotain ihan kohtalaista numeroa sikäli kuin sillä mulle mitään merkitystä olisikaan. Koe ei nyt ole kuitenkaan torstain pääpontti (vaikka ehkä sen olisi pitänyt olla)vaan se, mitä tapahtui sen jälkeen. Kello ei ollut edes 11 vielä silloin kun saavuin asemalle etsiskelemään mahdollista bussia, joka menisi mahdollisimman lähelle kotiani. No ilmeni että pääsen vain Voikkaalle saakka ja aloin soittelemaan kaikki ihmiset läpi (eli siskoni ja äitini :'D) josko saisin kyydin siitä eteenpäin. Noh, en saanut.
Tuli 8 kilometrin kävelylenkki.

Ja tuosta kävelylenkistä nyt enemmän. Ei se oikeastaan ensinäkään ollut mikään lenkki, vaan suoraa asfalttitietä tennarit jalassa. Ei kovin kivaa sinänsä, mutta selkeästi mahdollista. Hyvä musiikki kantoi pitkälle ja tulipa mieleen lapsuuskin siinä katsellessani söpöjä pieniä perhosentoukkia jotka pyrkivät tien toiselle puolelle (Miksi ne AINA pyrkivät tien toiselle puolelle?!). Noh siinä kahden tunnin kävelyn aikana onnistui jalat tulemaan lievästi makaronia muistuttavaksi tikuiksi, mutta sen lisäksi (kuten aina) ajatus alkoi laukkaamaan. Aloin ajattelemaan sitä, kuinka pitkä matka tästä hetkestä on päämäärään. Kullakin se on taas omansa, mutta takaan että matka on pitkä. Tai oikeastaan toivon että on, koska silloin se varmasti tuntuu tärkeämmältä. No oma päämääräni (kuten se tuossa vieressä lukee) on edelleenkin Los Angeles ja matka sinne tosiaan on 9003 kilometriä linnuntietä. Eli aika pitkä, veikkaisin. Tuossa tuota vaivaista 8 kilometriä kävellessä alkoi ajattelemaan sekä fyysisesti tuota matkaa että henkiseltä tasolta. Jos 8 kilometriin meni se kaksi tuntia, niin en jaksa edes laskea kuinka kauan menisi kävellä Los Angelesiin (jos se ylipäätään olisi mahdollista). Henkinen taso siis jälleen kerran vei voiton kiinnostuksessa.

Kuten ehkä muistatte mahdollisesti lukeneenne sen blogimerkinnän, jossa puin autokuskien ajotyylin verrannollisuutta kuskin omaan elämään. Noh, jos ette niin löydätte sen varmasti tuosta kesämerkintöjen listasta. No tämä juttu on nyt aika vastaava. 8 kilometrin aikana tuli muutamaan otteeseen sellanen fiilis että ei jaksa, ei niin millään enää. Halusi vain luovuttaa ja jäädä istumaan tienpenkalle odottelemaan että äiti ja mummo kuuden tunnin kuluttua palaisivat Helsingistä ja noukkisivat minut mukaansa. Jokin voima sai kuitenkin jatkamaan. Ehkä se oli tietynlainen tarve näyttää että pystyy siihen. Eihän kukaan ollut näkemässä ja kaikki ohikulkijat tuijottivat autoistaan tuota outoa ilmiötä.
Autoilijat ovat tässä tapauksessa nyt niitä ihmisiä, jotka pyrkivät eteenpäin mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. He pääsevät helposti muiden ihmisten ohi ja nousevat sitäkin nopeammin johtajan ja päättäjien virkaan. Mutta sitten tulee ongelma vastaan; mitä jos auto hajoaa kesken matkan? Juuri kun olet saavuttamassa urasi huipun? Olet keskellä korpea ja autosi hajosi. Olet keskellä urakehitystä ja ideasi loppuu.. Joudut pyytämään jonkun toisen apua ja nöyrtymään siihen ettet olekaan niin voittamaton. Pomon paikka jäi nyt saamatta koska muut autoilijat kaasuttavat ohi. Niin täällä vain tehdään; jos jonkun auto hajoaa niin muut ohikulkijat kääntävät katseensa vasempaan ja painavat kaasua.
Noh, kävelijän on sinänsä helpompaa. Sitä orjentoituu siihen että on pakko mennä eteenpäin vain jalkojen varassa. Kun jalat sanoo ei, niin sitten pysähdytään ja levätään. Tämän jälkeen jatketaan orjentoitunutta kulkua eteenpäin ja jossakin vaiheessa ohitetaan nämä kaasuttelijat, joiden auto hajosi.
Jos autoilijat ovat niitä, jotka tekevät uraansa nopeasti ja vaivattomasti; kävelijät ovat niiden vastakohtia. He etenevät hitaasti, omien voimiensa mukaan. Heillä ei kuitenkaan ole sitä vaaraa että se, minkä avulla he kulkevat, hajoaisi sillä he voivat aina lepuuttaa jalkojaan. Näin nousu pysyy tasaisena eikä suuria riskejä ole.

Nyt kun tämän tiputtaa kunnolla henkiselle tasolle niin voisin sanoa että jos suomalainen haluaa kansainväliseen menestykseen, matka on aina pitkä ja olet aina kävelijän roolissa. Et koskaan pääse helpolla, mutta uskon että kun joskus saavutat sen mitä ikinä tavoitteletkaan, se on kaiken sen vaivan arvoista ja varmasti pysyvämpää kuin se pikainen nouseminen auton avulla!
Autot hajoavat, ihmiset eivät. Think about it.

Periaatteen periaate

2010-09-09T19:46:00.002+03:00

Maailman suurin ihme on tapahtunut, olen löytänyt Kouvolasta yhden positiivisen puolen! Yhden pienen vuorokauden ajan, jolloin Kouvolan kaduilla kävellessä voi ihan oikeasti ja rehellisesti hymyillä! En usko että tämä kovin kauaa tulee kestämään, koska synkkä syksy valtaa taas alaa ja sen myötä mieliala lähtee ehkä jyrkkään luisuun, mutta kuitenkin! Tämä vuorokauden aika on yllättäen aamu! Yleensä nukun tuon ajan ohi hyvinkin sulavasti enkä kadu sitä ollenkaan, mutta näinä kouluaamuina kun on se n. 45 minuuttia aikaa pyöriä Kouvolassa ennen koulujen alkua niin se on oikeasti jotenkin rentouttavaa ja mukavaa. Bussin odottamisesta hyisellä pysäkillä, siinä on ensinäkin jotain nostalgista. Kahvin ostaminen coffee housesta 90 sentillä ja sitten Kouvolan jollekin räkäiselle penkille istahtaminen ja siinä vaan möllöttäminen ja ihmisten tarkkailu on pikkuhiljaa luomassa uusia ulottuvuuksia jo valmiiksi rikkaalle mielikuvitukselleni. Olen saanut jo muutaman idean mahdollista lyhytelokuvaa varten, mutten niistä nyt juorua sen enempää.
Aamulla Kouvolassa istuskellessa näkee jos minkälaista porukkaa, joihin ei iltapäivällä ja illalla enää kiinnitä niinkään huomiota. Mummot kulkee rollaattodeiren kanssa ympyrää miettien mihin sitä menisi kahville ja mitä kahvia ottaisi ystävättärensä kanssa. Papat ostavat ruusuja aamutouhuissaan, Peltirummun omistaja käy palauttamassa pullot ja ostamassa sapuskaa työpäivää varten. Tori ja kävelykatu heräävät henkiin töihin ja kouluun kiirehtivistä ihmisistä ja työmiehet pitävät ensimmäisen kahvituntinsa.
Kyllä, I like! Mutta älkää ihmiset nyt säikähtäkö, en pidä vieläkään Kouvolasta sen enempää kuin aikaisemminkaan! Löysin vaan uuden puolen aamuista..

No ihan varsinaiseen asiaan. Tuossa aamubussissa istuskiessa ja musiikkia kuunnellessa ajatus juoksee aika hurjaa vauhtia. Tänään löysin itseni ajattelemasta periaatteita ja niistä kiinni pitämistä. Tulipa uhrattua yksi ajatus blogillekin ja nyt päätin toteuttaa tuon ajatuksen. Eli mitä omiin periaatteisiin tulee, niitä on paljon ja pyrin pitämään jokaisesta kiinni parhaan kykyni ja itsekurini mukaan mutta aina se ei onnistu tietenkään. Aina välillä tulee joku joka saa mielipiteet muuttumaan ja se on ihan okei, periaatteista ei kuitenkaan luovuta.
Muutama periaate nousi mieleen ensimmäisenä. Ensinäkin musiikin "kuuntelu" periaatteena. Minun mielestäni ihminen ei kuuntele jotain tiettyä bändiä ellei hän omista ainakin yhtä levyä kyseiseltä yhtyeeltä. Jos on kuullut vain bändin radiohitit, ei silloin kuuntele bändiä vaan radiota. Se että on uhrannut muutaman euron bändin levyyn niin se luo jo tiettyä uskottavuutta. Ei, se että on ladannut koko bändin tuotannon laittomasti (tai laillisesti) netistä niin se ei minulle merkkaa yhtään mitään. Ainakin se kokoelma-levy pitää hyllystä löytyä jos sanoo kuuntelevansa jotain bändiä. Tämä sama asia pätee oikeastaan bändipaitoihin ja niiden käyttöön. Tässä siis tulee toinen periaate periaatteessa. Bändipaitojen käyttäminen on minun mielestäni ansaittava. Tämä ajatus nousi esiin tämän kesän Sonispheressä. Ei kuka tahansa voi pitää esim. Alice Cooperin paitaa. Jos vastaan kävelee joku massamuodin mukana kulkeva ihminen, jolla on Alicen paita päällä muttei koskaan ole kuullut kuin korkeintaan radiohitit (eikä välttämättä niitäkään yhdistä nimeen) niin ei, silloin ei todellakaan ole ansainnut artistin paitaa päälleen. Tajuatteko mitä haen takaa?

Tässä oli muutama ehkä pieneltä ja typerältä kuulostava periaate-esimerkki allekirjoittaneelta mutta nämä eivät suinkaan ole ainoita eivätkä niitä kovinpia periaatteita. Kaikilla on omat periaatteensa ja mielipiteensä. Kaikkien periaatteiden periaate on kuitenkin se että niistä pidetään kiinni viimeiseen saakka! Mielipidettä ei tule vaihtaa joka käänteessä uusia ihmisiä tavatessa, sillä muuten se antaa sinusta toivottoman teinipellen kuvan. Tässä siis saapuu Roxx Decker lakikirjan osa.. Ehkä neljä tai viisi?

"Pidä periaatteistasi kiinni kunnes jokin älykkäämpi otus tulee ja toteaa ne hyvin perustein vääriksi. Tällöinkin väitä vastaan mahdollisimman tiukasti äläkä anna heti periksi, muuten vaikutat perseennuolija-ötökältä ja siitä ei taas kukaan pidä."

Näillä punaisen langan menettäneillä sanoilla mennään tänään. RD kiittää ja toivottaa hyviä aamuja mahdollisille lukijoilleen! Keep the rock rolling!

Vippoja ja spaatteleita

2010-09-01T18:35:00.004+03:00

Kieltämättä on aika venkaa löytää itsensä tyyliin kertaviikkoon-meiningillä Sokoksen meikkiosastolta tankkailemassa omia varastoja ammattia varten varsinkin jos ei ennen koulun alkua edes tyyliin tiennyt että Kouvolassakin on Sokos.
Eli hei pieni neitihetki sallittakoon tähän väliin koska en ole meikeistä ja niillä työskentelystä juorunnut tänne juuri ollenkaan sitten haastatteluni.

Elikkä hyvät ihmiset, koulut ovat alkaneet ja syksy sateineen ja kylmine aamuineen on saapunut keskuuteemme! Nuuskamuikkunen on lähdössä etelään ja me muumit valmistaudumme unten maille. Paitsi että koulujen alku ja/tai niiden jatkuminen häiritsee meidän pyöreiden ja valkeiden olentojen talviunille pääsyä, joten menkäämme suoraan asiaan.
Yllätyin kuinka kivaa meikkaaminen onkaan! Oma elämäni meikkimaailmassa on ollut jokseenkin asteittaista (onko tuo sana?). Ala-asteella ei meikkaaminen tullut kysymykseenkään vaikka kaikki muut melkein alkoivat meikkailemaan siinä vitos ja kutosluokan taitteessa. Yläasteen alussa meikkasin hieman, mutta koska kaverini eivät juurikaan meikanneet niin enpä minäkään jaksanut kallista uniaikaa uhrata kaunistautumiseen.
2006-vuosi on jälleen kerran tietynlainen muutoksen vuosi tässäkin suhteessa, sillä rockin tulo elämääni muutti myös meikkitottumuksiani. Aloin käyttää ripsaria ja kajaalia. Vähän ajan kuluttua myös luomiväri yleistyi, mutta meikkivoiteet sun muut eivät edelleenkään tulleet kysymykseenkään.
Voitte siis varmasti uskoa kuinka ihmeellistä oli löytää itsensä meikkikoulusta tänä syksynä. Meikit eivät tosiaankaan ole koskaan olleet kovin suuri ja painava osa elämääni, enkä oikeastaan usko vieläkään että jaksaisin alkaa laittautumaan joka ikinen aamu ennen kouluun/kaupungille lähtöä mutta toki aika näyttää!

Koulusta nyt sen verran että kivaa on ollut. Jokaisessa koulussa on aina puolensa, mutta pääasiassa Head Housessa on ollut yllättävän hienoa! Ihmiset ovat mukavia ja persoonallisia, mikä on aina todella positiivista! Yllättävää on sinänsä se että ryhmämme on loppupeleissä aika hiljainen, mutta toivottavasti ääntä alkaa lähtemään kunhan tässä nyt enempi tutustutaan. Poikkeuksia toki jälleen on ja jokainen tunnistakoon nyt itsensä! :D
Perusasiat on nyt jotakuinkin käyty läpi ihan meikkivoiteen levityksestä sinne kulmien värjäämiseen ja huulipunien levitykseen. Päivämeikkiä on harjoiteltu, mutta minun ongelmani on ollut nyt lähinnä se etten saa päivämeikistä tarpeeksi vaaleaa ja lämmintä vaan aina se tuppaa lipsahtamaan iltameikin puolelle! :D Ehkä sitten iltameikissä löydän ne päivämeikin salat.

Hienoa on siis ollut ja jatkoa olen alkanut jo päässäni suunnittelemaan! Ja tosiaan kuten tuossa alussa totesin niin täydennyksiä on jo hankittu. Mm. muutama spaatteli on ostettu lisää ja tänään kävin ostamassa keskikokoisen sekä kaksi pientä vippaa. Syynä tähän se että kyllästyin ensinäkin spaattelin jatkuvaan desifiontiin kesken meikin ja on helpompi ottaa aina puhdas spaatteli uudelle asialle.. Ja tänään kyllästyin levittämään puuteria silmän alueelle meikkisienellä koska siitä ei oikein tuntunut tulevan mitään. Pienet vipat pelastakoon minut.

When I say fuck, you say you

2010-08-15T17:14:00.003+03:00

Joskus sitä pysähtyy tosissaan miettimään että mitähän niin helvetin pahaa sitä on mennyt tekemään edellisessä elämässä että siitä pitää rankaista vähän turhan rajusti tässä elämässä. En sitäpaitsi tajua kuinka edellisen elämän tekoja voidaan rangaista tässä elämässä kun niistä mahdollisista hyvistä teoista ei sitten saada mitään mainintaa..
Tai ehkä tosiaan olin Hitler enkä tehnyt mitään hyvää edellisessä elämässäni. Tosin uskon että Hitler oli aika kova kaveri ja teki varmasti hyviäkin juttuja huolimatta kaasukammioista sun muista kivoista vekottimista.

Mutta siis mistä tämä ajatus nyt sitten taas lähti? No olin tässä viime viikonloppuna Sonisphere-festareilla Porissa. Sinnehän lähtiin katsomaan Mötley Crüeta ja Alice Cooperia, mutta kaikki ei mennyt ihan niinkuin piti.
Perjantaina oli loistavaa kun saavuttiin leirintäalueelle. Lauantaina oli loistavaa tuhlata kaikki rahat ja sitten vaan tsillailla pitkin festarialuetta. Sunnuntaina.. No, Sunnuntaina oli aika jees aamupäivästä aina Slayeriin saakka. Ja sitten kaikki meni vituiksi.
Ihan helvetinmoinen myrsky nousi mereltä, kesti kolme minuuttia ja niiden arvokkaiden minuuttien aikana se onnistui tuhoamaan sekä kakkoslavan että Tommy Leen rummut ja muun Mötleyn kaluston. Kiitos Suomi, olen aina niin kiitollinen tästä. Ööö.. En.
Mutta siis kuusi tuntia vitumoisessa paahteessa lavan edessä ja kaikki aivan turhaan. Mötley oli ainoa bändi, joka ei päässyt nousemaan lavalle ja sekös vituttaa.

Samaisen myrskyn aikana 40 ihmistä loukkaantui ja heistä yksi kuoli myöhemmin sairaalaan. RIP hänelle. Toivon nyt syvästi ettei kukaan omainen tätä tule lukemaan, koska mua ei voisi pätkän vertaa kiinnostaa mitä niille 40 loukkaantuneelle tapahtui. Ainoa asia, mikä minua kiinnostaa on se että Mötley ei soittanut ja haluaisin syvästi tietää että miksi?
Oma vastaukseni kysymykseen on nimenomaan se että olen tehnyt jotain harvinaisen pahaa edellisessä elämässäni, sillä tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun Mötleyn keikka menee sivusuun.
Ja vihaan entistä enemmän Suomea, kiitos Suomen kyrskylle. Only in Finland, ladies and gentleman! Only in Finland!

Välttäkää pahoja tekoja siis ihmiset ellette halua kärsiä niistä seuraavassa elämässä.. mutta älkää myöskään tehkö niitä hyviä tekoja, koska niistä ei ole mitään hyötyä seuraavaa elämää ajatellen!

Hyvä työ ansaitsee kiitoksen

2010-07-29T16:27:00.003+03:00

Noniin kesän työt on nyt ihan loppusuoralla ja huomenna on viimeinen työpäivä! On ollut kaikessa surkeudessaan ja työntäyteisyydessään aika loistokas kesä; Olen oppinut paljon tämän kuluneen kesän aikana ja alkanut ajattelemaan jälleen uudelta kannalta tulevaisuutta. Ohjaaminen on johtamista ja niinpä olen miettinyt paljon sitä, millainen on hyvä johtaja työpaikalla ja tuotannoissa.

Ensinäkin johtajan pitää olla mahdollisimman hyvin perillä asioista, koska varsinkin uudet tulokkaat kääntyvät murheissaan pomonsa puoleen; tai ainakin heidän pitäisi pystyä kysymään pomolta neuvoa siinä uskossa että pomo osaa auttaa ja tukee varsinkin työn alkutaipaleella.
Hyvän pomon ensimmäinen piirre on siis se, että hän on mahdollisimman ammattimainen ja muistaa myös ne ajat, kun itse oli uusi työpaikalla eikä tiennyt mistään mitään ja osaa näin ollen samaistua uusiin tulokkaisiin. Hän osaa neuvoa ystävällisesti ja oikein, vähintäänkin paremmin osaavan ihmisen luo! Pomon on otettava uusien tulokkaiden lisäksi huomioon myös ne vanhat hyvät työntekijät, jotka ovat (toivon mukaan) pysyneet hänen rinnallaan jo pitempään. Ja jotta tämä on mahdollista, hän ei karkota ihmisiä ympäriltään.
Ammattitaidon ja työntekijöiden huomiontikyvyn lisäksi rankkaan kärkisijoille reagoinnin! Sillä mikään, ei mikään, ole ärsyttävänpää kuin se että pomosi käskee sinun tehdä jotakin ja uskollisesti sitten teet sen.. etkä saa tehdystä työstä kiitosta etkä moitteita. Et kerrassaan mitään reaktiota. Tämä on okei jos se käy harvoin, sillä kaikkihan me tiedämme että pomolla on pomon hommat ja miljoona.. haarukkaa tulessa! Hän ei välttämättä pysty reagoimaan joka asiaan, mutta tähän on pyrittävä! Pelkkä palkka ei aina ole se, mikä saa ihmiset tekemään hyvää työtä. Yleensä siihen tarvitaan myös pomon kiitos, kehut ja tietysti myös kritiikki jos siihen on aihetta! Pääasia on että pomo reagoi tehtyyn työhön.
Jokaisen pomon on myös hallittava ensisijaisesti itsensä. Et voi johtaa muita huonolla itsetunnolla vaan sinun on ensin oltava sujut itsesi kanssa. Kun osaat johtaa itseäsi, osaat johtaa muita! Työntekijät arvostavat sinua ja luottavat sinuun.

Hyvä pomo ei kuitenkaan nuoleskele alaisiaan ja osaa itse ajatella. Vaikka pitää pystyä huomioimaan muut työntekijät, ei pidä tietyllä tavalla alentua heidän tasolleen. Olet pomo ja jos käyttäydyt kuin kuka tahansa työntekijä, kukaan ei oikein enää tiedä missä mennään! Vain yksi voi johtaa, joten tee hommasi kunnolla!

Ammattitaito on ensisijaista niinkuin jo tuossa äsken sanoin. Tästä syystä itse pyrin opiskelemaan mahdollisimman laajalti elokuvatuotannon eri osa-alueita. Haluan, että kun joskus olen ohjaaja ja näin ollen paikan pomo (mahdollisesti myös tuottaja), muut tuotannon ihmiset pystyvät luottamaan siihen että osaan asiani ja että arvostan heitä ja heidän työtään.
Yksinhän ei tässä maailmassa kukaan tee yhtään mitään.

Mä lähden sinne, missä pahat tapetaan

2010-07-22T21:17:00.004+03:00

Katsos kun Suomessa kaikki muut saa ampua, paitsi poliisi. Rikollisille järjestetään kriisiapua ja lämmintä maitoa iltapalaksi. Tuomiot on täysin naurettavia ja koko oikeuslaitos on Suomessa täysi vitsi. Jos johonkin veroeurojani mielelläni sijoittaisin, niin se olisi tämä se kohde. Eli tuomiot rajuiksi ja elinkautinen elinkautiseksi.

Olen jo pitkään ajatellut että tästä asiasta pitäisi kirjoittaa jotakin, koska olen jälleen kerran niin maan perusteellisen pettynyt Suomen valtioon ja päättäjiin. En oikeasti tiedä kaikkia yksityiskohtia tapahtuneesta, mikä herätti tämän ajatuksen pääni syvimmissä syövereissä, mutta silti. Älkää siis tuomitko mua sen perusteella etten kaikkia faktoja tiedä, vaan ajatelkaa asiaa lähinnä yleiseltä kannalta.

Jälleen todettiin että Suomessa ei mikään toimi, niinkuin pitäisi. Isokenkäset ja tyhmät tuolla puhuvat hyvinvointivaltiosta. Kenelle tämä sitten on hyvinvointivaltio?
Juuri muutama viikko sitten kolme nuorta ammuttiin kuolleeksi Porvoossa. Ampuja oli puoli vuotta sitten elinkautisesta armahdettu murhaaja. Kuulemani mukaan kyseinen ampuja oli joutunut kärsimään elinkautista vaimonsa taposta.
Suomen päättäjät päästivät kyseisen herran vapaaksi ja puoli vuotta myöhemmin tämä tappaa kolme nuorta. Miksi? Miksi? Kysyäkö tuon kysymyksen nyt uuteen elinkautiseen tuomitulta ampujalta vai päättäjiltä. Kysyäkö miksi teit sen? vai miksi tämä mies oli vapaalla jalalla?
Hyvinvointivaltiossa ei ihmisten kuuluisi tulla ammutuksi ilman minkäänlaista syytä, täysin tuntemattomina. Hyvinvointivaltiossa ihmisten ei pitäisi pelätä ulkona liikkumista, vaan pitäisi pystyä luottamaan siihen että tappajat ovat ja pysyvät kaltereinen takana.
Suomen elinkautinen herätti Jenkeissä suurta keskustelua. Siellä ihmeteltiin suuresti Suomen "elinkautista", joka kattaa keskimäärin 13 vuotta. Ymmärtääkseni Jenkeissä elinkautinen on elinkautinen. Voisin jopa sanoa että meren tuolla puolella oikeus tapahtuu. Tiedän, siellä tapetaan porukkaa enemmän kuin Suomessa, mutta suhteessa olen silti enemmän Jenkkien kannalla. Siellä tyypit tappaa kerran, eikä heille anneta toista mahdollisuutta.
Täällä Suomen hyvinvointivaltiossa tappaja istuu 13 vuotta linnassa. Siinähän on hyvää aikaa sunnitella seuraavaa tappoa.
Hyvinvointivaltiohan tämä Suomi on, myönnettäköön. Aina rikollisten kannalta. Mutta päättäjät herätkää! Suomeen kovemmat rangaistukset; elinkautinen elinkautikseksi ja kuoleman rangaistus kehiin!

Nyt on kaik nähty ja kuultu, en mä tänne jää. Meen sinne missä tuuli puhaltaa ja pahat tapetaan.

Mutta jos päättäjät kohtaavat ongelman niin ei hätää! Sen voi aina siirtää seuraavalle valtakaudelle..

Oli synkkä ja myrskyinen ajatus..

2010-07-15T19:49:00.004+03:00

Nyt on oikeastaan noussut kaksikin asiaa pinnalle, mistä haluaisin turista niitä näitä ja vähän noitakin. Toinen asia nousi eräänä iltana esiin pelatessani mummon kanssa korttia ja ajatus alkoi kehittyä vähän pidemmälle tuossa ajellessani perhosten yli postiautolla.
Meinasin kirjoittaa siitä toisestakin ajatuksesta, mutta en kirjoitakkaan koska tämä ensimmäinen ajatus vei voiton. Ehkä kirjoitan sen toisen ajatuksen joku päivä toiseen merkintään.

Noniin eli asiaan. En muista ihan tarkkaan mistä se keskustelu lähti, mutta se johti kuitenkin siihen että puhuimme mummoni kanssa siitä, kuinka ihmisen pitäisi väistyä luonnon tieltä. Minun mielestäni.
Eli ainakin oman käsitykseni mukaan ihminen on aika tuore olento tässä maailmassa kaikkien mahdollisten tutkimusten ja opuksien mukaan. Eli ensin oli melkein kaikki muut eläimet ja elolliset olennot ja sitten rotasta alkoi muuntautua ihminen jossain välissä.
Ja mitä ihminen tuli tekemään? Miksi ihmistä sanotaan maailman viisaimmaksi eläimeksi vaikka tämähän on täysin väärä ilmaisu? Ihminen on oikeasti mitä typerin ja avuttomin olento. Nykypäivänä varsinkin. Mitä kauemmin tallailemme tällä maankamaralla, sitä tyhmemmiksi muutumme. Nyt tilanne on edennyt siihen että kommunikoimme tietokoneiden välityksellä. Tarvitsemme siis jonkin ihmeellisen, monimutkaisen, ruumiin ulkopuolella olevan välineen siihen että voimme kommunikoida muiden lajitovereidemme kanssa siinä missä esim. koira saa kaiken tarvitsemansa informaation lajitoverinsa jätöksistä. Eläin tarvitsee nenän ja muutaman ruumiin toiminnon keskustellakseen kavereiden kanssa, mutta ihminen on niin saamaton että hän tarvitsee tietokoneen, kännykän ja muun median.
Ja sitten liikkumiseen tarvitsemme autoja ja ties mitä. Hankimme elantomme kaupasta, jonne kaikki ravinto on tehty tehtaissa. Eläin metsästää ruokansa.
Kaiken kukkuraksi ihminen tuhoaa äiti Maan, siinä missä muu eläinkunta pyrkii suojelemaan maailmaa. Eläimet ottavat sen mitä tarvitsevat, ihminen vain luulee ottavansa. "Tapan hirven ja syön siitä vuoden.." Joo-o, näinhän se on mutta tarvitset metsälle lähtöön auton, kiväärin, viinaa ja muita tykötarpeita.
Minusta ihmisen pitäisi pyrkiä kunnioittamaan luontoa ja eläimiä enemmän kuin toista ihmistä. Me olemme uusia tulokkaita, joten mikä oikeus meillä on pitää itseämme maailman johtajina.
Pelkäsin pienenä piirrettyä elokuvaa Eläinten vallankumous, mutta nyt tosiaan toivoisin että siat saisivat vallan.

Mietin myös sitä, että jos/kun maailmanloppu jonain päivänä tulee ja elämä maapallolla alkaa uudestaan. Kaupunkien ja teiden rauniot jäävät, vaikka ihminen kuolisikin sukupuuttoon. Olemme siis jättäneet hirveän merkin maailmaan eikä rakas pallomme voi koskaan toipua meidän aiheuttamastamme tuskasta.
Eli mitä tästä opimme?
Ihminen on typerä olento, joka luulee itsestään liikoja.
Ihminen on pissis.

Odottavan aika on pitkä

2010-07-10T14:14:00.003+03:00

En millään malttaisi odottaa syksyä, ensi kevättä, ensi vuotta enkä missään muodossa tulevaisuutta! Haluaisin niin paljon kouluun, töihin, korkeakouluun ja kaikista eniten tekemään niitä elokuvia!

Odotan koko ajan enkä vain osaa lopettaa odottamista. Joskus odotus nousee kunnolla pintaan ja on pakko tehdä jotain, jolla vähentää innostumisen aiheuttamaa energiaa. Siitä on vuosi kun odotin mitä suurimmalla innolla koulujen alkua ja ajattelin jo silloin mielessäni että "voi juma, viimeksi kun odotin näin paljon koulun alkua niin se oli ala-asteella!" Nyt tuntuu että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon enemmän odotusta, kuin yläaste-aikoinani uskalsin kuvitellakkaan. Mutta täytyy myöntää, kouluun palaaminen on aina ollut omalla tavallaan kivaa. Jopa lukiossa. Se tieto että arki alkaa ja joka päivälle on jotain tekemistä, se on jokseenkin kivaa. Sitten kun lukiossa arki alkoi ja pääsi kunnolla käyntiin niin siinä vaiheessa alkoi se ainainen vitutus. Nyt olen kuitenkin varma että kun koulu jatkossa alkaa, vitutus pysyy suurimmaksi osaksi sivussa. Odotus palkitaan, mutta ei helvetti sen odottavan aika on pitkä.

Nyt odotan koulujen alkua innolla, mutta myös pienellä pelolla. Okei, olen hyvin ennakkoluuloinen ihminen eikä koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Ennakkoluulot tässä tapauksessa iskostuvat syksyn koulukavereihin. Uusia ihmisiä ja persoonia.. Meikkikoulussa. Nyt jos totta puhutaan niin pelkään että ihmiset koulussa ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä ja tiedostan että tämä on pelkkä typerä ennakkoluulo! Ja olen varma myös siitä että ennakkoluuloksi se jää ja se, minkä opin tuntemaan, on jotain paljon enemmän ja parempaa!
Pieni pelko lisää jännitystä ja rakastan sitä. Odotan koulun alkua kuitenkin vielä enemmän innolla ja on todella jännää tavata elokuun alussa ryhmä, jonka kanssa tulee tekemään töitä ainakin jouluun saakka. Meikkikoulu on typerä sana. Meistä tulee elokuvamaskeeraajia.
Meistä tulee taiteilijoita ammattinimikkeellä.

Mustat mokkakengät

2010-06-27T16:19:00.003+03:00

Juhannus tuli ja juhannus meni. Nyt kuljetaankin sitten jo kohti syksyn uusia tuulia. Aika hiljainen keskikesän juhla, mutta todellakin kelpasi! Sitä vain mietin että sain vain yhden viestin koko juhannuksen aikana ja siinäkään mua ei kysytty mihinkään hengaamaan. :D
Älkää ymmärtäkö väärin rakkaat ja vähemmän rakkaat otukseni. Kaipasin hiljaista viikonloppua ja tarvitsin sitä.

Mutta kuitenkin! Istuin tuossa äsken olkkarissa ja luin viime viikon Me Naiset-lehteä (Omg! Kuulostipa aikuiselta!O_o), jonka pöllin eilen siskoltani. Sitten aloin miettimään eilistä iltaa ja juhannusta ja tulin todenneeksi sen tosiseikan ettei kukaan kavereistani kaivannut mua koko keskikesän juhlan aikana. Huumorilla "itkin" asiaa Sannalle eilen illalla wiitä pelatessamme ja hän sitten totesi hyvin viisaasti ja isosiskomaisesti: "Sä olit vuoden muualla ja oot nyt meidän kouvolalaisten silmin kansainvälistynyt. Sulla on omat piirit ja uudet pyörteet missä pyörit eikä kukaan enää osaa ajatella että sulla ei olis mitää tekemistä juhannuksena eikä siksi kukaan soita sulle ja pyydä sua hengaamaa. Kaikki olettaa et sul on muuta tekemistä."
Yllättävän viisaita sanoja. :D Aloin sitten miettimään että kukaan Stadista ei soittanut tai tekstannut.. muttei myöskään Kouvolasta. Kouvolalaiset Sanna selitti täydellisesti ja itse hyväksyin myös ajatuksen pääkaupungin suunnalta; "Mira on siellä Kouvolassa miljoonan kilsan päässä hengaamassa niitten kavereitten kanssa."
Tämähän on vain toiveajattelua, mutta haluan uskoa että näin on asian laita.

En siis nyt itke sitä että oli hiljainen juhannus! Päinvastoin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka annoitte minun viettää juhannuksen rauhassa. Ensinäkin minusta olisi ollut enemmän kuin kurjaa joutua sanomaan kaikille etten pääse tekemään mitään, koska olen rahatta. Palkkapäivä on vasta ensi viikolla. Toisekseen ihan oikeasti kaipasin tätä rauhassa istuskelua ja oleilua ja toivon että jokaisella oli juuri sellainen juhannus, mitä halusikin. Tämä toive on sinänsä mahdoton eikä niin pitäisi toivoa, koska jälleen on Juhannus vaatinut veronsa.

Mitä siis tein viikonlopun? Grillasin, pelasin korttia ja kuskasin sisaruksiani Kelolle. :D Hieno asia on se että ensimmäisen kerran eläessään Toni soitti mulle (hän joutui hakemaan äidiltäni numeroni koska ei tiennyt sitä). Hän myös maksoi ruhtinaalliset 50 euroa siitä että vein hänet paikalliseen kuppilaan. Vaatihan hän minua hakemaan poiskin mutta pidin pääni ja jäin kotiin nukkumaan. :D

Ps. Rakkaat kenkäni pelastuivat tänään! Kissa oksensi niille tuossa keväällä ja sain pestyä vihreän juovan pois mokkakengistäni.. ja ne elävät yhä!

Make-Up Artist --- Roxx Decker

2010-06-23T16:51:00.002+03:00

Roxx Decker ylpeänä ilmoittaa päässeensä edellisessä merkinnässään mainitsemaansa Head Houseen meikkaaja-maskeeraaja-linjalle! Koulu alkaa 16.8.2010 ja koulun jälkeen päästään sitten harjoittamaan oppejamme tulevan Vares-elokuvan kuvauksissa vuonna 2011.

Elikkä jeejee siis! Ens syksyyn alkaa koulu, josta ihan oikeasti valmistuu ammattiin! Se taas tarkoittaa sitä että voin vihdoin ja viimein sanoa olevani jotakin. Se että voin sanoa "Hei olen Mira, olen ylioppilas!" on aika säälittävää mutta ensi joulun jälkeen voinkin sitten sanoa "Hei olen Roxx Decker, olen maskeeraaja!"
Nyt voisinkin sitten kertoa vähän eilisestä haastattelutilanteesta. Ensinäkin se haastattelija oli ihan loistoäijä! :D Sellanen huumorintajuinen ja rento tyyppi, joka heti suunsa avattuaan imas kaiken mun jännityksen mennessään. Tosi kiva haastattelu ku ei tarvinnu pelätä mitä sanoo tai miten sanoo, koska se tuntu ymmärtävän kaiken mitä mä sanoin! :D
No haastattelu alko sillä et esiteltii ittemme ja käteltii ja istuttii sinne käytävään ja mä täyttelin vähän papereit ja sit se tuli siihe kyselee mult kaikkee. Se alotti sillai et "Moi Mira! Kuule mä kutsuin sut haastatteluu ihan vaa sen takia et mä halusin nähä millanen ihminen sä oot koska sul on niin mielenkiintonen tausta! Joten kerros mulle *lunttaus paperista*.. Mikä on Heon elokuva- ja tv-ilmaisun linja?" Ja sit jo täs vaihees olin sillee jee oon mielenkiintonen! Ja sit sepostin lyhyesti että mitäs hemmettiä mä nyt sit duunailin Helsingis viime vuoden. Sit me jotaa siinä jutusteltii ja naureskeltii ja se kysy mult et "miks sä Mira haluut maskeeraajaks?" ja olin että hööö.. ja vastasin sit siihe et koska haluun oppii mahdollisimman laajasti alasta ja koska haluun ohjaajaks tulevaisuudes ni mun mielest on tärkeet et se ohjaaja tajuaa mahdollisimman paljon siit elokuvan teost eikä oo ihan idiootti ja tiedä vaan ohjaamisest jotaa. Sit se haastattelija riemastu täst mun vastauksest ihan sikana ja sano et mä oon niiiin oikees paikas ku vaa voin olla! :D Oli aika hehkeetä.
Sit en muista mitä me jutskattii sen jälkee. Se kyseli jotaa ja selitti siitä meidän koulusta jotain ja kerto et koulun jälkee ne passittaa meidät Turkuu Vareksen kuvauksii ja sit saadaa ne maskeeraustarvikkeet sit itellemme koulun päätteeks.
Sit vika kysymys oli et miks se ottais nimenomaa mut sinne kouluun. Vähän aikaa siin mietin ja menin jo pääni sisällä paniikkii et ei vittu nyt tää oli täs koska mul ei oo mitää nerokasta vastausta.. Sitten vastasin vaan yksinkertaisesti että "koska mä oon paras, siks sun pitäs ottaa mut kouluun." Sit se alko nauraa se haastattelija ja sano et "No sit ei kai voi muuta ku ottaa sut tänne kouluu!" Sit se nous seisomaa ja mä nousin seisomaa ja käteltii ja se toivotti mut tervetulleeks. :DD Sit se anto mulle viel lippuja ja lappuja ja kirjallisen todistuksen siit et oon koulun oppilas ja näin.

Eli hei kannattaa kokeilla kaikkee ja tarttuu tilaisuuksii! :'D Mä täs viikko sitte satuin lukee PK:sta ilmotuksen ja lähetin saman tien haun ja heti sain kutsun haastatteluu ja nyt oonki sit jo menos kouluu! Ei, en mä oikeesti tätä kaikkea vielä tajua koska tää tapahtu niin pirun äkkiä. Mutta hienoa yhtä kaikki!

Haluun syksyn.

Roxx Decker behind the mask!

2010-06-18T19:49:00.005+03:00

Pakko intoilla taas piitkästä aikaa, koska näyttää nyt pelottavasti siltä että Kouvolaan muuttaminen osoittautuikin ehkä ihan tuota.. hyväksi ratkaisuksi! Ei sinänsä en mä vieläkään Kouvolaa rakasta, mutta toivon mukaan ensi syksynä teen jotain vähän enemmän hohdokasta ja sanoisinko kaunista.

Eli ehdin tässä jo vähän kirota ja pelätä tuota tulevaa syksyä, koska näytti vahvasti siltä että jään sekä kouluttomaksi että työttömäksi, mutta sitten pöllin (ssshh!) ilmaisjakelulehden töistä ja sieltä bongasin semmosen mainoksen koulusta nimeltä Head House. Sieltä saa neljä kuukautta kestävän koulutuksen, johon pitää sisällään kauneudenhoidon (esim. manicure, kulmien muotoilu ja värjäys, juhlameikki jne.). Mutta mikä tärkeämpää sieltä valmistuu teatteri- ja elokuva-alan maskeeraajaksi! Saan siis toivon mukaan ensi syksynä oppia kuinka maskeerataan ihmiselle pulisongit ja luodinreiät! Ja kuten TVshopin myyjä sanoisi; ja paljon muuta!
Hain tuonne kouluun toissapäivänä ja jo eilen sieltä soitettiin ja kysyttiin haastatteluun. En eilen vastannut koska olin töissä, mutta tajuttuani mistä oli soitettu, soitin saman tien tänään aamulla takaisin. Sieltä sitten annettiin haastatteluaika ensi viikon tiistaille kello kolmeksi! Olisi aivan upeaa päästä tuonne kouluun, koska ensinäkin sitten minun ja elokuva-alan välissä ei tuntuisi olevan enää sellaista saatanan isoa kraateria vaan olisin taas enemmän tai vähemmän alalla.<3

Ainiin! Melkein pääsi tälläinen pieni yksityiskohta unohtumaan. Eli jos pääsee kouluun niin sitten pääsee ensi vuonna kuvattavaan Vares-elokuvaan tekemään jotain.. Oletettavasti maskeeraamaan! :D Olisiko vähän überhienoa niiiii? Kokemusta, rahaa ja mikä tärkeintä.. nimi elokuvan lopputeksteihin! Ah<3 Olisin ihan virallisesti alalla.
Noh, tiistaita odotellessa! Nyt lähen saunomaa ja sit siivoomaan ja laittaa julisteit seinälle koska huomenna yks urvelo tulee tänne ja grillataa ja sit illal Kotkaa kattoo Popedaa ja Tarottii.

Director of the Highway

2010-06-03T20:27:00.004+03:00

Ajelin tossa tänään pikkusen autolla ja sitten sain rekan kiinni ja alko vituttaa ku ei tullu sellast tilannetta et ois voinu ohittaa ku se ajo kaheksaakymppii satasen rajotuksilla. Siinä sitten köröttelin "hissuksee" sen perässä ja sitten alkokin kaheksankympin rajotus enkä viittinytkään enää alkaa ohittelemaan. Siinä sitten tsiippailin kotiin saakka moisen rekan perässä.

Sitä kuitenkin aloin yhdessä vaiheessa miettimään kuinka jotkut ihmisistä (mukaan lukien minä itse) ovat sellaisia kuskeja, jotka eivät vain osaa ajaa muiden autojen perässä. Sitten aloin ajattelemaan myös sitä, kuinka hyvä on että on olemassa myös niitä kuskeja jotka suostuvat ajamaan meidän johtamaan tahtovien kuskien perässä. Kuinka kamalaa olisikaan jos kaikki pyrkisivät ohittamaan ja olemaan se jonon vetäjä.
Sama pätee muussa elämässäkin.

On olemassa niitä ihmisiä, jotka eivät pysty taipumaan muiden johdettavaksi vaan pyrkivät itse pomon rooliin keinolla millä hyvänsä. Jopa ohittamalla aiheuttaen tietynlaisia vaaratilanteita. Jos joku menee ohi, sitä alkaa vituttamaan ja pyrkii väkisin ohittamaan sen toisen vaikka se toinen menisikin tuhatta ja sataa kovempaa kuin mitä itse kuljet.
Jotkut taas ovat niitä ohittajia, jotka ohittavat ja jäävät tarkoituksella siihen eteen kykkimään.

Itse kuulun niihin kuskeihin, jotka ohittavat ja ohittavat ja ohittavat pyrkien tilanteen pomoksi ja jonon johtajaksi. Mutta siinä vaiheessa kun huomaan takapeilistä että joku nopeampi ihminen on tuloillaan, siirryn siististi sivuun ja annan tietä. Aloin ajattelemaan asiaa vasta tänään köröttely-reissullani, mutta tämä pätee myös muussa elämässäni! Minullla on tietyt päämäärät ja haluan tehdä tiettyjä asioita tietyllä tavalla. Joskus kuitenkin pitää tehdä tietynlaisia päätöksiä ja kompromisseja, jolloin pitää astua hieman sivuun ja antaa tietä. (Btw. Jos annan jollekin tietä, niin yleensä syöksyn salamana sen perään jatkaen huimaa ohituskiitoani.) Tien annon jälkeen painetaan sitten tuhatta ja sataa perään, jottei ohittaja saa liiallista yliotetta!

En näe ohittamisessa sinänsä mitään väärää, mutta niin liikenteessä kuin elämässäkin mikään ei ole vittumaisempaa kuin ne ihmiset, jotka ohittavat ja jäävät sitten tientukkeeksi; Viime kesänä ajelin töihin ja ohitin jonkun miespuolisen kuskin, joka sitten päätti kostoksi ohittaa minut! Ohitettuaan hän iski jarrut pohjaan ja melkein tuli peräänajo kiitos kyseisen herrasmiehen. Siinä kyllä ärräpäät lenteli, mutta en lähtenyt ohittamaan. Se äijä jäi tientukkeeksi, mutta ainakin minä näytin sekä itselleni että sille urpolle kuka on oikeasti tilanteen johtaja.

Unimaailman ihmeitä

2010-05-30T12:26:00.002+03:00

Nyt on mennyt vähän aikaa silleen etten juurikaan ole nähnyt unia tai jos olen niin en muista oikeastaan mitään näistä unista. Vähän aikaa sitten näin hirveästi unia Niinirannasta koska tämä on ensimmäinen kesä viiteen vuoteen kun en ole menossa Niinikseen.
Unista tuli kuitenkin tänään ruokapöydässä puhetta (olen siis Kouvolassa kotosalla, en vielä puhu ihan niin paljon itsekseni ;)) unista ja mummoni sitten kertoi omansa. Aloin siinä ajattelemaan omia uniani tässä vuosien varrelta ja heti päällimmäiseksi nousi uni joltain vuodelta.. '98? '99? Joka tapauksessa mieleenpainuvin uni ja päätin sitten että pakko kertoa tuo uni tänne.

Eli isäni kuoli vuonna 1997 minun ollessani 7 vuotias ja tottakai, hänen kuolemansa on ollut vaikein asia koko elämässäni. Hänen kuolemansa aikoihin näin kuitenkin unen, joka auttoi minua pääsemään yli siitä. Unessa olin yhden kaverini kanssa eksynyt pimeään metsään emmekä oikein tienneet missä olimme tai minne piti mennä. Jonkun aikaa harhailtuamme saavuimme jonkun tehtaan luo ja päätimme mennä kysymään apua siellä työskentelevältä ihmiseltä. No, kukapa muukaan siellä oli töissä kuin oma isäni. Siinä unessa emme tunteneet toisiamme, mutta isäni jätti työnsä hetkeksi ja kuljetti meidät pois metsästä takaisin ihmisten ilmoille. Kääntyessämme kaverini kanssa kiittämään, hän oli poissa.

Uni on jäänyt kaikista parhaiten mieleen yksityiskohtia myöten koska tosiaan, näin tuon unen aika pian isäni kuoleman jälkeen. Jotenkin olen pienestä pitäen ajatellut että se oli isäni tapa kertoa minulle että vaikka hän on poissa, hän on silti tuolla jossakin ja pitää huolta. Nyt jälkeenpäin ajatellessani pimeää metsää, sitä ettemme unessa tunteneet toisiamme ja kuinka isä johdatti meidät pois ja katosi sitten niin alan löytämään tarkoitusta noille kaikille. Pimeä metsä on selkeästi se suuri suru mikä varjosti silloin mieltäni. Unessa emme ehkä tunteneet toisiamme, koska isä oli kuollut emmekä periaatteessa enää voineet tunteakkaan. Isä auttoi meidät pois metsästä kertoo siitä kuinka hän on auttamassa koko ajan, vaikkei häntä näekään. Hän katosi unen lopussa eli hän ei ole tulossa takaisin.
Huomatkaa että olin tosiaan 7-8 vuotias tämän unen nähdessäni. Tämän unen takia uskon että vaikkei maailmassa olisikaan jumalia tai muuta niin ainakin maailmassa on suojelusenkeleitä, jotka ovat meidän omia läheisiämme. Ystävät ovat tässä elämässä kanssamme pitämässä meitä silmällä, mutta heidän poissaollessaan suojelusenkeli katsoo peräämme.

Unihan se vain oli, mutta muistan kuinka todentuntuinen.

Kaiken sadistisuuden multihuipentuman ääripää

2010-05-24T22:19:00.002+03:00

.. ja minä rakastan sitä!

Osallistuimme siis J.J.:n ja Aleksin kanssa Uneton48-kilpailuun, jossa tehtävänä oli tehdä 7 minuuttia pitkä lyhytelokuva 48 tunnissa. Aivan äärimmäisen sadistista touhua, mutta jos siitä suoriutuu niin se kyllä kertoo kuka on oikealla alalla!

Perjantaina seittemältä illalla saimme tehtävänannon ja kello rävähti käyntiin. Genreksi saimme katastrofielokuvan, mutta heti alkuun päätimme ettemme lähde tekemään pitään perinteistä 2012 ja The Day After Tomorrow-paskaa vaan enemmänkin henkilökohtaisempaa elokuvaa. Sitäpaitsi resurssit sun muut eivät olisi antaneet myöten, vaikka loistava ukonilma iskikin lauantai-iltana. :D

Elokuvasta en kerro sen enempää nyt, koska ensi-ilta on tulossa vielä enkä itsekään pidä spoilereista. Täytyy nyt kuitenkin mainostaa helvetin ylpeänä että aivan mahtava elokuva saatiin aikaiseksi! Ja tosiaan, nyt kyseessä on ensimmäinen elokuvamme, joka saa ensi-iltansa Finnkinon leffateatterissa!

Kilpailu oli kyllä aivan uskomaton ja kuten J.J. tuossa viikonlopun aikana totesikin; Jos tästä tehtävästä suoriutuu kunnialla, olet oikealla alalla! Eivät kaikki onnistu saamaan elokuvaa aikaiseksi kahdessa vuorokaudessa. Itseasiassa yli 90 joukkueesta vain 80 leffaa palautettiin deadlineen mennessä.

Ja vielä sen verran että koska nyt ollaan oikealla alalla, sain tänään pääsykoekutsun Tampereen ammattikorkeaan medianomi-linjalle! Ensi viikolla pääsykokeet ja jos nyt en mokaa niin sitten on hieno vuosi tulossa. Harmittaa vaan että vitun hyvä porukka jää tänne Helsinkiin..

"ISO HALI KAIKILLE LUOKKALAISILLE, OLETTE IHANIA!"

.. ainiin paitsi sinä. ;)

Ross Decker kiittää J.J.:tä ja Alexanderia kuluneesta viikonlopusta.

Sooner or later though, you always have to wake up.

2010-05-20T11:28:00.004+03:00

Joskus kaikki menee päin Helvettiä ja tuntuu että oikeasti mikään ei onnistu. Istuin eilen töissä myymässä niitä typeriä lehtiä ja sain korkeat 2 lehteä myytyä. Niistä tienasin 15 euroa eli mun tuntipalkkani oli huikeat 3 euroa. Ei palkassa nyt sinänsä mitään, mutta se turhautumisen tunne kun istut siellä kuumassa toimistossa soittelemassa äkäsille mummoille. Eilinen ei todellakaan ollut minun päiväni.
Ainiin, en saanut pääsykoekutsua.

Taitaa siis tulla ensimmäinen kunnon takaisku Roxx Deckerin aikakauteen, mutta se ei tiedättekös oikeastaan.. No se ei haittaa. Ensinhän se vitutti ja toki vituttaa edelleenkin etten päässyt edes pääsykokeisiin. Mutta sitten aloin ajattelemaan että kukaan ei ole saavuttanut huippua helposti (paitsi jotkut lollerot Idolsit ja X-Factorit) ja ne jotka ovat, en haluaisi kuulua heihin. Haluan tehdä töitä onnistumiseni eteen ja siksi minusta on jossain määrin hyvä että tuli tämmönen isku. Kuten tuossa pari blogia taaksepäin mainitsin, alhaalta pääsee vain ylöspäin!

Tämä helsinkiläinen muuttaa siis todennäköisesti vuodeksi takaisin Kouvolaan. En ole vielä ihan päättänyt muutanko omaan kämppään vai takaisin äiskän luo. Sinänsä oma kämppä Kouvolan keskustasta olisi ihan jees, mutta sitten toisaalta maalla on mukavaa. Eikä maalla tarvitsisi katsella känniääliötä ikkunastaan (ja voisi käydä suihkussa ja saunassa koska haluaa ja pestä pyykkiä koska haluaa jne.).
Kesän vietän nyt tsimpaillen ympäriinsä, mutta syksyllä hankin sitten töitä. Luultavasti odottelen ensi kevään yhteishakua ja haen sitten uudestaan, tälläkertaa myös sinne Kyamkiin.

Suunnitelmia siis löytyy vaikka takaisku tulikin! Tämä ei nimittäin ole semmonen paikka, missä pitää hypätä kaivoon vaan tää on yks niistä hetkistä jolloin pitää pysyä kovana ja jatkaa taistoa!

Sooner or later though, you always have to wake up. Otsikko on tänään suora quote Avatar-elokuvan Jake Sullylta. Minusta tuntui että tuo lause kertoo tällä hetkellä kaikkein parhaiten omista ajatuksistani. Elin vuoden unelman ensimmäistä vaihetta, mutta sitten en saanut pääsykoekutsua ja oli pakko herätä. Uskon kuitenkin että niinkuin Avatarissa, omassa tarinassanikin on se maailma josta ei enää tarvitse herätä. Että joskus kaikki kääntyy päälaelleen ja
tämä Suomi onkin se unimaailma siinä missä nyt se on California.

Everything is backwards now, like out there is the true world, and in here is the dream.

Moi, soitit vaan kertoaksesi että olen paras.

2010-05-11T20:24:00.003+03:00

Tänään huomasin kuinka vääristynyt ja hullu tämä maailma on. Olen toki huomannut tuon aikaisemminkin, mutta tänään se pääsi jälleen esille enemmän kuin hyvin. Sitä ei yleensä pysähdy ajattelemaan, mutta joskus pienet yksityiskohdat saavat sen pienen miehen tuossa olalla huutamaan kuin hullu maailma on.

Ensinäkin olin siis tänään Meilahden seurakunnan iltapäiväkerhossa kaitsemassa pieniä lapsia. Sijaisuutta hoitamassa siis. Noh, kahvitauolla kävin sitten hakemassa minulle ja työtoverilleni kahvia. Siinä odotellessani että kahvi valuu kuppeihimme sellaisesta aivan jumalattoman kalliista kahvinkeittomasiinasta, huomasin sivusilmälläni aivan törkeän ison laajakuvatelevision. Olin ihan puulla päähän lyöty koska en olisi karuimmissa unissanikaan uskonut että seurakunnalla on rahaa pistää laajakuvatelkkareihin. No ei tässä mitään sinänsä, mutta kun siinä television vieressä roikkui iso juliste nälkäisestä lapsesta. Tekstinä kuului "Tänäkin päivänä jossain tuolla lapsi ei saa syödäkseen".
Olimme työparini kanssa syöneet täytekakun jämiä ennen töiden alkua. Mitä tämä kertoo seurakunnista? Minulle lähinnä tuli mieleen kuinka pyhimysmäinen nykypäivän seurakunta osaakaan olla.

Noh, koska en itse ole niin seurakuntapainoitteinen ja pyhimysmäinen nykyään ja omat uskonasiatkin ovat vähän ristiriidassa Raamatun kanssa, niin voin tässä vaihtaa kokonaan aihetta enempi materialismisenpään suuntaan.

