Se oli hieno päivä se

Hämeenlinna on kaunis kaupunki. Se on sellanen vihreä ja vanha. Siinä on jotain todella kaunista. Kävin siellä keskiviikkona. Sain viskiltä maistuvaa kahvia (joka tuoksui puruina konjakkikarkeilta) ja kaktusjäätelöä. Pohdin myös missä emut elää ja palasin ajatuksissani aikaan, jolloin ruokin mandariinisorsaa.
Se oli hieno päivä se.

Eilenä olohuoneessani teurastettiin Serla-oravaa ja mädiltä kananmunilta haiseva valkoinen mönjä muotoutui pumpulin kanssa möykyksi. Syötiin risottoa ja suklaa-nougat jäätelöä, koska yhdellä meistä oli syntymäpäivä. Tai syntymättömyys-päivä, koska syntymäpäivä on vasta parin päivän päästä. Sitten kyhjötin sohvani nurkassa ja katsoin kun Silent Hill kolmosta pelataan.
Se oli hieno päivä se.

Tänään jäin rekan alle. Aamulla heräsin ja päätin lähteä käymään pikaisesti koululla. Takaisin päin kävellessäni sain todistaa ettei rekan kanssa kannata ottaa yhteen. Kuoleman herra saattaa olla mustaviittainen viikatemies, mutta se voi esiintyä esimerkiksi valkoisena rekkana jossa lukee "Kylmää kyytiä". Siinä ei muuta voinut kuin huutaa ja toivoa parasta. Joku sanoi että mulla oli suojelusenkeli olalla ja uskoin sen.
Kömmin ylös rekan alta polvet ruhjeilla ja oikea käsi rullalla. Vasemmassa kämmenessä ällöttävä monttu, joka tihkuu lihasnestettä. Selvisin säikähdyksellä. Aamulehti.
Se oli.. hieno päivä se.

Uskon kohtaloon. Uskon yliluonnolliseen. Tänään joku herätti minut ajattelemaan.

Outoja aksentteja, leijuvia päitä ja kebabia

Hetken ajan olin oman elämäni Peter Jackson. Siitä on vaikea kirjoittaa. Minulla oli Weta, minulla oli Philippa Boyens. Minulla oli Andrew Lesnie, John Gilbert ja ihka oma Howard Shore.
He ovat parhaita.

Kesä saa minut hymyilemään, tämä päivä saa minut jännittämään. Takana oleva kevät saa minut huokaisemaan tyytyväisenä. Huomisen otan isompana askeleena kuin ehkä järjen kautta pitäisi.

Kello on 6.44 ja olen ollut melkein tunnin hereillä. Olen liian iloinen nukkuakseni. Tai sitten minua jännittää. Tänään näen vauvani ensimmäistä kertaa valkokankaalta.

In a hole in the ground, there lived a hobbit.

Rakensimme hobitinkoloa monta päivää. Liian pitkiä työpäiviä oudoilla aksenteilla, leijuvilla päillä ja kebabilla. Typeriä juttuja ei voitu välttää. Klonkku pohtimassa voiko callsheetin syödä.

Hobitteja vietiin kymmenen tuntia Rautapihaan.

Jänniä asioita tapahtuu kun joku sanoo toiselle "Tehdään koulumainos Sormusten Herrasta" ja toinen sanoo "Okei!" Ja sitten kaikki fanit kasataan yhteen. Voi sitä hullun kiiltoa silmäpareissa. Sitä rakkautta ja intohimoa.

Me tehtiin jotain tajuttoman hienoa. Te näette sen sitten ensimmäisten joukossa, mutta nyt saatte tyytyä liisteriin, kanaverkkoon, vanhoihin sanomalehtiin ja maalipurkkeihin. 

hantalë.

En vain tajunnut olevani niin väsynyt

Joku kysyi että kai mä tiedän etten mä oo yksin. Vastasin kyllä. Joku muistutti mua siitä että on paikalla, jos haluan puhua. Sanoin tietäväni sen. Minua muistutettiin ettei kukaan vihaa mua, jos en pysty tekemään jotain. Se sama ihminen sanoi että on ihan okei olla väsynyt.

En koe olevani yksin. En koe tarpeeksi puhua, koska ei ole mitään puhuttavaa ja kaikki on hyvin. Tiedän ettei kukaan vihaa minua, jos en pysty tekemään asioita.
Tiesin että on okei olla väsynyt. En vain tajunnut olevani niin väsynyt.

Kaikki on okei, kaikki on hyvin. Itseasiassa koen etteivät asiat ole koskaan olleet paremmin. Se että annoin itsestäni enemmän kuin ehkä pystyin, ei tarkoita että asiat olisivat huonosti. Sitä jotenkin tiedosti ajavansa itsensä pidemmälle kuin aikaisemmin.

