Tänään bussissa oli pieni hetki kun tunsin olevani
Ryan Gosling. Mut en sit ollukkaa. Homma menee näin; Istut bussissa tukka hyvin ja pilotit naamalla. Joku pikkupoika, ikä 4-5 vuotta, vahingos koskettaa sun polveas ja säikähtää nolona että apua koskin vierasta ihmistä! Huomaat hymyileväsi ihan sillai pienesti.. Niinku Ryan Gosling. Ja sitten huomaatkin kokevasi elämäsi "Ryan Gosling-hetken". Oli meinaan venkaa.
Jep, hulluus on hyve!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti