Olin aikeissa kirjoittaa merkinnän, jonka omistaisin tällä kertaa vain ja ainoastaan Steve Contelle. Se mies kun ansaitsee jo aivan oman merkintänsä (aivan kuten muutkin Makkosten bändin jäsenet, mutta siis..) kaikkien sen herran toilailujen jälkeen. Mutta sitten luin taas kerran ärsyttävän tekstin viitaten tähän Naantalin keikkaan.
Nyt ensin haluan syvästi pyytää anteeksi Hanoi Rocksin jäseniltä, etenkin Andy McCoylta. Haluan että ne miehet (myös Razzle) tietävät että rakastan niitä yhä edelleen, vaikka tässä tulevassa merkinnässä saatankin antaa Andystä vähän huonomman kuvan. Andy, rakastan sinua ja mikään ei muuta sitä koskaan. Anteeksi.
Mutta nyt minun on aivan pakko purkautua ja kertoa koko maailmalle kuinka syvästi vihaan Hanoi Rocks-faneja. Tiedättekö, oi te ylpeät Hanoi-fanit, te olette jotain niin sanoin kuvaamattoman kusipäisiä idiootteja että toisia saa hakea. Ai miksi? Syy ei suinkaan ole bändissä, koska bändihän on aivan loistava ja kyllä, saatte olla ylpeitä että olette löytäneet niin hienon bändin fanitettavaksenne. Syy on siinä että te ette jumalauta voi tajuta sitä tosiseikkaa että se bändi on kuollut ja kuopattu. Hanoi Rocksin hautajaisia vietettiin keväällä 2009 ja se bändi lähti kunnialla kohti viimeisintä leposijaansa. Nyt te, jotka kutsutte itseänne faneiksi, hypitte sen haudan päällä likaisissa converseissanne ja kaadatte siinä sivussa hautakiven. Ette anna Hanoin levätä rauhassa, koska aina kun joku huutaa väärän bändin keikalla "Soittakaa Taxi Driver" niin se bändi kääntyy haudassaan.
Hyvät ihmiset, Michael Monroe on sekä mies että bändi. Mutta se bändi EI OLE Hanoi Rocks. Se bändi on "Michael Monroe". Siinä bändissä ei soita Andy McCoy. Siinä bändissä ei soita Nasty Suicide. Siinä bändissä ei soita Gyb Casino tai Razzle (RIP). Siinä bändissä soittaa kyllä kaksi Hanoi Rocksin alkuperäisjäsentä, Michael ja Sami Yaffa. Mutta siinä bändissä soittaa myös kaksi New York Dollsin jäsentä, mutta bändi ei kuitenkaan ole New York Dolls. Tässä bändissä soittaa Michael Monroe, Sami Yaffa, Karl Rockfist, Dregen ja Steve Conte ja he tekevät tästä bändistä MICHAEL MONROEN. Ymmärtäkää se. Hanoi Rocks ei ole Michael Monroe eikä Michael Monroe ole Hanoi Rocks. Melkein jo odotan sitä päivää kun tällä bändillä on tarpeeksi omia biisejä, jottei heidän tarvitsisi enää soittaa Hanoi Rocksin kipaleita. Jos se päivä joskus tulee, olen iloinen.
Lisäksi haluan nostaa erityisesti esille ne keski-ikäiset miehet ja naiset, jotka tulevat joka helvetin keikan alussa selittämään eturivin ihmisille kuinka näkivät Hanoi Rocksin jo 1980-luvulla. Ketään ei kiinnosta. Eturivi ei tullut katsomaan Hanoi Rocksia tai jos tuli niin voi, väärä vuosi ja väärä bändi. Eturivi tuli katsomaan Michael Monroe-bändiä. Hauskinta on ehkä kuitenkin se että juuri nämä keski-ikäiset idiootit, jotka pätevät keikan alussa, tunnistavat vain ja ainoastaan Taxi Driverin noista biiseistä. Jos sitä biisiä ei suosiolla kuulla ennen encorea, sitä aletaan pyytämään kännisesti karjuen jonkun korvaan. Ei hyvä.
Mutta mikä nyt varsinaisesti sai vihani pintaan tänä päivänä, on Tuomas Tähden kirjoittama tekstin pätkä Naantalin keikasta. Käykääpäs tässä välissä lukemassa:
Michael Monroe Naantalissa 9.9.2011.
Ensinäkin teksti on kaikin puolin hyvin tylsää luettavaa ja minulle tuli heti sellainen olo että "jee, olen lukenut tämmöisen tekstin noin tuhat ja sata kertaa aikaisemminkin. Ja aina olen vittuuntunut." Mikä varsinaisesti pisti suonen sykkimään ohimolle, oli se kuinka halventavasti Tuomas Tähti kirjoittaa merkinnässään Steve Contesta ja Dregenistä. Mies kutsuu heitä seinäruusuiksi ja vertaa siinä ohessa Andy McCoyhin. Kaikella kunnioituksella Andya kohtaan, mutta jos tuon kolmikon nykypäivänä laittaisi samalle lavalle, Andy jäisi seinäruusuksi. Dregen on ylienerginen ja aloittaa leikkimielisen valtataiston Michaelin kanssa heti keikan alussa; kumpi vetää enemmän huomiota puoleensa. Steve Conte taas ei ehkä ole niin energinen, mutta huomioi faninsa yhtä kaikki. On yleisön kanssa, liikkuu lavalla ja käy tervehtimässä kaikkia yleisöstä eikä vaan seiso mikkinsä takana. Entä mitä Andy tekee lavalla? Se seisoo mikkiständin edessä ja liikkuu korkeintaan edestakaisin. Nykypäivänä. Puhutaan siis 2000-luvun Andystä. Jos Andy hiippailee toiselle puolelle lavaa niin vain moikkaamaan toisia bändin jäseniä, ei suinkaan yleisöä. Ja sitten Steveä ja Dregeniä kutsutaan seinäruusuiksi? Ainoa asia minkä takia Andy voittaa tämän seinäruusukilvan on se, että se mies on suomalainen. Siksi nämä ihanat suomalaiset Hanoi-fanit ovat sen puolella.
Että haistakaa vittu te, jotka kutsutte itseänne Hanoi Rocks-faneiksi! Jos tunnistit itsesi tästä merkinnästä niin mene ja katso peiliin. Lopettakaa sen Taxi Driverin pyytäminen ja antakaa Hanoin levätä rauhassa.