Moi, soitit vain kertoaksesi että olen paras. Tämä lause kuvaa iltaani enemmän kuin hyvin. Menin tänään työpaikalleni irtisanoakseni itseni, mutta sen sijaan että olisin saanut tahtomani pomoni sanoikin minulle:
"Olet aivan liian potentiaalinen ja hyvä myyjä enkä halua luopua sinusta kesäksi." Noin sanottuaan hän tarjosi minulle suurensuurta palkankorotusta. En nyt mene sen enempää tätä puimaan julkisesti, koska käskettiin vaieta. Mutta siis pointti tässä on tänään se kuinka hullu maailma on tältäkin kantilta.
Kuka antaa palkankorotuksen irtisanovalle ihmiselle?
Suomen valtion hulluudesta kertoo myös se, kuinka joku Finnairin työntekijä oli pöllinyt shampanja-pullon lentokoneesta ja saanut potkut. Varas haastoi Finnairin oikeuteen ja sai 30 000 euron korvaukset! Hänelle siis oikeasti maksettiin 30 000 euroa varastamisesta.

Way to go fucking Finland.
Materialistina olen onnellinen saamastani palkankorotuksesta, mutta samalla kiroan maailman vääryyttä. Tästä pääsemme jälleen vanhaan, tuttuun tulokseen: Mira T. ja Roxx Decker ovat eri persoonat lukittuna samaan ruumiiseen.

You tell a story and I will hear you

2010-05-08T11:55:00.002+03:00

Katsoin eilen pitkästä aikaa Australia-leffan ja huomasin kesken elokuvan ajattelevani "Wooo.. Vähänkö ois siistii jos joskus tekis leffaa Nicole Kidmanin ja Hugh Jackmanin kans. Ja sit vois sanoo niille etten koskaa uskonu sen päivän tapahtuvan ku tuijotin niitten leffoi kotona Suomessa."

Sitten leffan loppupuolella Nullah sanoo että mikään ei ole tärkeämpää kuin tarinoiden kertominen koska se pitää läheiset mukana vaikka mitä tapahtuisi. Vielä en tiedä onko tuossa lauseessa perää, mutta aion ottaa siitä selvää tässä vuosien varrella. Jotenkin minusta jo nyt tuntuu että käsikirjoittaja on tuohon lauseeseen upottanut omia ajatuksiaan, joten mitä suuremmimmalla todennäköisyydellä se pitää paikkansa.

Aion kuitenkin kertoa tarinoita, koska minusta se on kivaa ja hienoa. Allekirjoitan täydellisesti Australiasta tutun quoten "Ihmisellä on vain tarinansa.". Allekirjoitain myös sen "Jos ihmisellä ei ole rakkautta, hänellä ei ole mitään." Elokuvia pitää tehdä vain ja ainoastaan rakkaudesta ja intohimosta, ei rahasta tai maineesta. Jos sinä rakastat tekemääsi elokuvaa, muukin maailma voi rakastaa sitä. Jos häpeät esitellä luomuksesi, muu maailma menettää uskonsa sinuun. Tämä pätee myös kaikessa muussakin kuin vain elokuvissa. Toisaalta jos et pysty rakastamaan sitä, mitä teet.. On aika vaihtaa alaa. Ihmisen kuuluu tehdä sitä, mistä se tykkää.

Roxx Deckerin lakikirja osa 4.
Täällä eletään vain kerran, joten kirjoita tarinastasi sellainen kuin haluat sen olevan.

Tästä tuli muuten mieleen Bon Jovin uskomattoman hieno kappale "Story of my life", josta on nyt pakko ottaa muutama lyriikka tähän.
This is the story of my life and I write it everyday
I know it isn't black and white and it's anything but grey
I know that no I'm not alright, but I feel ok cos anything can, everything can happen
That's the story of my life.

Ihmisellä on vain tarinansa. Haastan kaikki kirjoittamaan oman tarinansa semmoiseksi ettei sen esittämistä tarvitse hävetä. Rakasta tarinaasi niin maailma rakastaa sitä myös. Häpeä sitä ja kaikki menettävät uskonsa sinuun.

Hey, that's no way to say Goodbye

2010-04-24T20:40:00.004+03:00

Tässä mietin yhden kaverin kanssa että alhaalta on matka aina ylöspäin. Vaikka sulla tosiaan olisi se lapio apuna että voisit kaivaa sen kuopan. Se on sinänsä aika rohkaiseva ajatus niille, joiden elämät sukkaa tavalla tai toisella.

Kaikki tämä lähti tosiaan käyntiin siitä ajatuksesta ja tiedosta, että kun minä myyn lehtiä niin yhdessä myymistäni lehdistä "lehtimyyjä"-ammatti oli rankattu vihatuimmat ammatit top10:ssä kakkossijalle. Viime torstai todisti tämän väitteen todeksi; suomi vihaa lehtimyyjiä.
Noh vaikka ollaankin ovelta-ovelle-myyjien jälkeen heti seuraavina tuossa rankingissä niin se ei haittaa koska pohjalta on suunta vain ylöspäin! Ja vaikka arvon herra John Wolfscore on kerran todennut että pohjalta pääsee myös alemmas jos hankkii sen lapion. No tässä todettiin tänään että jopa sen lapion kanssa matka on jossain vaiheessa ylöspäin! Joskus se pohjan pohja tulee vastaan ja silloin kaivetaankin ylöspäin. Tie voi olla vähän kivikkoisempi mutta ylöspäin ollaan kuitenkin menossa.

Roxx Deckerin lakikirja, osa 3:
Kun luulet olevasi pohjalla, ota se lapio käteen ja kaiva kunnes alat nousta ylöspäin!

Ja en oo vissii muuten sanonu näistä lakikirjan osasista yhtään mitään sen kummemmin vielä mutta hei.. kaik ne on tosiasioit ja pitää paikkansa! Se et kokeilee yhen kerran sen jälkee ku on päättäny luovuttaa tai et päättää olla jotakin ja sitten on ni ne on oikeest hyvii ja toimivii juttuja. Niin on tämäkin. Turha alkaa itkemää, kyl se pohja tulee joskus vastaa ja sielt on oikeest matka vaa ylöspäin!

Ihan oikeest. Se on melko paljo susta ittestäs kiinni että mitä sä oot ja etenki se et kuka sä oot. Se kuka on niin se on ihan eri asia kuin se mitä luulee olevansa. Jos sä luulet olevas masentunu ni se ei tarkota että sä oot. Sama asia ku et jos luulet olevas hyvä jossain niin se ei riitä; on oltava varma. Päättäminen ennen kaikkea! :D

Eli oikeesti. Päätä kuka haluut olla ja sitten ole se. Kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen vastaan, älä luovuta vaan kokeile vielä kerran uudestaan! Iske sitä vastoinkäymistä ja saatat muuttaa asioita parempaan. Jos ne muuttuuki huononpaan niin ota se lapio käteen ja kaiva ittes ulos sieltä montusta. Sitten kokeile uudestaan, mutta älä missään tapauksessa luovuta.

Wikipedia - Roxx Decker

2010-04-14T23:29:00.003+03:00

ROXX DECKER
Roxx Decker (s. 15. helmikuuta 1990 Suomi) on suomalainen elokuvaohjaaja, kuvaaja ja käsikirjoittaja, jonka tunnetuin työ tähän mennessä on Tunne virta lävitsesi -lyhytelokuva.

ELÄMÄKERTA
Roxx Decker syntyi pienessä kylässä, Oravalassa, 15. helmikuuta 1990. Hän oli perheen kolmesta lapsesta nuorin. Kiinnostus elokuvia kohtaan alkoi syntyä jo käydessään alakoulua Oravalassa, mutta varsinainen innostus elokuvien tekemisestä alkoi hahmottua yläkouluaikoihin. Decker on sanonut suurimmaksi vaikuttajaksi Peter Jacksonin ohjaamaa elokuvatrilogiaa Taru Sormusten Herrasta, minkä johdosta Decker alkoi kirjoittamaan omia tarinoita ja myöhemmin myös käsikirjoituksia.

Decker aloitti uransa kuvaamalla lyhytelokuvia, joista ensimmäiset olivat Petrograd ja Petrograd 2. Hän suoritti Valkealan lukiossa mediadiplomin tekemällään dokumenttielokuvalla nimeltään Nurkkis. Lukion jälkeen Decker suuntasi elokuva-alan korkeakouluihin, muttei päässyt eteenpäin. Hän päätyi opiskelemaan Heo:n elokuva ja tv-ilmaisun linjalle erikoistuen enimmäkseen kuvaamiseen.

Heo:n aikana Decker kuvasi dokumenttielokuvan nimeltä Lapset ja TV. Hän toimi myös kuvaajana SketsiTonni-nimisessä tv-sarjassa, jota ei kuitenkaan tehty kuin yksi osa koska juontajaparin tiet erkanivat amatöörimaisuuden tähden. Keväällä 2010 ilmestyi Deckerin ensimmäinen ohjaustyö, jonka hän teki yhdessä Annika Linkovuon kanssa. Lyhytelokuvan nimi on Tunne virta lävitseni.

FILMOGRAFIA
2006 Petrograd kuvaaja
2007 Petrograd 2 kuvaaja
2009 Nurkkis ohjaaja, kuvaaja, käsikirjoittaja
2009 Cliché ohjaaja, kuvaaja, käsikirjoittaja, äänisuunnittelija
2009 Lapset ja TV kuvaaja
2009 Sketsitonni kuvaaja
2010 Tunne virta lävitseni ohjaaja, tuotantopäällikkö
2010 Cliché II ohjaaja, käsikirjoittaja, tuotantopäällikkö

Tunne virta lävitseni

2010-04-09T00:16:00.004+03:00

Tulin tässä ajatelleeksi tänään illalla että en haluaisi koskaan tehdä mitään sellaista perus suomi-elokuvaa, missä tärkeimmät käännekohdat on vaimon pettäminen, ryyppääminen, ero ja itsemurha.. tai vastaavasti sodan alku, keskikohta ja loppu. Sen sijaan että pyrkisin toteuttamaan näitä hilpeän suomalaisen ajatusmaailmaan sopivia elokuvia, haluaisin tehdä massasta poikkeavia leffoja (no joo niinhän me kaikki) joissa olisi ideana jotain todella outoa ja friikkiä.. mutta kuitenkin jossain määrin jopa ehkä toimivaa. :D Ehkä olisin taas sarjassamme ohjaajat-joita-ei-arvostettu-heidän-elinaikanaan mutta väliäkö tuolla? Joku ainakin muistaisi mun nimen sitten sadan vuoden päästä kun seuraava Peter von Bagh alkaa kirjottaa kirjaa elokuvan historiasta.

Hyvä esimerkki friikistä elokuvasta, millaisia haluan tehdä, on tämä Tunne virta lävitseni, mikä tehtiin tässä juuri kuluneiden viikkojen aikana. Kyseisessä leffassa on vähän sellaista psykologista puolta ja muutenkin idea on ihanan friikki. Noh, jokainen nyt varmaan rakastaa sitä ensimmäistä lastaan, omaa esikoistaan. Mä jotenkin pidän tätä Virtasta esikoisenani vaikka viime syksynä nyt Clichén ohjasinkin mutta ei se jotenkin ole sama asia.
Jokatapauksessa hei! Tänään oli Kultainen mutteri-palkintogaala koulussa ja arvon esikoiseni voitti sitten leikkauksesta ja parhaasta naissivuosasta.. tekisi mieli sanoa pystit mutta tosiasiassa kyseessä on muutama pieni lappunen. :D Saatiin sitten vielä kunniamaininta maskeerauksesta! Eli ihan hyvinhän me niitä sitten loppupeleissä revittiin..
Ja kuten arvoisan kollegani kanssa todettiin niin tehtiin Virtasen kohdalla "Avatarit". Avatarillahan muistaakseni oli 9 oscar-ehdokkuutta, mutta loppupeleissä Hurt Locker vei kaikki pystit ja Avatarille jäi vain muutama.. 2 tai 3? Eli hei tämähän nyt on sitten aivan täysin sama asia! :D Mitä me millään Cameronilla tehdään kun meillä on minut ja Annika! :D
Kultainen mutterihan on täysin sama asia kuin oscarin voittaminen.

No jokatapauksessa oli hienoa tehdä tätä lyhäriä ja kuten sanoin, rakastan sitä vaikkei se nyt tehnytkään Hurt Lockereita. :D Käypäs muuten katsastamassa arvon lapsosemme youtubesta Tunne virta lävitseni.

Mistel Yaffa! Can I have youl auroglaph please?

2010-04-04T14:01:00.005+03:00

Joo, ei oltu japanilaisia fanityttöjä kahekskyt luvulta eikä saatu mr. Yaffan nimmaria.. Mutta saatiin nähdä kolme Hanoi Rocksin alkuperäisjäsentä samalla lavalla, samaan aikaan! Oli meinaan niin hienoa. Olen varma että jos jostain syystä koko Hanoin alkuperäisporukka eli Mike, Andy, Sam, Nasty ja Gyp ois samalla lavalla niin se tietäisi melko varmasti jonkun sortin sydänhalvausta. :D

Eli siis kerrotaanpa nyt mistä on kyse. Paljastettiin armaan Willuni kanssa viime perjantaina pääsiäispupun todellinen henkilöllisyys! Okei, okei. Oltiin siis Michael Monroen uuden bändin keikalla ja keikka oli mitä hienoin! Ensinäkin kaikki bändin jäsenet oli aivan loistavia! Michael on edelleen kaunis, Sam Yaffa on edelleen pojankloppi ja sitten nämä uudemmat tuttavuudet kuten kitaristit Ginger ja Steve Conte.. sekä rumpali Karl Rockfist. Rumpusooloa tosin olisin ehkä kaivannut koska nyt Rockfist jäi vähän taka-alalle siinä missä muut saivat kyllä oman osuutensa hillumisesta. Sain muuten Conten plektran puolikkaan tossa keikan lopulla. :D Järkkäri katsoi vähän oudoksuen kun pyysin sitä antamaan mulle sen puolikkaan.

Mutta siis keikan lopussa saatiin vielä special quest lavalle elikkä "the on and only" NASTY SUICIDE! <3 Oli aivan ihanaa nähdä Maikkeli, Samppa ja Nasse samalla lavalla koska äijistä oikeasti näki kuinka paljon he nauttivat yhdessä soittamisesta ja kuinka paljon niillä oikeasti on historiaa. Siis aivan upeaa.

Michael hyppi taas lavalla ja sen ulkopuolella kuin mikäkin pääsiäis-pupu ja hei, se jopa tunnusti olevansa pääsiäispupu! Siinä missä hänen bändiläisensä olivat pääsiäismunia. Ah<3 Mietittiin Willun kanssa että Andy mcCoy on sitten aika varmasti itse Joulupukki.
Mutta Mihael tosiaan pomppi lavan ulkopuolellakin aika paljolti, mikä passasi oikein hyvin koska hän tuli sitten koko ajan siihen mun ja Willun eteen.<3 Siis iihan kiinni meihin. :D Ihana hikinen mies, ah<3
No katselin sitten keikan alkupuolella kuinka Mike antoi jonkun pojan laulaa kertsin mikkiin aina välillä ja okei, olin vään kateellinen. Hienoa on kuitenkin se, että sain itsekin karjua Dead, Jail, Rock n' Roll siihen mikkiin keikan loppupuolella!<3 Mike tuli siihen meidän eteen ja iski mikin mun naaman etee. Ah<3

Mitähän muuta. Siis kaiken kaikkiaan aivan loistava leffa. Sekoan jo muistosta.. ensi kesänä pitää lähtä Ankkaan ja Ruissiin todistamaan Maikkelia uudestaan.<3 Lisään tähän nyt vielä muutaman kuvan, jonka räpsäsin keikalta. Jos lisää kaipaatte ni hei, niitä löytyy facebookista.

Päätä mitä haluut olla ja sitten ole se!

2010-03-31T23:13:00.003+03:00

Mikäs.. Roxx Deckerin lakikirja, osa 2.
Päätä mitä haluut olla ja sitten ole se!

Elikkäs tosiaan kakkososa tämän blogin syvintä tarkoitusta. Tänään katsoin piiitkästä aikaa Maria!-shown, koska siellä oli vieraana Michael Monroe ja Sami Yaffa. Mukana oli myös Suuri Käsityö-lehden päätoimittaja Anu Harkki ja sitten myös tyyliä vähän vaihtanut Mariska, joka ei vielä osaa kävellä korkokengillä. No kuitenkin. Siinä sitten rakkaat herramme istuskelivat näitten akkojen seurassa ja Anu Harkki alkoi jotain inisemään ettei tiedä kuka oikeastaan on. Siihen Michael sitten totesi tuon tämänpäiväisen lausahduksemme, joka tosiaan on enemmän kuin asiaa ja sopii vielä loistavasti tähän tämän päivän teemaan!

Täytyy siis tosiaan tänään jutustella vähän tämän päivän tapahtumista. En nyt tarkalleen muista olenko maininnut tai jos olen niin kuinka paljon olen maininnut.. Joka tapauksessa tehtiin siis koulussa sellainen kiva lyhyelokuva nimeltä Tunne virta lävitseni. Minä ja Annika sitten ohjattiin tämä kyseinen elokuva ja tänään oli sitten näiden lyhärien ensi-ilta. Vähän jännitti ja pelotti etät minkäslaisen vastaanoton kyseinen mestariteos nyt sitten saa ja tosiaan.. hyvän vastaanotonhan se sai! Oikeastaan aika uskomattoman loistavan! Jopa ne luokkamme kaikista kriittisimmät ihmiset sitten kehuivat tätä leffaa vaikka tottakai kritiikkiäkin saatiin.. :D Kuvaamista kehuttiin ja joku povasi jo Kultaista Mutteria (koulugaalamme palkinto) äänimaailmasta.. ja lisäksi joku sitten sanoi että henkilöohjaus oli aivan loistavaa.
Kiitos kaikille jotka palautetta antoivat koska oikeasti nyt tuntuu paremmalta kuin piiiitkään aikaan.

No se siitä. Lisää tämän päivän tapahtumia! Jutustelin tässä opettajani kanssa 12.4 alkavasta työharjottelusta etten nyt sitten suorita sitä koska minun täytyy työskennellä pystyäkseni maksamaan vuokran ja koulumaksut. Noh, sovittiin sitten että teen muutaman pienen korvaavan tehtävän ja sitten on kyseinen työharjottelu periaatteessa suoritettu ja voin huoletta tehdä töitä tuon 5 viikkoa.
Lisäksi soitin tänään sitten Meilahden iltapäiväkerholle että voin tulla viideksi päiväksi sijaiseksi ja sitten myös Telefantille että tulen aamuvuoroon viideksi viikoksi. Sitten olen iltavuorossa pari viikkoa ja sitten alkaakin jo kesäloma.

Ajattelin myös että voisi ehkä mahdollisesti kuvata tässä keväällä vielä yhden lyhärin mahdollisesti jos saan nyt aikaseksi jonkunlaisen kivan käsikirjoituksen. Ideoita löytyy mutta sitten toisaalta..
Image-gaalakin odottelee vielä leikkaajaansa mutta tosiaan sen hoidan nyt sitten työharjoittelun ekalla viikolla valmiiksi ja toimitan sitten Valkealan seurakunnalle.

