Nominations

Pakko sitä on nyt vähän pälistä odotustunnelmista ensi kuun oscar-gaalaan liittyen varsinkin kun jokavuotinen vihan aiheeni on taas päässyt esiin.. ja yllätys, yllätys; Suomi ja minä emme taaskaan pääse yhteisymmärrykseen asioissa. Tämän blogimerkinnän luettuaan monella leffafriikillä on varmasti sanansa sanottavana ja pitävät minua luultavasti lähinnä idioottina kun tälläisistä asioista marisen, mutta hei; miksi en?
Alotetaan nyt kuitenkin positiivisella ajattelulla..

Eli hei, oscar-ehdokkaat julkistettiin tuossa viime tiistaina ja siitä lähtien olen nyt tankannut lähinnä laittomasti ehdokas-elokuvia päähäni koska onnistuin taas missaamaan melkein kaikki ehdokkaat. Laskinkos nopeasti että onnistuin nähdä neljä elokuvaa ehdokkaista ennen kuin ne julkaistiin. Aika paljon touhua siis helmikuulle jos aikoo kaikki elokuvat katsoa.. Mutta onneksi minulla on aikaa.
Kuninkaan puhe veti siis tänä vuonna eniten ehdokkuuksia puoleensa ja.. kuten viime vuonna Hurt Lockerin kanssa.. en ole nähnyt kyseistä elokuvaa! Ehdin tässä äsken jo kirota sitäkin että eikö moinen spektaakkeli sitten ole tulossa ollenkaan tänne korpeen näytettäväksi, mutta onneksi löysin paikallisen leffateatterin sanan siitä että ensi perjantaina kyseinen elokuva nähtäisiin. Kuka siis messiin katsomaan vai menenkö yksin?
Kuitenkin.. Sain myös ikäviä uutisia koskien ehdokkaiden näkemistä suomessa; olin tähän päivään saakka uskonut että tämä Black Swan, joka sai ehdokkuuksia ja jota olen muutenkin odottant jo mitään, nähtäisiin Suomessa ennen gaalaa koska alunperin ensi-illaksi kaavailtu 25.2 eli se perjantai ennen oscar-gaalaa. Noh, olin väärässä. Ilmeisesti ensi-iltaa on siirretty maaliskuulle mikä tarkoittaa jälleen sitä että yksi elokuva jää näkemättä. Another year on myös elokuva, mikä saa ensi-iltansa vasta maaliskuussa.

Nyt siis pistää jälleen vihaksi; kyllä. Ymmärrän ettei kaikkia elokuvia voida saada Suomeen yhtä nopeasti kuin ne saavat ensi-iltansa tuolla meren toisella puolella mutta silti joka ikinen vuosi tämä viivästyminen pistää suonen sykkimään ohimolle. Se että Black Swankin sai viime syyskuussako se oli niin ensi-iltansa USAssa ja me emme saa sitä näytökseen edes ennen oscar-gaalaa! Vitusta tämmönen peli. Noh.. Täytyyhän nyt ymmärtää ettei mitään saada aikaiseksi puolessa vuodessa<3. Täytyy vissiin tottua tähän Suomen tapaan hoitaa asioita.. tai sitten vaan lähteä täältä veke.
Katsonpa nyt sitten elokuvat laittomasti netistä (jota halveksin suunnattomasti) koska en muuta kautta niitä näyttävästi voi nähdä.

Täytyy vielä sanoa että toivon mukaan Suomen kommentaattorit ovat edes astetta fiksumpia kuin viime vuonna! Muistan edelleen sen säälittävän sepostuksen aina väliajoilla. x_X Voi elämäää.. Saispa sinne edes tyyppejä, joita oikeasti kiinnostaa elokuvat ja nimenomaa oscar-gaala! Mutta oletettavasti joudumme taas tyytymään johonkin perkeleen viiskymppiseen pissikseen ja hänen pieneen faniporukkaansa.. x_X

Noh mutta, gaalaa odotellessa!