Keskityin pitämään huolta muista, koska koin sen olevan velvollisuuteni. Haluan olla se johtaja, joka ei istu kultainen valtikka kädessä valtaistuimella odottamassa että jotain tapahtuu. Haluan olla se, joka on asioiden keskipisteessä auttamassa niitä, jotka apua tarvitsevat. Se on minusta vain ja ainoastaan oikein.

Tänään en vain jaksanut enempää.

Ja lämmintä pullovettä ilman korkkia

Löysin itseni kaipaamasta kesää. Totesin etten halua menettää siitä minuuttiakaan. Haluan kiriä kiinni sen, minkä menetin vuosi sitten. 

Kaipaan järven rannan hiljaisuutta. Aamuaurinkoa ja yksinäisyyttä. Jokea, joka kerran erotti kaksi maata toisistaan. Sitä rauhaa, jonka saa vain nousemalla jo silloin kun aurinko vasta pohtii viitsisikö kavuta taivaalle.

Haluan palata lapsuuteeni sivu kerrallaan. Maata auringossa aamut, kädessä kertomus salama-arpisesta pojasta. Se on se kesän teksti, missä ei tarvitse ajatella mitään. Sen minä raahaan mukanani, kun lähden kesälaitumille.

Haluan tuntea kylmän veden hiusrajassani. Niljakkaat kasvit nilkoissani. Haluan juosta kilpaa järveen ja lillua sen armoilla tunteja. Tiedän etten tule tekemään sitä, en enää niinkuin joskus. Tänään katsoin syvän sinistä koskea ja totesin, haluan uimaan.

Haluan seisoa kamera kädessä suolla. Haluan tallentaa hetken, jolloin satumetsän sumut lähtevät liikenteeseen. Aurinko nousee värittämään metsää ohuilla säkeillään. Siellä metsässä voisi asua peikkoja, menninkäisiä. Siellä elävät lapsuuteni kummitukset.

Haluan viedä poikani pihalle. Heitä pelottaa, mutta uteliaisuus vie voiton. Ei kesää ilman kissaa, ei kissaa ilman kesää. Pienet poikani ovat jo siellä, kaivatuilla kesälaitumilla. Mutta minä saan vielä hetken nauttia viharakkaussuhteestani stressin kanssa.

Haluan nukkua pitkään, kerätä voimia. Herätä virkeänä uuteen päivään ja kahvi avaa raskaat silmäluomeni. Hyvä musiikki korvissani, neljä pyörää allani. Vieressäni se yksi, jonka kanssa jakaa tämä elämä. Oulu 78 mielessäni.

Kaipaan auringon paahdetta ihollani. Palloja silmieni edessä, pimeneviä hetkiä auringon alla. Lämmintä pullovettä ilman korkkia. Haluan pelätä nousevaa myrskyä ja kiittää raikasta kesäsadetta. Haluan kokea sen kaiken uudelleen ja uudelleen. Puolitoista tuntia neljätoista kertaa. 

Oletko kanssani tänä kesänä?

Teetä, pähkinöitä ja vadelmakääretorttua

Kiitos Sabsulle kuvasta!

Se oli hämmentävä hetki elämässäni. Ihmiset ympärilläni vaikuttavat niiltä toisilta ihmisiltä, vaikka ovat oikeasti niitä toisia. Enkä puhu alieneista. Tai ehkä puhunkin TTVO-muukalaisista. Taide tekee meistä hulluja.

En löydä oikeita sanoja eiliselle. Emme tarvitse kastajaisia, koska neljä vuotta meidän koulussa on kuin yksi pitkä kaste. Kaikessa rakkaudessa, jos siitä selviää olet voittamaton. Et ole assari etkä pomo, olet jotain siltä väliltä. 

Me ollaan taiteilijoita. Oman elämämme valokuvaajia. Joku keksi että ollaan päivä punkkareita. Tai rokkareita, koska meillä ei ollut tarpeeksi niittejä. Mutta missä on ero jos sitä nyt alkaa etsimään? Rokkari, punkkari, glämmäri. 

Löydettiin oma pieni ruohosaareke, jossa ei ollut ketään muuta. Ihmeteltiin suuresti että miksei, mutta se olikin ainoa paikka Tampereella jossa satoi. Se ei haitannut meitä vaan levitimme tiikerinkuviovilttimme ja asetuimme kodiksi.

Kiitos Sabsulle tästäkin kuvasta!

Laukut kilisivät ja kalisivat astellessamme kaupungin halki. Köyhien punkkareiden piknik. Suolakeksejä, pähkinöitä, rusinoita. Kaikkea mitä kaapista löytyi. Vadelmakääretorttua, koska siihen ei mennyt maitoa. Teetä, koska siihenkään ei mennyt maitoa.

Kaija Koo. Janne Hurme. Anssi Kela. Gimmel. Tiktak. Finteligens. Raptori.

Kuvaluokka täyttyi pelonsekaisista väreistä. Päätösvalta horjui eikä kukaan tiennyt mitä tehdä.

Mennään minne vaan..

Tänään käteni tärisevät, olo on heikko ja päässä hieman jytisee. Huuleni tuntuivat olevan tulessa viime yönä enkä saanut nukutuksi. Riippuvuus vetää minut aamusta aikaisin kaupungille etsimään ihmisiä, jotka voisivat minua auttaa. 

Kaksi päivää ilman kahvia.

Ruotsalaisia unissani

Aurinko paistaa sälekaihtimieni läpi. Lintu lensi ikkunan ohi ja kissat sekosivat. Kello on 7.47 ja olen ollut puolitoista tuntia hereillä. I had a weirdest dream last night. Minä ja Dregen käveltiin Kuusaalla ja Hardcore Superstar järjesti mulle yksityiskeikan. Mikä ehkä hämmentävintä, niillä oli blondi rastapäinen kitaristi. Ja Dregenillä oli Standard-niminen koira. 

Mun vaatteet ja kledjut for today.

Mulla ei taida olla mitään järkevää sanottavaa, mutta haluan silti purkaa itseäni blogiin, koska sitä vartenhan tämä on. Mutta elämä on aika kivaa. Kevät on tullut, mikä tarkoittaa sitä että kesä on ihan tuossa nurkan takana. Äitini soitti eilen ja sanoi ettei sen autoa ole tarkoitettu sellaisille matkoille, mitä ollaan ensi kesänä ajamassa. Kuulin sen äänestä ettei se ollut tosissaan, vaikka kyllä sitä hieman epäilytti. 

Korut for today.

Liityin tässä pari päivää sitten Facebookin Rokkaribloggaajat-yhteisöön, mikä tuntui ensin hyvältä ajatukselta. Sitten meni alta vuorokausi ja aloin katua päätöstäni. Erosin sieltä. Se herätti miettimään Lakikirjaa ja sitä, mikä tämä blogi on olevinaan? Totesin ettei tämä ole rokkariblogi. Tämä on liipadaapa-blogi, jossa yksi vatipää kertoo omista seikkailuistaan ja avaa ajatusmaailmaansa ja rokki on osa sitä. Mutta että rokkariblogi? Ei. Ei kai. Eihän? Ei.

Mun kynnet for today.

Mutta ajattelin nyt kokeilla miten tämä taipuisi rokkariblogiksi ja otin kuvat kynsistäni (itseasiassa ne on vielä ottamatta, otan ne kohta ja lisään tähän) ja kynsilakasta mitä käytän. Saatan tehdä saman myös tukalleni, koska ajattelin laittaa sen tänään vappufeikkipunkkaripiknikkiä varten. Ja muutenkin postata meikeistä ja vaatteista. Sitähän ne rokkariblogit on? Ai niin ja mun pitäisi puhua stadin slangia. 

Mun silmät for today.

Eilen kävi hassusti. Pankkini oli laittanut korttini jäähylle syystä, mitä ne ei itsekään pankilla tienneet. Saan sen torstaina takaisin toimintaan, kunhan käyn konttorilla. En minä rahaa vappuna olisikaan tarvinut. No olisin. Maito on loppu, olen seitsemältä aamulla hereillä ja joudun juomaan aamukahvini mustana. Ehkä se on mun aamun missio?

Eläimistä pitää aina olla kuva.

Mun kämpän lämpösin paikka on edelleen pakastimen päällä. Laitoin sinne äsken valkosipulisämpylätaikinan lämpiämään. Löysin jääkaapistani kurkun ja nyt saan aamiaista. Ja sitä mustaa kahvia. Kai se pankki tekikin sitten ihan oikean ratkaisun vaikka ei mua kiinnostaisi mennä jonottelemaan kaikkien mummojen sekaan. Vaikka ne lepposia tyyppejä onkin.

Mun tukka for today.

Eilen kävi myös toinen hassu asia. Siivosin kämppäni tai ainakin aloitin. Siivosin keittiön ja kaikki ruokakaapit. Siivosin vessan suihkuttamalla kaikki seinät ja jumalauta sitä kissankarvan määrää. Niistä olisi saanut yhden kissan lisää tähän talouteen. Puunasin myös keikka-alttarini ja muut hyllyt. Vein koriste-esineet pesulle. Sitten kyllästyin enkä jaksanut pestä lattiaa ja nyt on vähän puolitiehen jäänyt olo. 

Mun ulkovaatteet for today.

Tänään tosiaan piknikkeilemään photo shoottinki mieles. Pudotin muuten koneeni äsken lattialle ja mokkula vääntyi, mutta toimii silti. Oli kuin pahin pelkoni olisi tapahtunut, mutta sitten se ei ollutkaan sitten mitään. Nyt sämpylää ja mustaa kahvia! Nomnom!

Meiksi for today.

ps. Joo ei toiminut rokkariblogina, ei. 

pps. Älkäähän rakkaat ottako nokkiinne, mul oli vaan tylsää.

ppps. Oikeaoppisesti tähän pitäis kai huijata joku biisi, jota kuuntelee "just nyt" mut en jaksa ku youtube ei oo kaveri tänää.

pppps. Moikka!