Ja ei siinä vielä kaikki! Yksi kaveri kysyi minua mukaan sellaiseen tosi kivaan projektiin mutta siitä sitten lähemmin tuossa keväämmällä.. Toukokuussa sattuu ja tapahtuu!

Näillä tänään ja noita odotellessa.. Ja hei pitäkää otsikko mielessä!! Mä haluan olla ohjaaja ja aion vielä ollakin.

Tähdet yllä smurffimaan

2010-03-28T22:19:00.002+03:00

Eilen tuli elettyä muutamassa tunnissa semmonen 10 vuotta elämästä uudelleen. Kaverin kanssa aluksi selailtiin ihan vaan huvin vuoks kaikkia disneyn ja muita lastenohjelmien biisejä ja sitten löytyi lapsuusaijan suosikki.. Smurffit!

Siis tuli niin lapsuusmuistot mieleen ettei mitään rajaa. :D Kuunneltiin tosissaa varmaa pari tuntia smurffeja kaverin kanssa. Oikeesti ei juma. Nytkin kun tätä tässä kirjottelen niin popitan kybällä pattismurffia, joka tosiaan oli lapsuusajan suosikki. Muistan varmaan aina sen kun oltiin Tonin kanssa kotona kahdestaan ja oltiin juuri saatu uusi smurffilevy ja sitten olkkarissa popitettiin Pattismurffia. Sitten kinattiin myös jostain lyriikasta että mitä se oikeasti sanoo kun oltiin vaihteeksi kahta mieltä asioista.
Tottakai olin sitten lopulta Tonin kanssa samaa mieltä koska olin varmaan ehkä 6 vuotias ja Toni on mun cool isoveikka. :'D

Mutta siis lapsuus mielessä, koulu pielessä! Piti eilen tehdä niitä ennakkotehtäviäkin vielä illalla mutta eihän se nyt onnistunut kun smurffit vei kaiken huomion! xD
Ja tuli myös eileen todettua että kyllä ne mun lapsuusajan smurffit teki parempia biisejä kuin nuo uudemmat biisit.. :'D Patin salsa on kyl kova jostaa uudemmast levyst.

Mut hei tosissaa pakko viel sanoa että Pattismurffi oli mun ja Tonin yhteinen suosikki noista smurffeista! :'D Aina huudatettii Pattismurffia ja muistan sen melkein ulkoa edelleen vaikka siitä on kulunut varmaan melkein 10 vuotta kun sitä viimeksi kuuntelin (eilisiltaa lukuunottamatta ;D).

Joo. Tällästä tänään. :D Eikä tosiaa hävetä yhtään, joten turhaa pilkkaatte! :D Jostain se musan kuuntelu piti aloittaa.. Löytyisiköhän Fröbelin palikoita youtubesta..

Welcome to imaginarium of Dr Parnassus!!

2010-03-27T18:37:00.002+02:00

Noniin nyt on sitten Finnkinon superpäivä takana päin ja seuraavaa odotellessa. Lisäksi aloin tässä tänään tekemään ennakkotehtäviä. Hain Metropoliaan, Tampereen ja turun ammattikorkeisiin. Lisäksi hain Lahteen mut sen jätän nyt heti laskuista koska Punahilkka pistää vitutuskäyrän nousuun.. :D
Mutta hei nyt vähän noista leffoista mitä käytiin katsomassa Lauran kanssa!

Eli tosiaan päivähän me alotettiin Imaginarium of Dr Parnassuksella ja kuten sanoinkin jo tossa edellisessä merkinnässäni niin odotin paljon tältä leffalta.. ja hyvä se olikin! Ainoa surullinen ja ikävä juttu oli se että edes Johnny Depp ei voinut pelastaa tätä leffaa. Totuus on että jos Heath Ledger olisi saanut elää pitempään, tämäkin leffa olisi ollut niin paljon parempi! Ledger veti roolinsa niin mielettömän hyvin loppuun ettei voinut kuin haukkoa henkeään. Sitten kun alkoi Ledgerin sijaisia pöllähtelemään ruutuun niin ei se sitten toiminutkaan niin hyvin vaikka tarkoitus oli tietenkin hyvä.
Ainahan Ledgerin poismeno on harmittanut mutta nyt se oikeasti harmittaa vielä enemmän. Ledger oli oikeasti aivan loistava näyttelijä ja on vääryys että sen piti kuolla niin nuorena.
Mutta siis Dr Parnassus oli hyvä leffa, mutta olisi voinut kyllä olla ehkä parempikin. Idea oli aivan mieletön ja toteutus samoin! Kyllä varmasti ostan tämän leffan hyllyyni kun se joskus DVD:lle ilmestyy..
Aloin muuten kesken leffan miettimään että onkohan tämä leffa nyt samalta ohjaajalta kuin se muutama vuosi takaperin ilmestynyt Grimmin veljekset, koska tyyli oli sinänsä aika sama ja kyllä! Näihnän se onkin. Kävin katsastamassa juuri (wikipedia tietää) ja Terry Gilliam on ohjannut kumpaisenkin. Ohjaaja kyllä teki vaikutuksen ja nyt jään innolla odottamaan herran uutta leffaa, The Man Who Killed Don Quixotea jossa sitten Johnny Depp loistaa taas pääosassa.

No mutta seuraavaan leffaan.. Sherlock Holmes! No siis loistava leffa vaikka nyt näinkin sen sitten 2D:nä. Sinänsä tuli todettua että ei se 3D-hässäkkä tee leffasta hyvää vaan kyllä siihen tarvitaan oikeasti paljon enemmän! Okei 3D on ihan hienoa mutta jos Sherlock oli hyvä ilman sitäkin niin kyllä se kertoo jo aika paljon..
Mutta siis Sherlock Holmes! Rakastan sitä miestä koska se on niin älyttömän sarkastinen ja vittumainen. Semmonen mies, mitä on ihana katsoa telkasta tai leffassa mutta mihin ei ehkä välttämättä tekisi mieli tutustua niinku Realitymeiningissä.
Watson on myös just paras vaikka vähän kävikin kyseistä herraa sääliksi koska Sherlock ei antanu sen elää omaa elämäänsä.. Sinänsä Watsonhan sai valita muttamutta.. Silti.
Sitten toisaalta se Sherlockin ihana nainen niin.. Se oli mun mielest ehkä vähän ylilyönti koska tosiaan kyseinen nainenhan ei muistaakseni ole kuin ehkä parissa Sherlock Holmes-kirjassa mukana. Mutta on se nainen sillee ihan cool ja viehättävä mutta leffa olisi ehkä pärjännyt ilman sitäkin..
Ja ainiin monet närkästy siitä että Sherlock ja Watson tappeli ku mitkäki ihmesankarit mutta tosiasiassa mun mielestä se oli vaan hyvä juttu että ne osas matsata koska jos kaikki ois menny niinku kirjois ni ois ehkä ollu vähä tylsää.. vaik en toki oo kirjoja lukenut ainakaan vielä.
Mitähän muuta.. No ne musiikit vaan oli edelleen jotain niin hienoa!

Sitten vaihdettiin Kinopalatsista Tennispalatsiin, jossa katsottiin sitten The Lovely Bones eli Peter Jacksonin uusin leffa. Siis aivan loistava elokuva! Siis ihan mieletön! Odotin tältäkin leffalta ihan sairaasti mutta tosiasiassa.. sain paljon enemmän!
Siis älyttömän kaunis elokuva ja ajoittain ihan mielettömän ahdistava.. Mutta siis kaunis ja surullinen! Jotenkin todella samaistuttava. Itseäni kosketti elokuvan sanat "Isä rakastaa tytärtään enemmän kuin mitään muuta. Koko sydämellään." Minulla on syyni siihen mutta siis tämä elokuva oli aivan upea! Löysin eilen Tiimarista samaisen kirjan ja ajattelin että ei perkele pakko ostaa se jos joskus saan rahaa sen ostamiseen.
Suosittelen kaikille oikein lämpimästi tätä elokuvaa! Aivan siis sanoin kuvaamaton.. Kyllä se Peter Jackson osaa nää hommat vaikka vanha karvanaama onkin! Saisi kyseinen herra tosin tehdä vähän useammin ehkä leffoja.. Tosin sinänsä hyvät leffat valmistuu aina ajan kanssa joten ehkä olen ihan onnellinen että Jacksoniltä tulee leffoja yllättävän harvoin!

Mutta viimeinen leffa olikin sitten vähän hauskempi vaikka joku olikin sanonut että Jim Carrey muka vetäisi vakavan roolin.. No veti tai ei, hauska leffa oli kuitenkin kyseessä!
Lopetettiin päivämme siis I love you Phillip Morrisilla, joka kertoo aika söpön ja humoristisen tarinan kahdesta homosta. Pääosissa nähtiin Jim Carrey ja Ewan McGregor. Oikeasti aika loistoelokuva tämäkin. Jim Carrey veti taas niin Carreymäisesti roolinsa ja McGregor oli mitä suloisin ja söpöin pieni viaton homopoika mitä kuvitella saattaa! :D
Tämän leffan kohdalla kyllä jäi vähän kysymyksiä kuten että miten se äiti nyt sitten liittyi mitenkään mihinkään.. mutta ei se haittaa!

Elikkä tämmöisiä elokuvia käytiin katselemassa. Lisäksi nähtiin samat mainokset ja trailerit vissii ainaki sen neljä kertaa.. mutta täytyy sanoa että kyllä on hyviä leffoja tulossa taas että niitä odotellessa! Titaanien taistelu ja Robin Hood pitää ainakin mennä katsomaan ja sitten päätin että minä, äiti ja Hanski mennään pääsiäisenä katsomaan Näin koulutat lohikäärmeesi.

Mutta siis seuraavaan kertaan hyvä herrasväki!

FinnKinon Superpäivä tuloillaan!

2010-03-22T23:31:00.007+02:00

.. ja kaikki leffat 5.50 ja 3D 6,80!

Tietää aika paljon pahaa eikö totta? No hei pitäähän sitä nyt tehdä oma osuutensa oscar-gaalan onnistumiseksi ensi vuonna! Tosin suurin osa näistä ensi torstain leffoista on viime vuoden leffoja mutta ei se mitään.. leffa 5,50!

Eli hei ollaan tässä nyt menossa pitämään kirjaimellisesti leffamaratoni yhden kaverini kanssa. Ensi torstaina nähdään siis 4 leffaa 12 tunnin sisällä! Kaikki leffateattereissa eli todennäköisesti silmät sanoo poks jossain vaiheessa mutta ei se mitään. Nyt kuitenkin aattelin tehdä pientä sellaista havainnollistamista ajatuksistani ennen kuin näen kyseiset elokuvat.

The Imaginarium of Dr Parnassus
Odotan tältä leffalta todella, todella paljon koska kyseinen leffahan jäi Heath Ledgerin viimeiseksi teokseksi. Tosiaan piti mennä katsomaan tämä jo silloin alunalkaen heti kun se leffoihin tuli pyörimään mutta se sitten jostain kumman syystä jäi. Nyt se sitten mennään katsomaan torstaina ja leffamaratoni tosiaan alkaa tällä leffalla!
Ja nyt kun tosiaan tiedän että olen menossa katsomaan sitä leffaa niin odotan sitä kaksinkertaisella innolla! Heath Ledger oli loistava näyttelijä ja sitten kun samaan syssyyn heitetään vielä Johnny Depp hoitamaan edesmenneen Ledgerin rooli loppuun niin ei voi olla muuta kun hyvä leffa.
Voin olla toki väärässäkin mutta vähän uskallan epäillä!

Sherlock Holmes
No tämän leffanhan olenkin jo kertaalleen nähnyt mutta jos se kerran maksaa vain 6,80 ni toki se nyt mennään uudestaankin katsomaan! Siis aivan loistava elokuva ja todellakin, olen edelleen sitä mieltä että kyseinen leffa olisi saanut repiä niitä oscareita useammankin ja etenkin musiikeista!
Sherlock Holmes on muuten ihan satavarmasti Dr. Housen esi-isä tai jotain! Yhtä vittumainen ja sarkastinen persoona mutta silti mitä älykkäin..
No joo enpä löpise enempää. Selitetää sitten perjantaina vähän lisää tästäkin kun on vielä tuoreessa muistissa.

The Lovely Bones
Sitä mä vaa mietin et miten ihmees tää on kääntynyt Oma Taivas-nimiseksi. O.o Toisaalta Ihanat.. luut? No se olis kyl ollu aika jänskä nimi. :D Ehkä pilannu fiiliksiäkin.
Mutta tosiaan Peter Jacksonin leffa joten todellakin odotan tältäkin leffalta jotain hyvin, hyvin suurta! Ja kyseinen leffahan on valittu Finnkinon kuukauden leffaksi. Mutta tosiaa Peter Jacksonilta odotan taas paljon ja lisäksi toi idea on todella, todella mielenkiintonen. O.o Hienoahienoa! Olis jo torstai.

I Love You Phillip Morris
Ja illan viimeisinpänä muttei vähäisinpänä leffana mennään kattomaan Jim Carreyä! Tältä elokuvalta en välttämättä odota suuria ja mahtavia juttuja.. vaan pikemminkin hauskoja ja tikahduttavia hetkiä! Lisäksi odotan ettei tän leffan aikana hirveästi tartte alkaa ajattelemaan koska kysehän nyt on kumminkin Jim Carreystä.. ja sen leffat on aina hauskoja ja sellasia ettei tartte liiemmin ajatella. Tai ainakin ne muutamat mitkä mä oon nähny niin on ollu.
Mutta loistava leffa varmaan päättämään tämän torstaisen maratonin! Ei ainakaan tartte hirveesti ajatella enää noin illalla ja vielä kolmen leffan jälkeen.. :D

Hieno päivä tulossa! Nyt vaan säästelemään 24 euroa.. :P

I'm investigating things that begin with the letter M..

2010-03-18T23:17:00.002+02:00

Noniin nyt on sitten toivuttu ainakin jotenkuten tuosta parin viikon takaisesta oscar-gaalasta. Taisinkin sinä yönä ehkä mainita (en jaksa alkaa tarkastamaan kun tuo oscar-merkintäni on niin saaaakelin pitkä) että minä ja Willuni ajateltiin alkaa sivistää itseämme enemmän ja paremmin ensi vuoden oscar-gaalaa ajatellen.
Nyt on ensimmäinen osa tätä missionia suoritettu eli käväisin tuossa selvittämässä vähän että mitä yhteistä on korpilla ja kirjoituspöydällä.. en tosin saanut vastausta koska kyseisen kysymyksen esittäjäkään ei tiennyt sitä.

Alice in Wonderland! Tällä hetkellä kyseiselle leffalle voisin povata vaikka kaikki mahdolliset oscarit ens vuodelta mutta tosiaan eka elokuva jonka tänä vuonna näen. No joo asiaan.
Aivan loistava leffa. Tottakai koska kyseessähän oli Tim Burtonin ohjaaja ja miespääosassa tietenkin kaikkien rakastama Johnny Depp (jota en muuten nähnyt oscar-gaalassa?). Jo yhdistelmä Burton/Depp kertoo elokuvasta niin mielettömän paljon että harvemmin huonoa elokuvaa osaa edes odottaa eikä oikeastaan ole tarviskaan koska kaksikolta tuntuu tulevan vain hyviä elokuvia.
Ja hei lisäplussaa Johnnyn lisäksi tässä leffassa oli Helena Bonham Carter, joka veti loistosuorituksen herttakuningattarena ja sitten yllätyin oikeasti että kuulin Alan Rickmanin äänen sillä sinisellä toukalla. :D Pisti väkisin hymyä naamaan kun nousi väkisin mieleen kuva Kalkaros-toukasta. joo okei huonoa läppää mutta silti. Ja hei pääosan esittäjä Mia Wasikowska veti myös aivan loistavan roolisuorituksen. Yleensä en tykkää päähenkilöistä mutta Alice oli kieltämättä aika hyvä tyyppi kaikinpuolin. Bonusta kyseiselle tytölle siitä ettei se mennyt pussaamaan Hatteria. Se olisi ollut kaaaameaa.

Mutta tosiaan kaikinpuolin loistoelokuva! Suosittelen kaikille lämpimästi. 3D tosin oli tässäkin vähän kyseenalainen. Oli se ihan hienoa mutten silti ole vielä täysin vakuuttunut siitä että 3D voittaisi 2D:n elokuvissa. :D
Mutta hieno leffa. Menkää kattoo.

Oscar-gaala 2010

2010-03-08T02:38:00.018+02:00

Noniin nyt on sitten aika alkaa kirjoittelemaan oscar-gaalasta kun sitä tässä samaan aikaan katselen. Pidetään siis rakkaan Willy McCrowni kanssa tälläistä.. mesekommentointia niin kuin viime vuonnakin. Nyt siis ajattelin että voisi alkaa vähän kommentoimaan tätä asiaa tänne blogiinkin sitä mukaa kun jotain tapahtuu :D

No nyt alkuun ollaan siis Willun kanssa mietitty että minkälaisen puvun haluaisi laittaa päälleen kun lähtee oscar-gaalaan. Ollaan kummatkin aika vahvasti sillä kannalla että jotain todella tyylikästä, mustavalkoista rockia se asu olisi. Willu haluaa silinterin ja puuhkan. Minä taas hiukset sillee söpösti pörröön ja sitten semmoset letit vetämään noi hiukset tohon eteen. Ja värit on todellakin musta ja valkoinen.
Jos taas oltaisiin miehiä niin minä lähtisin gaalaan valkoisessa smokissa siinä missä Willu lähtisi punaisessa. Varastettaisiin siis show joka tapauksessa.

Nyt ruudussa on Meryl Streep joka toivon mukaan voittaa oscarin tänään parhaasta naispääosasta. Morgan Freeman vilahti ruudussa juuri ja me täällä Willun kanssa toivotaan että hän sitten vie sen miespääosan.
Avatar varmaan ehkä voittaa parhaan elokuvan ja toivotaan Sherlock Holmesille oscaria ainakin musiikista!

Ainiin! Ja suomalaiset miehet noi juontajat tuolla valvomossa niin ne on ihan älyttömän kateellisia Tom Fordille koska niiden mielestä se kuulemma onnistuu aina kaikessa mitä se yrittää. Mun mielestä Fordin asenne on aivan loistava! If you wanna do something, do it!
Ja Marian mekko on ihana tollanen aika klassinen mustavalkonen.