This is gonna hurt!

Kuolema korjaa tänä vuonna. On meinaan tulossa sen verran kova vuosi nyt.. tai ainakin sen perusteella että keväästä on tulossa ihan superhyperkovaakin kovempi. Mikäli maaliskuusta selvitään hengissä niin riippuvuutta hoidetaan sitten oletettavasti kolmella ihan vitun kovalla kirjallaa, joten kesähän tässä tulee ihan siivillä. Ai pitikö tehä muutakin kuin rokata? Paskaa! Syvin vastaanväittöni.

No ensinäkin nyt sanon että puhuin paskaa tossa edellisessä blogimerkinnässäni; kaikki muut olivat totta paitsi se että ollaan menossa seittemälle Michael Monroen keikalle. Tosiasiassa taitaa nyt olla niin että olemme menossa seitsemälle Maikkelin keikoille, koska kumpikaan meistä (ei minä eikä Willuni) voida elää siinä tiedossa että meiltä meni 4 keikkaa sivusuun. Riittää kun se Levin keikka missataan. Onneksi on jo suunnitelmia maaliskuun tourin varalle jotenka..
Maaliskuussa rokataan!
Ja tosiaan Pelle Miljoonan keikka ensi kuussa 13. päivä. Mennään sinne nostalgioimaan aikaa ennen Hanoita. Ehkä hieman julmasti sanottu. Pelle Miljoona on hieno mies! Mutta pakko kai se on rehellisesti myöntää että enemmän me sinne ollaan Andya ja Samia menossa katsomaan, mutta toki Pelle kuuluu tähän ihan yhtä kaikki! Eihän Hanoi ehkä koskaan olisi lähtenyt kunnolla pyörilleen ilman Pellen styrkkaria.. Joten kiitos ja kumarrus Pelle!
(Alko muuten oikeen käden rannetta vihlomaan O.o)

Lisäksi! Maaliskuussa on ilmestymässä selkeästi kaksi aivan tajuttoman kovaa albumia; Ensinäkin Michael Monroen Sensory Overdrive, jonka uusimman singlen 78 fanit voivat käydä kuuntelemassa herran Facebook-sivuilla. Minä en sinne linkittele, koska haluan pitää sen fanien yksinoikeutena. Nahahha! Single on kuitenki aivan törkeen kova ja oon kuunnellu sen nyt vissii ainakin sen viis kertaa putkee tässä samalla kun kirjoitan ja voitte kuvitella että sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Lisäksi tätä aamuani (joka alkoi n. tunti sitten) piristi tieto siitä että myös arvon herra Nikki Sixx on Sixx:A.M:n kanssa julkaisemassa uutta kirjaa sekä uutta albumia! This is gonna hurt-albumi on kaupoissa maaliskuussa ja kirja sitten huhtikuussa. Koska lienee Suomeen rantautuva mutta sitä odotellessa!

Alan muuten uskoa siihen että unilla on joku suurempi tarkoitus, mutta toivon koko sydämestäni ettei mikään liian suuri valta tähän oikeaan maailmaan. Koska toissa yönä näin unta Steve Contesta; eilen heräsin ajoissa ja näin Samin haastattelun Ylen aamussa. Sitten kävin kaupassa ja voitin 20 euroa rahaa ja sain mummolta vielä 10 euroa--> Sain illalla tilattua liput Tampereen ja Helsingin keikoille! Lisäksi sain kuulla että Michel julkaisee Facebookissa tuon singlensä tänään.. Ja että Conte lähdössä oman Crazy Truthinsa kanssa Euroopan kiertueelle.. Eli aivan mieletöntä! Noh viime yönä näin aika surullista unta Sonispherestä ja Mötleystä, mutta saman tien tänään kun tulin koneella käymään niin sain tietää tuosta Nikkin levystä ja kirjasta! Jokin yhteys on siis pakko olla olemassa!

Lisäksi Michael Monroelta ja Sami Yaffalta on molemmilta käsittääkseni ilmestymässä kirjat tässä kevään myötä, joten luettavaa tuntuu riittävän! Ehkä me siis elämme ne muutama kuukautta ihan vain kirjojen ja keikkojen muiston voimalla. Tarkoitan siis sitä aikaa kun Maikkeli rundaa Euroopassa, Usassa ja Japanissa.. Kesän keikkoja odotellessa.

Eli tiedossa kahdeksan keikkaa, kolme kirjaa ja kaksi ihan vitun kovaa albumia! Hyvä kevät tuloillaan!

Ja minä rakastan.

On olemassa kahdenlaista rakkautta; tavallista rakkautta ja sitten on keikkarakkautta. Ero on siinä että keikkarakkaus kestää.
Tämän päivänä filosofian teille tarjosi arvon Roxx Decker.

Nyt on siis keikkavuosi 2011 korkattu! Michael Monroe bändeineen eilen Turussa jossain kulttuuritapahtumassa ja hei, parempaa showta ei ole vielä tällä vuodella nähty! Tuloillaan neljä Maikkelin keikkaa ja lisäksi Pellen keikka kera Samin ja Andy McCoyn! Lisäksi tietenkin arvon Scorpions viimeisen kerran Tuurin Miljoonarockissa!
Mikä siis tekee keikoista niin älyttömän siistejä?

Rakastan sitä kun saa tietää tulevasta keikasta.
Rakastan keikasta puhumista ja ilmoittamista.
Rakastan sitä, kuka lähtee kanssani keikalle.
Rakastan lippujen ilmestymisen odottamista.
Rakastan lippujen ostoa.
Rakastan lippujen noutamista.
Rakastan sitä viikkoja kestävää odotusta.
Rakastan sitä keikan lähestymisen hehkutusta.
Rakastan sitä kun pitää suunnitella mitä laittaa päälle..
.. tai miten laittaa hiukset.
Rakastan kynsien lakkaamista keikkaa varten.
Rakastan korujen valitsemista.
Rakastan meikkaamista keikkaa varten; kiilat ja mustaa meikkiä!<3 br="br">Rakastan punaista huulipunaa.
Rakastan sitä odotusta, joka tekee keikasta niin hienon.
Rakastan sitä kun laskee tunteja keikan alkuun ja kuinka tunnit sitten yhtäkkiä muuttuvat minuuteiksi.
Rakastan sitä kun joku bändin jäsenistä vilahtaa backstagen ja lavan välissä.
Rakastan roudareiden touhujen katselua, koska tietää että jälleen ollaan joko yksi bändi lähempänä sitä oikeaa tai sitten yksi vahvari lähempänä rakkautta.
Rakastan sitä ääntä, mikä lähtee kitaroista kun niitä viritetään.
Rakastan sitä häiriöääntä, mikä lähtee mikistä ennen kuin se saadaan kondikseen.
Rakastan sitä kun yksi mikkiteline on selkeästi muita alempana. Aivan siinä oikeassa reunassa.
Rakastan sitä kun lavan eteen laskeutuu selkeät portaat..
Rakastan sitä kun joku roudari vetää rumpusoolon ja yleisö huutaa sitä iänikuista "Soittakaa Paranoidi!":a.
Rakastan sitä kun lämppäri aloittaa eikä onnistu aivopesemään.
Rakastan sitäkin enemmän sitä kun lämppäri/t lähtee pois lavalta vieden pienenpienen rumpusettinsä poies..
.. ja sitä kun ihan jumalaton setti tuodaan sen pienenpienen rumpusetin tilalle.
Rakastan sitä jeesusteipistä lähtevää narahdusta kun settilistoja teipataan lavaan.
Rakastan sitä kun roudari testailee mikkejä.. "Yksi, kaksi.. yksi, kaksi.. yksi, kaksi, kolme.. yksi, kaksi.."
Rakastan siä painetta, mikä pikkuhiljaa syntyy keikan alun lähestyessä.
Rakastan sitä hyytävän kylmää aitaa, mikä erottaa lavan ja järkkärialueen yleisöstä.
Rakastan järkkärialuetta ja sitä enemmän rakastan, mitä pienepi se on..
Rakastan kuvaajia, koska he ikuistavat keikan.
Rakastan screenejä vaikken niitä koskaan katsokaan.
Rakastan niitä paria viimeistä minuuttia ennen keikan alkua.
Rakastan sitä kun yleisö alkaa huutamaan ja kiljumaan samaan aikaan..
.. ja hiljenee samaa tahtia tajutessaan että aika ei ole ihan vielä.
Rakastan sitä kun tuo huutaminen ja kiljuminen tuottaa tulosta.
Rakastan sitä introa, jonka aikana bändi astelee lavalle.
Rakastan rumpuja.
Rakastan kitaroita.
Rakastan bassoa.
Rakastan mikkitelinettä.
Rakastan ensimmäisiä rummun iskuja.
Rakastan basson yhtymistä rumpuihin.
Rakastan kitaran mukaan tuloa.
Rakastan laulajan ensimmäisiä sanoja.
Rakastan sitä alkuräjähdystä mikä tyrkkää keikan käyntiin.
Rakastan ensimmäistä spiikkiä.
Rakastan sitä kun tunnistaa biisin introsta että mitä tuleman pitää.
Rakastan sitä kun voi hoilata mukana.
Rakastan nyrkkejä ilmassa.
Rakastan käsien yhteen hakkaamista laulajan antamassa rytmissä.
Rakastan faneihin kohdistuvaa huomiota.
Rakastan sitä pientä katsetta.
Rakastan sitä adrenaliinia, mikä keikan aikana virtaa.
Rakastan sitä kaiken muun maailman unohtamista.
Rakastan keikan jakamista sen kaikista parhaan tyypin kanssa.
Rakastan posetuksia.
Rakastan sitä jäsenten yhtenäistä kemiaa.
Rakastan sitä kun joku mokaa lavalla ja nauraa sille.
Rakastan sitä kun muut jäsenet nauravat myös toisen mokalle.
Rakastan sitä kun bändi ravaa ympäri lavaa..
.. ja mahdollisesti lavan ulkopuolella.
Rakastan balladia.
Rakastan sitä kaikista kovinta hittiä.
Rakastan uutta biisiä.
Rakastan vanhaa biisiä.
Rakastan välispiikkejä.
Rakastan elekieltä.
Rakastan ylistämistä ja kiittämistä.
Rakastan vierailevia tähtiä.
Rakastan jälleennäkemisiä.
Rakastan sitä jotakin nostalgiaa, mikä huokuu bändin jäsenistä.
Rakastan uutta kokoonpanoa.
Rakastan vanhaa kokoonpanoa.
Rakastan sitä että saa ottaa uusia asioita selville keikan jälkeen.
Rakastan sitä rahan menoa.
Rakastan niitä keikkakojuja.
Rakastan krääsää.
Rakastan keikan viime metrejä.
Rakastan sitä kun bändi poistuu lavalta..
.. ja tulee hetken kuluttua encoreilemaan.
Rakastan sitä kun bändi kokoontuu yhteen kiittämään keikasta.
Rakastan sitä kun keikka on ohi ja he heittävät viimeiset plektransa ja rumpukapulansa.
Rakastan sitä kun saa henkilökohtaisesti plektran kesken keikan.
Rakastan sitä tunnetta kun tietää saaneensa huomiota.
Rakastan sitä kun keikan jälkeen rauhoittuu.
Rakastan sitä kun ei kuule mitään eikä ääntä enää lähde.
Rakastan sitä kun pääsee lähtemään kotiin hyvin suuressa hurmiossa.
Rakastan sitä kun voi puida keikkaa jälkikäteen..
.. ja hehkuttaa sen hienoutta niille, jotka eivät keikalla olleet.
Rakastan valokuvia jotka keikasta jäivät käteen.
Rakastan niiden katselua.
Rakastan niiden nettiin laittamista.
Rakastan epämääräistä inside-läppää kuvissa.
Rakastan tarinaa, joka alkaa sitoa keikat toisiinsa.
Rakastan sitä kun saa tietää uudesta keikasta.
Rakastan sitä kun tämä ainainen keikkarakkaus alkaa alusta..
.. Eikä se koskaan sammu.

Pätee joka keikkaan!<3 br="br" deckerin="deckerin" el="el" jotain..="jotain.." keikkoja="keikkoja" lakikirjan="lakikirjan" m="m" n="n" on="on" osa="osa" rakastakaa="rakastakaa" roxx="roxx" se="se" suola.="suola.">Rakasta keikkoja ja käy niillä!

Mission 501, 2011

Nyt se vuosi sitten vaihtui taas ihan huomaamatta enkä ehtinyt/viitsinyt sittenkään kirjoitella blogiin joka päivä joulukuun ajan. Tunnustan, ei kiinnostanut. En tehnyt mitään niin erityisen jännää että siitä olisi pitänyt blogia kirjoittaa. Paitsi ne kymmenen loppukoetta, jotka meni vallan mainiosti. Pikku juttuja!
Nyt on kuitenkin taas aika turista mukavia, sillä nyt on aihetta blogimerkinnälle!

Ostimme tuossa eilen äitini kanssa sellaisen kirjan kuin 501 elokuvaa, jotka pitää nähdä edes kerran eläessään. Katselin tuota opusta ja siitäkös sitten sainkin mitä loistavimman idean tälle uudelle vuodelle, 2011! Aion katsoa nuo kaikki 501 elokuvaa tämän vuoden aikana ja siinäpä onkin sitten kunnon urakka. Lukion lyhyellä matikalla laskeskeltuani niin moinen mission tarkoittaa sitä, että minun on katsottava jotakuinkin 10 elokuvaa viikossa. Ei sinänsä kuulosta kovinkaan pahalta, mutta vuodessa ehtii aina sattua ja tapahtua jos mitäkin..
Ja nyt kun olen Seven years or magic-roolipelin ylläpitäjä niin sekin tuo sitten omat velvollisuudet ja oman viehättävyytensä tähän uuteen vuoteen. Tämä roolipeli on nyt kuitenkin etusijalla, jos lukuun ei oteta ensi yhteishaun ennakkotehtäviä ja pääsykokeita. Elokuvia katsotaan sitten sitä mukaa kun roolipelaamisen ohessa ehtii.
Lisäksi saatan tässä tammikuun alussa aloittaa jälleen työt postilla, joten sinne uhrautuu sitten joka arkipäivä se 8 tuntia varmaankin. Ainiin ja sitten on se Michael Monroe-kiertue ja ne kaikki muut keikat, mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Scoprionsin Miljoonarock-viikonloppu..<3
Eli kyllä tämä vuosi tästä vielä iloksi ehkä muuttuu! Jos ei niin ainakin minulla on roolipelini ja 501 elokuvaa katsottavana..

Nyt heitän teille kaikillekin haasteen kehiin; Valmistautukaa tämän vuoden Oscar-gaalaan katsomalla tai ainakin yrittämällä katsoa kaikki elokuvat, jotka ovat ehdolla oscareissa! Ja lisäksi katsokaa 501 elokuvaa tämän vuoden aikana.. Voimme sitten vuoden lopussa yrittää vertailla listojamme. ;)
Ainiin ja tuloilla on myös ropehahmoilleni omat kotisivut ja aloin nyt ajattelemaan että miksen tekisi näille elokuvillekin omaa sivustoa, vauhtiin kun on päästy! Pitäisi kai hankkia ihan maksullinen kotisivupaikka.. Hmm.. Ekasta palkasta kenties?

No mutta, kuten Rare Exportissakin hienosti sanottiin..

Vitun railakasta uutta vuotta vaan kaikille!
Roxx Decker kiittää kuluneesta vuodesta.