Ajatuksen juoksua tässä nyt vähän. Eli sen verran että Sylvester Stallone aikoo mahdollisesti tehdä Rocky seiskan ja sen takia se pitäis nyt käydä pysäyttämässä. Kamalaa. O.o Mutta ei nyt pyhitetä tätäkin viestiä Rockylle ja Stallonelle vaan ihan oscar-gaalalle joten takaisin asiaan.

George Clooney juoksenteli pitkin aitoja käyden moikkailemassa faneja. :D Todella ihailtavaa! Rakastan tollasta fanien huomioon ottamista. Maksaisin muuten mitä vaan että olisin ees tuol aidan toisel puolel seuraamassa tota tilannetta :'D
Ja tietenkin suomalaiset miehet tuolla suomijuonnossa sanovat katkerina ja kateellisina että "Clooneyä kohdellaan kuin hän olisi pelastanut Haitin uhrit.." -.-'

Noniin puoli tuntia aikaa ennen kuin varsinainen awards alkaa. Ja onneks noi juontajat vaihtuu tuol koska nyt alko vähän ärsyttää. Jejee nyt ne poseeraa ja poistuu kuvasta. Hus. Jejee!

Oikeest nyt vaihtu viel paskemmaks toi tiimi tuol suomistudios. Siel toi yks sano vissii ihan tosissaa et suomalaisil on kaikki mahdollisuudet voittaa se oscar. Mitä vittua? :D Tyhmii ihmsisiä. Ja just sanottii kuinka Avatarii on käytetty 500 000 000 euroo ja suomalaisis leffois keskimäärin budjetti on 2 500 000.. ja Suomel muka mahikset oscarii? lol

Ja nyt saa itse gaala alkaa! Ollaan siis tähän saakka kävelty punasella matolla mutta nyt päästään itse gaalaan ja suomijuontajat on ihan vitusta. Mut hei alotettiin tässä juuri hienolla tanssiesityksellä ja kohta uskoisin että oscar hostit eli Alec Baldwin ja Steve Martin saapuvat lavalle. Ja sieltä he saapuvatkin taivahalta! :D Eli nyt jakelemaan oscareita.

Actor in a Supporting Role
Penelope Cruz saapuu jakamaan parhaan miessivuosan oscarin, joka sitten tänä vuonna menee Christoph Waltzille, joka näytteli Inglourious Basterdsissa. Pitäisi ilmeisesti nyt sitten katsastaa tuo kyseinen leffa. Piti mennä kattoo se leffaa mutta se sitten jostain kumman syystyä jäi. Mutta jotenkin tää palkinto oli kuitenkin ennustettavissa vaikken leffaa ookkaa nähnyt. :D

Animated Feature Film
Ja seuraavaksi jaetaan paras animaatio ja toivon mukaan se nyt menee The Princess and the Frogille ihan vaan sen takia että Disney on palannut tähän ihanaan piirtämismeininkiin ettei tehdä kaikkea sillee kokonaa tietokoneella. Noi suomalaiset kyl veikkaa et Oscar menee Upille mutta mutta.. Ja joo. Oscarin animaatiosta voitti nyt tänä vuonna Up. Paska juttu mut minkäs teet :D

Music (Original Song)
Okei annetaan Princess and the Frogille uus mahdollisuus! Eli leffan paras biisi-oscar jaossa ja Sammakkolla on tässä kaksi ehdokkuutta! No mutta eipä Sammakko saanut tästäkään oscaria mutta ei se nyt maailmaa kaada koska oscarin vei Crazy Heart, jonka biisi oli todella kaunis. Joten sori Sammakko, paras mies voittakoon! Ja sä olet sentään sammakko.

Nyt nuo suomalaiset juntit keskusteli 3D-leffoista ja pakko nyt tähän väliin todeta että en itse haluaisi välttämättä tehdä niitä 3D-leffoja. Koska odotin oikeestaan 3D:ltä paljon enemmän ku mitä se nyt sit loppupeleis oli. Niinkun Willuni nyt totesikin niin 3D on hieman yliarvostettu. Sitäpaitsi on varmaan reippaasti tylsempää kattoo esim. Avataria olkkarissa kun se ei ole enää 3D vaan ihan normy leffa. Tosin normaali leffakin on aina parempi teatteris ku olkkarissa koska teatterissa on vaan se tietty hieno fiilis, mitä ei sit saa enää kotona.

Writing (Original Screenplay)
Toivotaan alkuperäsest kässärist oscar Inglourious Basterdsille.. tai oikeestaa millekä muulle tahansa paitsi tolle Upille. :D En tiedä, en vaa oikeen oo lämmenny sille leffalle. Ehkä just sen takia et se on tollanen liian tietokoneel tehty.
Ja voittaja on... The Hurt Locker! Elikkä siis senhän kirjoitti Mark Boal!

Short Film (Animated)
Hei näist en ihan oikeest tiedä yhtään mitään mutta.. no kuvan perusteella haluun antaa oscarin Granny O'Grimm's Sleeping Beauty :'D Pitää nyt katsella. Ja voittaja onkin Nicolas Schmerkinin Logorama. "Mulla meni 6 vuotta tehdä tämä 16 minuutin lyhäri.. joten toivon että voin joskus tulla takaisin tänne.. 36 vuoden päästä kokoillan elokuvalla!"

Documentary Short
Ja nyt mult meni ihan ohi tää koko kategoria O.o En tajua mitään. Olin hetken pois telkan äärestä ja nyt meni ihan ohi. No mut Willu kerto mulle et sen pystin vei sitten Music by Prudence. Mut siit enempää koska seuraava tulos jo... xD

Short Film (Live Action)
Tää on ihan sama juttu. Ei aavistustakaa ehdokkaista mutta voiton vei nyt sitten Joachim Backin ja Tivi Magnussonin The New Tenants.

Makeup
Ja nyt lavalle nous sit joku na'viksi pukeutunut ihmeheebo jolle ei voi oikeestaa ku nauraa :'D Mut siis jakaa tosiaan maskeerauksesta oscarin ja veikataan että menee ehkä Star Trekille tosin The Young Victoria on myös aika varteenotettava vaihtoehto. Ja Na'vi kertoo nyt meille että kuka voittaa.. ja senhän voittaa sitten Star Trek! :D Sinänsä loppupeleis aika ihmeellistä mutta eipä nyt vastustajatkaan kovin kummoisia ollut loppupeleissä. Mutta siis lavalle nyt ilmeisesti asteli Barney Burman, Mindy Hall ja Joel Harlow hakemaan oscarit tästä hommasta. :D

Writing (Adapted Screenplay)
Elikkäs nyt lähtään sitten sovitettua käsikirjotuksesta oscaria jakelemaan ja ehdollahan on District 9, Precious ja Up in the Air. Ite en näistä ole mitään nähnyt mutta veikkaisin että oscar menee noista jollekin. Toivon oikeestaan että se ei mene Preciousille vaan vaikka Up in the Airille. Ihan vaan koska vaikka Precious oiskin mahtava leffa ja näin niin siihen on vain yksi syy, miksi se saisi oscarin. Noniin Jake Gyllenhaal hyppäs lavalle jonkun blondin naisen kanssa jonka nimee mä en nyt vaan saa päähäni vaikka kuinka yritän.. Pistän nyt sen piikkiin että kello on varttia vaille viis!
Mutta siis paras sovitettu käsikirjoitus menee tänään kuitenkin tolle Precioukselle eli Precious: Based on the Novel 'Push' by Sapphire. Ja nyt tulee tämän gaalan eka itku! :D
Mutta joo Presious kyllä varmasti ansaitsi oscarinsa, en nyt lähde kieltämään sitä.

Actress in a Supporting Role
Eli paras naissivuosa jaossa. Taas en tiedä mistään mitään mutta Maggie Gyllenhaal on tehny mun mielest niin hyvii roolisuorituksia että se melkein ansaitsisi jo sen takia oscarin. Katsotaan nyt miten käy.. Vai meneekö kenties toinen oscar Precioukselle? Toisaalta Anna Kendrick on söpö ja pieni mutta se ei oikein riitä Oscariin saakka ainakaan mun mielestä. :D
Noniin ja Preciouksen Mo'Nique vei tässäkin oscarin. Ei sinänsä noitten videoclipien pohjalta olisin ehkä iteki päätyny tähän, mutta silti nyt näyttää niin vahvasti siltä että Precioukselle annetaan oscareita vain koska kyseessä on just tämäntyyppinen elokuva jonka päähenkilö on isokokoinen, musta nainen.

Art Direction
Eli siis mikä.. Aika yllättävää että Avatar voitti koska ainakin mun käsittääkseni toi palkinnon jakaja on Avatarin näyttelijäkaartista ja oon ainakin tähän saakka uskonu ettei omalle leffalle voi jakaa oscaria.. xD Mutta tota niin. Mikä tää on suomeks tää kategoria? Joku taiteellinen.. ohjaus.. vastaaja.. no kuitenkin tää oscar meni nyt Avatarille vaikka myös The Imaginarium of Doctor Parnassus ja Sherlock Holmes olisi ehdottomasti ansainnut.
Avatar nyt näyttää vievän kaikki oscarit missä se on ehdolla mikä on sinänsä väärin mutta niin teki Return of the Kingkin aikanaan.

Costume Design
Ja nyt puvustuksesta toivotaavn oscaria The Imaginarium of Doctor Parnassukselle! Ja sehän meneeeeeee... The Young Victorialle. Ei kieltämättä aika kauniit puvustukset oli ainakin videoclipien pohjalta. Hyvä kun kehittelen mielipiteitä vaa clipien perusteel :'D Vois kattoo leffatki jossain vaiheessa.

Ja nyt suomalaiset juntit leikkii taas fiksuja ja miettii onko Avatar tarpeeks hyvä leffa ottaen huomioon se rahan määrä mitä siihen käytettiin. Ja ne oli nyt älyttömän neroja ja oli sopinu et kun Avatar voittaa ekan palkinnon niin ne heittää 3D-lasit päähän. Hahahahaa.. ja toi naikkonen sano et "meillä ei nyt ollu rahaa tehdä mitään kisumeikkejä".. KISUMEIKKEJÄ? :'D Mitä vittuaaa? Typerät suomalaiset. Olkaa hiljaa en jaksa kuunnellaaa :D Mennää takas Hollywoodiin. Jeejee.

IIIIK Jaakoppi ja Bella tuli selittää jotaa paskaa horror filmeist. :D En ees tajunnu mitä ne sano koska olin niin järkyttyny et ne luuserit päästettii lavalle. No nyt ne onneks hävis sielt. Jejee.

Sound Editing
Jeijee The Dark Knight nähtiin tässäkin gaalassa kun Morgan Freeman selitti sen äänimiksauksesta. Mutta siis nyt jaossa tosiaan äänileikkauksesta ja todennäkösesti tämä menee Avatarille.. Mutta ei mennyt! The Hurt Locker vei voiton taistossa Avataria vastaan ja tää on enemmän ku hyvä asia koska muuten Avatar nyysis kaikki mahdolliset oscarit missä se on vaa ehdolla.. ja se ei ois kivaa koska muuten se matkis RotKia. ;)

Sound Mixing
Ja miksaus menee nyt melko varmasti sitten Avatarille.. Tai no Transformers on kyl kans aika varteenotettava ja tietty toi äskeinen voittaja The Hurt Locker on kanssa messissä.. ja jälkimmäinenhän senkin voitti! Eli The Hurt Locker vei äänimiksauksestakin oscarin. Taas toi kuolleen näkönen äijä lavalla josta oikeesti huomaa et se vaan istuu editissä jossaa pimees huonees joka ei tunne sanaa auringonvalo. :'D

Cinematography
Ja kuvaushan nyt menee ihan selkeesti Avatarille siitä oon ihan samaa mieltä noitten suomalaisten junttien kanssa.. toisaalta onhan sil huima vastus nimittäin Harry Potter. xD
No joo jos Potter voittaa Avatarin niin voi hyvä luoja. Ja sit ku samas kategorias on viel toi The Hurt Lockerkin niin jos Potter menis ja voittais ni se olis kyl maailman kaheskymmenes ihme.
Mutta eiköhän tuo nyt Avatarille mene koska siel on kuitenki niin suuria kuvausjuttuja.
Sandra Bullock tuli nyt sitten jakamaan tämän oscarin ja se menee sitten tietenkin.. Avatar tietenkin! Ja pystin tulee sitten hakemaan Mauro Fiore, joka yllättäen kiittää James Cameronia.

Music (Original Score)
Nyt saatana sille Sherlock Holmesille oscar! Siis ihan pakko! En ala mitään jos joku Avatar tai Hurt Locker vie tämänkin. Holmes ei voi periaattees saada mistää muusta oscaria joten nyt tästä. Sitäpaitsi mul ei oo mitää muistikuvaa esim. Avatarin musiikista mutta Holmesin muistan koska se oli jotenkin niin erilainen ja loistava. Eli nyt Holmesille se oscar-palkinto!
No ei tietenkään vaan kyl se nyt meni sit Upille mikä on ihan perseestä. O.o Mikä siin leffas nyt muka vie näit palkintoja. Ois nyt ees ollu se Avatar mutta ei.

Visual Effects
No tää nyt menee satavarmasti Avatarille tai jos ei mene ni ihme kyllä on.. Ja totta kai se menee Avatarille! Eihän se mitää muuta se leffa olekkaa melkee ku efektejä. :D Ja sinne ryntäski aikamoinen sakki hakemaan oscareita eli nyt ainakin Joe Letteri, Stephen Rosenbaum, Richard Baneham ja Andrew R. Jones.. mutta kyl siel laval nyt näyttäs olevan enemmänki porukkaa. O.o Mutta siis tää meni oikeesee osotteesee!

Documentary Feature
Tää ei taas sano mulle yhtään mitään. En tiiä noist dokkareist yhtä ainutta joten en viitti ees lähtä veikkaamaan mitään. Matt Damon tulee kuitenkin jakamaan tämän oscarin. Th most dangerous man in America kyl kuulostaa aika mielenkiintoselta sinänsä.. siis nimensä puolesta. Mut oikeestaa The Cove on sit kuitenki clipin perusteel aika jees. No ihan sama ku en kuitenkaa ala näit dokkareit kattomaa. :D
Kuitenkin tää oscar meni nyt sitten The Covelle. Ja oscarin tulee vastaanottamaan Louie Psihoyos ja Fisher Stevens.. ja niitten kans nähtäväst jokunen muukin immeinen. xD

Film Editing
Tässä on ehkä melkein kovin kaarti nyt ehdolla mut veikkaan et Hurt Locker tai Avatar vie potin. Distric 9 ja Inglorious Bastards ja se Precious on kanssa ehdolla joten ihan pirun kova kisa sinänsä koska melkeinpä kaikki (paitsi Bastards) on repässy jo palkintoja. No mutta oscar leikkauksesta menee kuitenkin..
No Hurt Lockerhan sen tietenkin vei! Avatar ja Hurt Locker näyttävästi kilpailee aika koville keskenään.

Foreign Language Film
Noniin ja sitten ulkomaalaisen leffan oscar jaossa. Olihan siellä se yksi suomalainenkin leffa joskus jossaa esiesiesiesikarsinnoissa mukana.. Se Postia pappi Jaakobille mutta ainakin jos mun äitiin on uskominen niin se leffa oli ihan paska. Ja yleensä mun äiskä on melkein aina oikeessa joten kyl mä sitä uskon tässäkin tapauksessa.
Mutta siis ulkomaalaisen leffan oscar jaossa ja tosiaan.. en oo nähny noist leffoist yhtä ainutta joten vähän vaikee taas lähtä mitään sanomaan. Mutta nyt kun noi suomalaiset juntit lähtee ruudusta niin päästään sitten jakamaan tämä oscar.
Enkä kyl nyt osaa clipienkään pohjalta sanoa oikein mitään joten annetaan se oscar nyt vaan sitten tolle argentinalaiselle leffalle nimeltään El Secreto de Sus Ojos. Pystin tulee taas hakemaan lauma immeisiä vaikka vain ohjaaja Juan José Campanella sai kyseisen oscarin. :D

Noniin ja nyt aletaan pääsemään niihin pääosiin, parhaimpaan elokuviin ja tietty siihen ohjaukseen! Eli periaattees pääjutut tulee nyt aamuyöllä jolloin ois periaattees voinu nukkuu tohon kuuteen saakka mut eihän se nyt olis ollu kovin kivaa. Kyl Oscar-gaala on aina kattomisen arvoinen!

Actor in a Leading Role
Ja hei tämä pokaali nyt Morgan Freemanille koska se ihan oikeesti ansaitsee kaikesta oscarin mitä se nyt on ikinä tehnyt. xD Invictusta en kyllä ole nähnyt mutta vähän vaikea uskoa että Freeman olisi siinä leffassa huono koska se ei ole missään huono joten hei! Nyt Morgan Freemanille se oscar.
Toisaalta siel on myös George Clooney, joka on aika hauska äijä kaikinpuolin mutta tota.. Silti Morgan Freemanille oscar!
Colin Firthkin on kyl aika söpö ja hyvä näyttelijä mutta ei silti.. Morgan Freemanille oscar! Jeff Bridgesistä en osaa sanoa juuta enkä jaata. O.o
No ihan sama kuka saa kunhan sitä ei tee Jeremy Renner The Hurt Lockerista koska se leffa on repiny jo ihan tarpeeks oscareita yhden elämän ajaks.
Ja parhaan miespääosan oscar menee.. juuri sille ainoalle ihmiselle josta en mitään tiedä eli Jeff Bridgesille! Täytyy vissiin katsoa tuo Crazy Hearts koska Bridges voitti siitä oscarin.. niin kai se sit on aika saatanan loistava siinä kun meni ja voitti Freemanin ja Clooneyn. :D

Actress in a Leading Role
Ja tästä toivoisin että oscar menee Meryl Streepille koska se vaan on niin loistava näyttelijä. Eli samat sanat kun Morgan Freemanin kohdalla.. Eli en kyseistä leffaa oo Streepinkään kohdalla nähnyt mutta silti hyvä näyttelijä ansaitsee elämäntyöstään oscarin joten nyt Meryl Streepille oscar!
Mut älkää antako sitä Preciouksen Gabourey Sidibelle. Toisaalta Sandra Bullockilla oli muistaakseni yli 60 prossaa ihmisistä puolellaan. Siis sillai et ihmiset veikkas että se voittais jotain oisko ollu 68 prosentin varmuudella. Silti Meryl Streepille olis kiva antaa yllätysoscar. Se kuitenkin repäs sit 15 prossaa äänist itellee mut katotaa mihin tuloksee noi päätökset tekijät on päässy.
Ja Sean Penn saapui ojentamaan parhaalle naispääosan esittäjälle oscarin.. ja kyseinen pysti menee tietenkin ennakkosuosikille eli Sandra Bullockille. Noh i mennyt vieläkään Meryl Streepille mutta on se ihan kiva et saatii se sit Sandralle kuitenkin.
Noniin tulihan se kunnon itkukin sieltä kun nyt vähän on päässy vauhtiin!

Directing
Ohjaus varmaan menee kans Avatarille koska se on niin helvetin suuri kokonaisuus. Toisaalta tuol on taas toi The Hurt Locker viemässä oscarit Avatarilta. :'D Joten katsotaanpas kuin käy tässä kategoriassa. Ja tosiaan jos Hurt Locker nyt nappais tästä kategoriasta oscarin niin ainakin noitten suomalaisten junttien sanojen mukaan ohjaaja Kathryn Bigelow olisi maailman ensimmäinen nainen joka voittaisi ohjaamisesta oscarin.. Mutta melkein mä mieluiten antaisin sille Avatarille tän oscarin jos mä saisin päättää. (Ja siinä tapauksessa mul ois mahis olla se eka naispuolinen ohjaaja joka repii oscarin. xD)
Ja tosiaan paras ohjaus menee tänä vuonna naiselle eli Kathryn Bigelowlle elokuvasta The Hurt Locker! Ensimmäinen naispuolinen ohjaaja, joka voitti oscarin! Hienoa, hyvä naiset! :D
Ja illan toinen itku. :D Tämän kyllä ymmärrän paremmin ku hyvin koska jos mä ite voittaisin ton ni itkisin ku hullu enkä pystys sanomaa mitää selvää sanaa ees suomeks. xD

Best Picture
Mutta sitten se kaikista suurin palkinto mitä varmaan kaikki elokuvia työstävät tavoittelee juuri sille omalle elokuvalleen eli parhaan elokuvan oscar. Voisin uskoa että kaikki, jotka on ollut tekemässä elokuvaa joka voittaa parhaan elokuvan oscarin niin ne kaikki ihmiset on onnesta soikeita! Koska tällästä palkintoa ei voita yksi ihminen koska yksi ihminen ei tähän pysty.. Tää oscar-palkinto koskee kaikkia niitä assareiden assareiden assareitakin jotka on ollu vähänkään tekemisissä sen leffan kanssa.
Jokatapauksessa tänä vuonna oon kahden vaiheilla. Toisaalta toivon että Avatar repäisee tämän oscarin ja oikeastaan uskonkin siihen koska se kokonaisuus on niin helvetin iso. Toisaalta taas toi Hurt Locker kummittelee tuolla taustalla ja tietty se Up on ehdolla tässäkin kategoriassa. Eli aika jännä kisa näitten kaikkien loistavien leffojen välillä.. Kuitenkin.. Ei anneta tätä oscaria Precioukselle. Se repi ihan tarpeeks oscareita ihan jo muista kategorioista.
Elikkä hei! Vuoden 2009 parhaan elokuvan oscarhan menee.. The Hurt Lockerille. Eli the Hurt Locker vissiinkin voitti nyt kuusi oscaria tänä vuonna!

Loppupeleis oon aika ilonen että Avatar jäi niin vähälle vaik kieltämättä se olis ansainnut enemmänkin. Ja toi Kathryn Bigelow voitti kaks oscaria samana iltana! :D

No mutta siis se siitä oscar-gaalasta. Oli kiva valvoa eikä oikeesti väsytä. Vähän on heikko olo ja päässä surisee mut ei oikeestaan väsytä.. puolentoista tunnin päästä viettämään varmasti todella.. järkevää palaveria Tunne virta lävitseni-lyhäriin liittyen.

Never wanna stop

2010-02-26T19:14:00.004+02:00

Olen tässä nyt tuijottanut tosiaan noita Rocky-leffoja viikon verran. Sain Rocky 1 ja 3 tossa keskiviikkona eli nyt vain nelososa puuttuu dvd:ltä. Kaikki muut löytyy jo tuosta kasasta telkkarini edestä.
Ongelmaksi on noussut semmonen seikka että playstation kakkoseni piuha alkaa sanomaan itseään irti ja tosiaan se tarkoittaa sitä että joko ääni tai kuva katoaa pikkuhiljaa. Ja hei ääni on Rocky-leffoissa varsinkin ihan vitun suuri osa koska Stallone puhuu niin coolisti. Joten puolet leffasta on periaatteessa poissa jos äänet ei kuulu kunnolla. Niinpä nyt päätin että heti seuraavasta palkastani nappasen muutaman euron että saan ostettua dvd-soittimen.

Mulla on myös toinen ongelma liittyen Rockyyn.. En uskalla katsoa sitä vikaa osaa mikä ilmestyi joskus olisikohan ollut vuonna 2006! Eilen illalla töissä pomonikin sanoi että se vika osa on ihan paska koska Stallone on pumpattu täytee botoxii ja et sil ei sen takia ole mitää ilmeitä.. ja koska Stallone tosiaan on jo vanha mies mikä meinaa sitä että Rockykin on. Leffan takakannessa lukee että Rockyn ekasta ottelusta on kulunut 30 vuotta. Tämähän on ihan hirveää! Ensinäkin mitä jos Rocky tosiaan häviää (mikä on sinänsä itsessään mahdoton ajatus). Tai hei en oikeest haluu nähdä Rockyä vanhana pappana koska sen kuuluu olla sellanen "ikinuori" häiskä. Ihan kamalaa.. No ehkä joku päivä rohkaisen itseni ja katson ton Rocky Balboan vaikka en tosiaan nyt vähään aikaan.

No se Rockystä. Aloin tänään myös katsomaan Prison Break-sarjan ekaa tuottista ja hei totesin että ei vittu T-Bag on kova jätkä kaikessa psykopaattisuudessaan. Samoin Abruzzi ja jos niil kahel ei ois mitää kismaa ni ei saakeli Prison Break-maailma olisi kusessa. Harmi että Abruzzi kuolee tossa kakkostuottiksessa muistaakseni.
No kuitenkin hei nää Rockyt ja Prison Breakit ja eilen alkanut Lostin vika kausi sai mut aattelemaan erilaisia hahmoja, mistä pidän. Totesin että kaikissa suosikkihahmoissani on melkeinpä jotain hämärää.
No Rocky on Rocky.. Eli ainakin kahes ekas osas ihan vitun itsetuhonen äijä joka tietää ettei voi voittaa mut haluu silti mennä kehään hakattavaksi ja nuijittavaksi. Noh ei siinä mitään, loppupeleissähän kyseinen herra sitten kuitenkin voittaa mutta silti.
Sitten Prison Breakissä paras on ihan ehdottomasti T-Bag koska se on niin ihanan psykopaattinen ja väärinymmärretty. Siis aivan loistava hahmo! Se miten se on oman elämänsä herra ja itsevarma siitä että myös pysyy siinä asemassa ja kuinka se janoaa kostoa ja on siis oikeest valmis tekemää mitä vaa saavuttaakseen sen.. Ah<3
Sitten on tietenkin tämä kaikkien rakastama Heath Ledgerin Jokeri Dark Knightistä. Siis en voi sitä liiemmin kuvailla. Se vaan on niin loistava hahmo. Psykopaatti, hieman kallosta kajahtanut mutta silti mitä älykkäin ja fiksuin tyyppi.
Mitähän muita näitä loistotyyppejä olisi.. No hei tää Gangs of New Yorkin se Bill 'The Butcher' Cutting eli se pääpahis kyseisessä leffassa. Jos ei leffaa muuten kannata kattoa ni vittu kattokaa ton Butcherin takia! Siis aivan loistava. Se on siis niin järkyttävän cool ettei mitää rajaa. Se tappaa kylmäverisesti mutta silti oikeesti kunnioittaa sitä pahinta vastustajaansa, jonka se sit lahtas (eli päähenkilön isän yllättäen). Siis oikeesti se vihamiehen kunnioitus!

Ja näitähän löytyy vaikka millä mitalla. Tulin siis ajatelleeksi että mitä maailman täydellisin hahmo tarvitsee? Kun lähen luomaan ensimmäistä (oscar-)elokuvaani niin minkälainen sen hahmon pitää olla.. En usko että tästä hahmosta olisi päähenkilöksi välttämättä koska kaikessa psykoottisuudessaan se päähenkilö varmaan lahtais kaikki (tosin olisiko se niin huono asia? Olisipahan ainakin erilainen elokuva..).
Mutta siis hahmossa pitäisi olla Rockyn päättäväisyys ja sit se pienoinen itsetuhoisuus. Sitten siinä pitäisi olla T-Bagin sadistisuutta ja Jokerin psykoottisuutta ja neroutta. Lisäksi tuo Butcherin vihollisen kunnioitus! Ja hei tottakai inhimillisyyttä lisätäkseni sen hahmon pitää myös tuntea pelkoa koska se jos mikä tuo siihen hahmoon inhimillisyyttä!
Eikä pidä unohtaa sellaista pientä, viattomuuden särmää minkä voisi pölläistä vaikka Rockyltä..

Eli tällä mennään! Hahmon pitää olla enemmän tai vähemmän kilahtanut niin se on just loistava. Ja hei samaan syssyyn voisi vielä lisätä pienoisen skitsofrenian vaikka Klonkulta!

Get up you son of a bitch! 'Cause Mickey loves you!

2010-02-22T07:54:00.003+02:00

Well the first thing I gotta do is I gotta pay the rent. And then I made this list on our way over here. I'd like to buy a couple hats, a motorcycle, a couple quarts of perfume for Adrian she likes to smell good. And some muppet toys you know, Ernie, Big Bird. And the frog what's his name? Kermit?

Siis nyt oon taas ihan rakastunut. Se on aika jännä tunne ku tulee pitkästä aikaa sellanen kunnon fanityttö-ilmeiö. Tosiaan viimeeksi kun menetin tällä tavoin sydämeni jollekin jutulle ni siitä on oikeesti ainakin vuosi! Ylikin luultavasti.. Ja sit jos ei viel puhuta ollenkaa musiikista vaan siitä toisesta puolesta.. eli elokuvista ni siitä on sitten vähintäänkin sata vuotta. Edellinen suurensuuri rakkaus taisi olla.. Fast and the Furious mutta sekin oli aika laimee verrattuna Sormusten Herraan.

Elikkäs uusin rakkauteni on nyt taas vaihteeksi peräisin 1970-luvulta.. ja naurakaa tai älkää (parempi että ette ;) ), olen rakastunut Rocky Balboaan! :D

Siis voi luoja. Tässä viime perjantaina siirryin tossa kahentoist aikaa yöllä telkkarin ääreen ja mikäs sieltä telkasta tulikaan? No Rocky kakkonenhan se sieltä. Eka olin sillee et hyi vittu miten ruma äijä mut sit pikkuhiljaa aloin sulaa ja rakastuin siihen sen aksenttiin ja sit totesin et on se aika sulonenki.. ja voi saatana mikä asenne! Siltä vois ottaa mallia omaan elämänääsä; Silloin kun ruumis ei enää jaksa niin täytyy ottaa vielä se yksi erä ja sen kautta kavuta voittoon. Hei haloo tossahan on järkee! Ei kenestäkää tuu yhtään mitään jos luovuttaa heti kun siltä tuntuu.
Noniin Roxx Deckerin lakikirjan ensimmäinen luku! Silloin ku tuntuu että pää räjähtää ja ruumis sanoo poks ni vittu nouset vielä kerran ja sörkkäset tikulla jäätä ihan vaa sen takia että koskaan ei saa ekalla luovuttaa vaa aina pitää ottaa kerta kiellon päälle koska vain sillä tavalla voi voittaa.
Rocky I luv u!

Ja siis hei. Perjantaina näin ekan Rockyn ja senki vaan puoliks. Eli siis sen kakkosen. Lauantaina juoksin Kouvolaan kaverin kanssa ja sieltä tuli sitten hankittua kyseinen kakkonen ja sen lisäksi vitonen ja kutonen. Olen nyt ihan sekaisin koko Rockystä eikä loppua näy. Sitten discshopista tilasin viikonloppuna ykkösen, kolmosen ja nelosen! Ja hei tosiaa mulla ei ole rahaa mutta se ei nyt haittaa koska on tosiaan ihan pakko saada nää Rockyt itellee. Jos Discshop pitää lupauksensa ni kattelen jo huomenissa sitä ykkösosaa!<3
Ja nyt kaadoin kahvit syliini koska oon niin ekstaasissa. Jeejee :D

Mut siis kattokaa Rockyt! Aivan ihania. Rakastannn.<3

Get up you son of a bitch! 'Cause Mickey loves you!

Lehtimyyntiä ja sydänjuuria

2010-01-25T08:11:00.002+02:00

Pakko nyt taas löristä tänne jotakin kun edellisestä merkinnästä on taas miljoona vuotta.
Mulla on nyt hyviä että huonoja uutisia. Kummat haluat lukea ensin?`No pistän huonot ettei sitten jää huono maku tästä merkinnästä käteen. :P

Eli sain eileen sydänhalvauksen kun kävin etsimässä mahdollista Suomen keikan päivämäärää tuolta Scorpionsin sivustolta.. ja heti silmiini osui mitä kamalin teksti, joka kertoi että Scorpions aikoo laittaa pillit pussiin tulevan kiertueensa jälkeen. Eli pari vuotta eteenpäin eikä Scorpionsia enää ole muuta kuin se mikä on tallennettu levylle (ja nyt jos leikkisin kliseistä niin voisin myös lisätä että "ja se mikä on tallennettu meidän fanien sydämiin", mutta se kuulostaisi hirveeltä joten jätän sanomatta).
Olin eilen koko illan shokissa vain koska kuulin tämän uutisen ja jouduin toteamaan; jos mua käsketään nimeämään 5 lempibändiä niin niistä enää WASP sinnittelee täysillä eteenpäin.
Skid Row kuopattiin jo ysärillä, Hanoi Rocks viime keväänä, nyt Scorpions ja piakkoin myös Mötley Crüe. Tästä se lähtee. Kohta Blackie ilmottaa että hän lopettaa ja gaah..
Mitä mun elämä on kymmenen vuoden päästä? Istun jossaa kämäses pubis kuuntelemas nostaligoiden vanhoja hyviä aikoja kun musiikki vielä sinnitteli tän nykypaskan seassa?

Noh, kamalaahan se on ja tämän uutisen jälkeen kaikki hyvät uutiset kuulostaa turhilta mutta koska lupasin teille hyviä uutisia ni annetaan nyt tulla.
Ensinäkin pysyäksemme hetken ajan vielä Scorpions-ulottuvuudessa niin kerron nyt että heidän vika albuminsa tulee kuulostamaan ihan helvetin hyvältä. Niitten kotisivuilla on muutama biisinäyte ja hyvältä kuulostaa.<3
Toisekseen ens lauantaina posahtaa Nosturissa<3 Stryper tulloo silloo tänne ja aijai että on kivaa. :D Tehtiin kaverin kanssa sillekin keikalle sellainen hieno lakana ja toivon mukaan nyt sitten päästään eturiviin känisemään sen lakanan kanssa jotta se sitten pääsee oikeuksiinsa taas.

Ja kolmanneksi meikä sai viime viikolla töitä! :D Mä olen nykyään lehtimyyjä Telefantilla ja joojoo nyt kaikkien päihin nous kamala ajatus että minä soittaisin juuri sulle ja kaupittelisin lehteä ja sanon sen nyt taas; minä en päätä kenelle soitan ja kenelle en. Tietokone tekee sen mun puolestani ja oon ehkä ihan onnellinen :D
Mut jos joskus soitan sulle ni sä sit kans vastaat ja ostat mult lehden!;)
Mun pomo muuten sano mulle viime torstaina että mussa on ainekset eliittimyyjäks jos jatkan samaa rataa :D

Ehkä tästä vielä jonkinlainen väliaikaisura urkenee mutta hei, meikä painelee nyt kouluun pitää esitelmän scifistä eli moromoro taas ja seuraavaan kertaan!

Miksi kaikki uudet jännittävät ideat syntyy aina yöllä niin että menettää yöunensa?

2010-01-07T08:21:00.005+02:00

Olen rahaton aivan kohta. Tili näyttää sellaista että saisin mahdollisesti maksettua ensi kuun vuokran/koulumaksun/laskut vielä ja sitten tili näyttääkin nollaa eikä tuloja ole. Mihin sitten päädyin tämän havaittuani?

Tarkasteltuani jonkun aikaa mahdollisia työpaikkoja totesin että joka toiseen mielenkiintoiseen työpaikkaan tarvitaan hygieniapassi ja niihin joihin ei tarvitse, tarvitsee koulutuksen. Ei ole minkään sortin koulutusta eikä hygieniapassia saatika rahaa suorittaa sitä. Jonkin aikaa kirottuani tätä tilannetta vasemmassa alareunassa välähti pieni teksti joka sanoi että

Töihin ulkomaille? Haluatko harjoittaa kielitaitoasi? Kiinnostavatko vieraat kulttuurit? Tarvitsetko työkokemusta? Haluatko vaihtelua elämääsi?

Huomasin samantien että vittu, vastasin kaikkiin noihin kysymyksiin kerrankin kyllä! Siis ihan jokaiseen kun yleensä jossain vaiheessa tulee sellanen novittuen-reaktio. Mutta ei tällä kertaa! Haluatko harjoittaa kielitaitoasi? YES Kiinnostavatko vieraat kulttuurit? YES Tarvitsetko työkokemusta? YES! Haluatko vaihtelua elämääsi? YES!!!
Niinpä menin tutkimaan alliansin sivustoa ja jonkin aikaa tutkailtuani päätin soittaa äitilleni ihan vaikka vain siksi että joku muukin tässä maailmassa nukkuisi huonosti ja menettäisi yöunensa.. :'D
Äitin eka reaktio oli "eiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii" mutta niin se sanoo kaikkeen :'D Puhelun jälkeen soitin sitten Katille, joka on ollut vuoden vaihdossa Uudessa Seelannissa. En tiedä oikein että mitä mä siltä halusin kuulla mutta oli sellanen jännityksen ja paniikin sekainen fiilis joten oli pakko puhua jollekin ja Kati oli eka tyyppi siihen hommaan :DD

Noniin. Mitään en ole lyönyt lukkoon mutta tosiaan menetin yöuneni funtsiessani tätä jutskaa ja pelottaa ajatuskin ihan vitusti mutta totesin useampaankin otteeseen viime yön aikana että..

Jos en nyt uskalla lähteä au pairiksi Los Angelesiin, miten helvetissä pystyn koskaan muuttamaan sinne?!

Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä!

2010-01-03T17:32:00.002+02:00

Tuli tehtyä yksi uuden vuosikymmenen lupaus, jota ei varmaan kovin moni osaakkaan arvata.. Eli asun sitten seuraavan vuosikymmenen vaihtuessa jo Los Angelesissa! Sinne sitten uutta vuotta vittelemään mun ihanaan rantahuvilaani.. Tai vastaavasti pieneen metri kertaa metri komerooni. :D

Hei joulu meni kivasteen. Sain tehosekoittimen ja silitysraudan joululahjaksi ja sitten muuta kivaa. Vuoden vaihdekin meni ihan kivasti mutta tämän vuoden ensitunteina oltiinkin sitten jo oksentelemassa. :'D Syytän siitä boolia tällä hetkellä mutta ei se mitään.

Loma alkaa kulkemaan loppua kohti ja torstaina sitten suunnataan jo takaisin koulun penkille. Huomenna pitäisi soitella YLElle ja kysellä josko ne nyt ottaisi minut sinne työharjoitteluun ja mahdollisesti myös kesätöihin jos oon kiltti ja ahkera työntekijä. Suunnittelin myös että nyt kun Helsinkiin pääsen niin voisin alkaa etsiä itselleni jonkinlaista työpaikkaa koska rahat loppuu tässä rutkasti ennen kesäkuuta.. Kiitos tulevan kesän Sauna Open Airin ja Sonispheren! En silti syytä, oma moka ja itse siitä kärsin ja olen jopa valmis siihen. ;) Nyt vaan tarvitaan se työpaikka että saadaan vuokrat makseltua.
Eiköhän tässä taas kaikki järjesty joten turha alkaa tressailemaan. Uusi vuosikymmen on alkanut ja aika huisia kevättä on horoskoopeissa luvattu vaikken niihin uskokaan!

Palaillaan taas asiaan joku päivä kun keksin jotain kirjoittamisen aihetta. Kiitos ja heiheiii..

4.-5, päivä ~ Piparikuusia ja lakanoita

2009-12-05T16:24:00.002+02:00

Noniin maalailtiin sitten vähän lakanoita ja sitten leivottiin pipareita ja katseltiin leffoja.. ja sitten rakenneltiin eilen nurkkiksella piparikuusia joita aion tässä äitin kanssa kohta väsätä muutaman koska ne oli niin hienoja :D Ajattelin että josko kolme saisin aikaseks ni voisin toimittaa mummoille yhdet ja sit kotiin jäis viel yks.

Maalailin Tuukalle sellaisen "Tuukka Rocks"-lakanan joka on taustaltaan (yllätys yllätys) musta ja sitten siinä lukee sinisellä teksi Tuukka Rocks. Tekstin reunat on kehystetty valkosella ja sitten hopeista kimmellystä vähän mukana. Hieno tuli :D Huomenna sitten toimitan sen Tuukalle ja sitten lähden taas Stadin suunnalle hiippailemaan muutamaksi viikoksi.. sitten alkaakin jo joululoma!<3
Sitä odotellessa..

3. päivä ~ Viimeistä viedään

2009-12-03T16:40:00.002+02:00

Noniin nyt on joululahjat ostettu! Pipareita ei ole vielä tehty mutta ne duunaillaan sitten huomenissa äiskän kanssa :P Kohta meikä alkaa joko katsomaan Madagascar kakkosta.. tai sitten maalailemaan riippuen nyt mitä tässä nyt tapahtuu.

Eilen katsottiin äitin kanssa Harry Potter ja Puoliverinen prinssi ja totesin että Minerva McCarmiwa ja Luna Lovekiva pelasti koko leffan koska niitten kommenteille sai nauraa jatkuvasti :D "Potter, ota Weasley mukaan. Hän näyttää liian iloiselta."<3 Mut hei tykkään täst leffast vaikkei se nyt meekkää ihan niinku kirjaan on kirjotettu mut kiva leffa silti. Sitten katottiin äitin kanssa myös Ice Age kolmonen joka oli ihan loistava ja naurettiin vaan koko ajan xD Mut leffalt meinas tippuu pohja pois ku Jyrsis rakastu siihe tyttöö mut onneks ei sit kuitenkaa vaa se palas tän ensirakkauskäpynsä luo ja stoori päätty onnellisesti. :D

Leffojen jälkeen lähin sit viel hengaa Tiian ja Maren kanssa ja oli ihan sairaan hauskaa. :D On se hyvä että jotkut ihmiset tajuaa jossain välissä kuinka lapsellisia jotkut oikeasti ovatkaan. Oon tosi, tosi iloinen tästä seikasta. xD
Muisteltiin sitten myös vanhoja ja tänään totesin itseni ja äitini yllätykseksi että kyllä siellä lukiossa loppujen lopuksi ihan hauskaa oli. Eihän siellä mitään juuri opittu mutta rahaa tuli tosta noin vaan eikä mitään tarvinut tehdä ja sitä vaan lintsattiin ja puhuttiin paskaa se kolme vuotta.
Mutta ei, en menisi sinne takaisin vaikka maksettaisi. Oon paljon tyytyväisempi Helsingissä elokuva-alalla kuin Kouvolassa lukioimassa.. :'D

Joo se siitä kolmannesta päivästä, meen nyt tsiippailee tonne jonnekkii ja kattelee mitäs sitä tekis. Vois periaattees piirrellä ton pohjan tohon maalaukseen ja sit katsella mitäs sit tekis..

2. päivä ~ Pipareista Kouvolaan

2009-12-02T09:00:00.002+02:00

Eilinen meni loistavasti! Sain ostettua melkein kaikille joululahjat vain muutama puuttuu.. ja ne hankitaan sitten ehkä tänään.
Suunnitelmissa oli että olisin leiponut pipareita tänään koska viettelen leppoisasti loppuviikon. Vasta ensi viikolla kouluun koska tällä viikolla on enää vain editointia ja siellähän minua ei kaivata :D Joka tapauksessa suunnittelin leipovani pipareita mutta suunnitelmiin tuli muutos soiteltuani eilen äidilleni.. Lähdenkin Kouvolaan loppuviikkoa viettelemään! Ehkäpä siellä sitten taiteillaan pipareita äiteen kanssa.

Mutta hei toinen luukku avattu! Ja tadah sieltä saapui lahjapaketti, joita tarvittaisiin vielä jotain kuusi kappaletta jotta tulisi 500 euroa (jea, materialisti :'D).
Lahjoista vielä. Ajattelin yhdelle kaverilleni tehdä itse osan lahjasta mutta täytyy nyt katsella josko sitä jaksaisi alkaa vääntämään :'D Ensinäkin tarvikkeita ei taida olla. Tästä tuli muuten mieleen etät lupailin Tuukan isälle tehdä pojalle samantyylisen "rock-lakanan" kuin Alice Cooperille ja Scorpionsille. Taitaa nyt olla niin että koukussa ollaan ja kipakasti. Tänä viikonloppuna siis maalaillaan!

Piti sanoa vielä jotain.. Ainiin pölisin eileen siitä joulukuvasta ja totesin että tarvitsen sitä varten piparkakkutalon joten sellainenkin pitäisi väsäillä tässä päivänä muutamana ensi viikolla. Ensi viikolla muuten Alice Cooper ja Sebastian Bach! Ei niistä sen enempää, ne kuitenkin vievät yhden blogimerkinnän tai kaksikin sitten aikanaan. ;)

Mutta tänään pipareiden sijaan Kouvolaan kissojen kanssa.. junalla! Toivottakaa onnea niin ehkä nähdään vielä joskus. ;)

1. päivä ~ Ostetaan juna hyvään kotiin!

2009-12-01T08:24:00.000+02:00

Noniin jouluvillitykseni on päässyt jälleen uudelle asteelle kun tajusin että tänään saa avata kalenterin ensimmäisen luukun! Äitini on ottanut perinteeksi ostaa joka vuosi meidän perheelle veikkauksen joulukalenterit ja niin kävi nyt sitten tänäkin vuonna. Ekasta luukusta pöllähti kuusi ja nyt niitä tarvitaan enää kai kahdeksan lisää niin voisi voittaa tonnin.. mutta tapahtuuko tätä? En oikein jaksa uskoa mutta ei se mitään.. on se silti kiva availla noita luukkuja. ;)

Okei nyt kun joulukuu on alkanut niin minulla on 18 päivää aikaa valmistella kämppä joulukuntoon ja virittäytyä oikein kunnolla joulutunnelmaan. Miksi 18 päivää? No 18.12 meikä lähtee hyvin (huonosti) ansaitulle joululomalle Kouvolaan. Joka vuosi olen tehnyt niin että olen jakanut jouluaskareita jokaiselle joulukuun päivälle niin ettei tarvi esim. siivota yhtä kokonaista päivää jne. Kun asuin kotona nuo tehtävät olivat jotankuinkin "siivoa kaappi nro. 1" "siivoa kaappi nro. 2" "pese ikkunat" "vaihda verhot" "siivoa pöytä" "laita joulukoristeet" jne. Mutta tänä vuonna onkin sitten vähän erilaiset tehtävät. Esim. tälle päivälle ajattelin laittaa tehtäväksi lelujunan oston. Lupasin nimittäin kummipojalleni Tuukalle (tai oikeastaan hänen isälleen :'D) ostavani pojalle lelujunan joululahjaksi. Olin onnesta soikeana eilen kun löysin mitä ihanimman junan puolivuotiaalle mutta sitten hoksasin että hemmetti.. eihän siellä sivostolla niitä myydäkkään. Joten noh, tänään suunnataan tuonne Kampin suunnalle etsimään hienointa lelujunaa! .. ja todennäkösesti muitakin joululahjoja joten rahaa palaa jälleen ja paljon.
Vuokrakin pitäisi muuten taas maksaa. O.o Mutta opintotuki taisi tulla!

Hei mulla on muuten idea jo mun "joulukuvaan" jonka aion ottaa perinteeksi nyt tänä jouluna. Viime vuoden joulukuvan.. no voisin oikeastaan iskeä sen tähän niin tiedätte vähän missä mennään. Luin eilen Hanoi Rocksin kirjaa ja sieltä pongahti silmille otollinen jouluteksi tämän vuoden kuvaan mutta se sitten vähän myöhemmin, nyt on kuitenkin hieman liian aikaista. ;)

Kuitenkin hyvää joulukuun alkua kaikille jotka kokevat itsensä urveiloiksi!

Sauna Open Air 2010

2009-11-25T07:56:00.000+02:00

Kai sitä nt on pakko vähän ilmaista sitä mitä onkaan viime päivinä tapahtunut :D No siis jälleen kerran tuli sellainen tieto mikä oli aiheuttaa kahvitukehtumisen, onnekseni en kuitenkaan ollut vielä kahvia ehtinyt keittämään. ;) Joka tapauksessa toissapäivänä tuli sähköpostiin sellainen info että kukapa muukaan kuin KISS esiintyy ensi vuoden Sauna Open Airissa torstain pääesiintyjänä. Lisäksi toinen suosikki, RATT saapuu lauantaille temppuilemaan ja onpa sitä ennusteltu että Guns N' Roses saattaisi sitten pöllähtää perjantaille mutta se nyt on vaan arvailua pelkän julisteen perusteella. Ruusut ja aseethan on aika Gunnareihin viittaava tekijä, sen jopa minä vähän-gunnareita-kuunteleva ihminen tiedän. :D Jää nyt nähtäväksi. Mutta joka tapauksessa Rattin ja Kissin perusteella, mitä teen? No eihän tässä kaiketi mikään muu auta kuin lähteä kolmeksi päiväksi saunomaan ensi kesäkuussa. Laskeskelin että koska torstain lippu itsessään maksaa jo 65 euroa ja kolmen päivän lippu sen satasen niin periaatteessa sen kolmannen päivän saa ilmasiks kaupan päälle.. Joten saunomaan siis!
Täytyy kaiketi ruveta sosialisoitumaan tässä nyt vuoden mittaan jotta sitten Saunassa yksin jaksan sen kolme päivää hillua. :D

Mitäs tässä nyt muuta. Noh koulussa (HEO- Elokuva ja Tv-ilmaisu) meillä alkaa sketsi-projekti tänään. Tarkoituksena olisi kuvata kolme sketsiä ja sitten tehdä vielä 40 minuutin pituinen tv-ohjelma. Sketsit käsikirjoitti koulumme käsikirjoittajat, draamalinjalaiset näyttelee ja me etv:läiset sitten tuotetaan koko paska. Ainoa ongelma nyt on se että käsikirjoitukset.. noh.. ne eivät olleet hauskoja joten pitää itse vähän muokkailla niitä rajummalla kädellä. Onneksi ryhmä vaikuttaa taas ihan toimivalta joten eiköhän tästä jotain tule.
Nyt enemmittä puheitta lähden tästä koululle kuvaamaan ENIRO-sketsiä.

Twilight - New Moon

2009-11-22T00:27:00.000+02:00

Siis voi jumalauta, antakaa mun kaikki kestää! Tästä lässymmäksi ei enää voi elokuva mennä.

Käytiin siis kaverin kanssa katsastamassa tuo paljon puhuttu Twilight - New moon ja rehellisesti sanottuna nauroin puolet elokuvasta. Ensinäkin pretty boy Edward Cullenin ensimmäinen varsinainen esiintyminen.. Hidastettua Dressman-kävelyä? Ihan oikeasti? Voi elämä! Toisekseen 17-vuotiaita kakaroita esittelemässä lihaksiaan joka toisessa kohtauksessa?? :D MITÄ?! Ei voi olla totta! En tiedä itkeäkö vai nauraa. Repesin myös kohtaukselle missä kierreltiin kameran kanssa Bellaa ja ruutuun tulee tekstit lokakuu, marraskuu, joulukuu, tammikuu.. :'D Hyvin toimittu!
Pyhää Edwardia taisi kyllä teinien puolesta olla aivan liian vähän mutta onneksi siellä oli joku jaakko joka pelasti sitten tilanteen muskeleillaan. xD
Ei ole totta. Maksoin kyllä kuusi euroa hyvistä nauruista mutta elokuvana.. ei. Ei näin.
Sain tästä lisäpuhtia tekemään omia luomuksia.

Noniin sitten vähän toisiin ajatuksiin nyt tuostya Twilightin perkeleestä. Tehtiin tässä viime kesänä kaverini kanssa Scorpions-lakana Miljoonarockiin kyseisten herrojen keikalle ja lakanan huiman suosion ja menestyksen takia päätimme sitten valmistaa myös herra Alice Cooperille oman lakanan. Maalattiin tänään tuo kyseinen lakana kaverin kanssa.. meni huikeat 3 tuntia kun Scorpions-lakanaa väsätessä meni muistaakseni rutkasti enemmän aikaa.
Seuraavaksi vuorossa on sitten ehkä Stryperin lakana joululomalla.. ja mahdollisesti Waspin lakana ensi kesälle. (: Lakana-vimma iskee mutta iskeköön!

Apassionata 2010

2009-11-20T20:35:00.000+02:00

Ollaan menossa siskoni kanssa Apassionataa katsastamaan taas tuonne Hartwallille Helmikuussa 2010. Tilattiin juuri tänään liput ja nyt eikun odottelemaan.
Tietämättömille sen verran että Apassionatahan on (ainakin tietääkseni) maailman suurin heppashow. Ihan mieletön esistys ja tänä vuonna luvassa 40 hevosta hienoine esityksineen.
Viime vuonna kun oltiin katsomassa niin melkein itkin puolet showsta kun oli vaa niin mielettömän upea :'D Kuvia ei valitettavasti tultu otettua koska en ollut varma saako sinne kameran viedä. Nyt kuitenkin kokemuksella tiedän että kyllä passaa. (: Helmikuuta odotellessa siis!

Nyt onkin tulevan neljän kuukauden ajalle jotakin aktiviteettia. Ensi kuussa Alice Cooper ja Sebastian Bach.. sitä joulua unohtamatta! Tammikuussa Stryper Nosturissa ja Helmikuussa sitten täytetään vuosia ja mennään katsomaan hevosia. Maaliskuussa ilmestyykin sitten Scorpionsin uusin levy. (:

Joo eli keskiviikosta saakka ollaan nyt oltu Kouvolassa. Eilen kävin aamupäivällä äidin ja mummon kanssa kaupungilla ja iltapäivällä sitten kouvolan 3 pääkauppaa kiertämään Siirin kanssa.
Käytiin ensin Peltirummussa josta lähti mukaan 2 Scorpionsin älppäriä ja yksi Guns N' Rosesin levy. Sen jälkeen painettiin sitten Antikvariaattiin josta löytyi huippu kunnossa oleva Dr. Feelgoodin älppäri ja muutama Gunnareiden levy lisää.. Anttilasta ostin äiskälle Madagaskar kakkosen tupla-DVD:n joululahjaksi :'D

Tänään nukuttiin ja sitten laitettiin jouluvalot tuonne puskaan. Äiti lähti Himokselle viikonlopuksi miesystävänsä ja kahden kaverinsa kanssa. Sanna tuli käymään tässä ja turistiin mukavia ja kadotettiin sitten se 59 euroa Apassionataan. Nyt odottelen Katin soittoa josko sitä tekisi tänään jotain hehkeenpää kuin pelkästään nöräisi.

We're gonna stay away forever until we're dancing on my grave

2009-11-18T14:43:00.000+02:00

Pisti tässä miettimään että kuinka typeriä "nykyajan teinit" ovatkaan (ja tunnen nyt itseni hirveen vanhaks). Kuulin tässä juttua että entisen kouluni, lukion ykkösluokkalaiset ovat menneet ihan pahuuttaan mm. sotkemaan tietokonepiuhoja keskenään koulun koneilla. Viime vuonna samaisen koulun oppilaat tuhosivat helsinkin matkallaan bussin takapenkin polttamalla sytkärillä (tai vastaavalla) reiän penkkiin. Mitä helvettiä?O.o Äly hoi älä jätä! En mä ainakaan muista että me yläaste/lukio-ikäisinä oltaisiin vastaavia tempauksia saatu. Okei typeriä juttuja kyllä tehtiin ja tehdään yhä mutta ei sentäs tuhottu ja sabotoitu koulun omaisuutta.. ja hei lukio on sentään vapaaehtoinen!

No joo ei oo mun asia mutta pistää oikeasti miettimään kuinka tyhmiä jotkut osaa ihan oikeasti olla.
Hei mulla on muuten kahdenkympin kriisi :'D Mun pitäisi olla jo kovaa vauhtia menossa kohti Amerikkoja mutta vitut. Täällä Suomen syystalvessa sitä edelleen kykitään. Tajusin myös että kun rakas kummipoikani Tuukka kasvaa isommaksi niin hän näkee minut ihan oikeasti aikuisena. O.o Mitäää? Joko sitä nyt jo pitäisi ottaa vastuu elämästään ja näyttää kunnon esimerkkiä pojalle? :'D
Apua.

No mutta hei äitini soitti ja ilmoitti olevansa melkein täällä Helsingissä elikkäs lähden Kouvolaan viikonloppua viettelemään.. Keskiviikkona. Tsäääy.