Hiljainen marraskuu on kulutettu loppuun eli hei joulukuu on alkamaisillaan ja ilon ja rauhan aika on tuloillaan! .. ja balabala. Kaupallistunut juhla on kuitenkin käsillä ja mikäs sen ihanampaa kuin joulun odotteleminen. Tästä syystä päätin nyt tehdä joululupauksen.
Koska viime vuonna joulun odottelu meni kuitenkin vähän vituillee noin niinku blogituksen kannalta niin nyt uusi yritys!
Lupaan siis että tänä vuonna joulua odotellaan blogini yhteydess jokainen päivä kunnes 24. päivä joulukuuta saapuu. Elikkä jotain uuuta joka päivä. Eiks oo hienoo? No tiedä sitten siitä, mutta yritetään!
Nyt ilolla tänään ilmoitan että olen palannut takaisin foorumiroolipelien maailmaan ja semmoisella rytinällä ettei toista ehkä olekaan. Liityin tässä vähän päältä viikko sitten Varjot-nimiseen roolipeliin, joka sijoittuu Harry Potter-maailmaan ja vuoteen 1981. Lisäksi nappasin hahmokseni sen roolipelin puolesta kaikista oleellisimman; lordi Voldemortin! Ja nyt kun olen sen vähän päälle viikon kyseisellä herralla pelannut, olen jo menettänyt täysin sydämeni koko tyypille. Ihana mies<3 Varsinkin se mun setä Volduni.
Kävin myös sitten katsomassa tämän uusimman Potterin ja ihan kahdesti peräti. Olin jokseenkin hyvin positiivisesti yllättynyt, vaikka ensimmäisen katsomiskerran jälkeen jäikin hieman karvas maku suuhun. Mutta nyt voisin hieman pälistä tuosya, eli älä hyvä ihminen lue eteenpäin jos et halua tulla spoilatuksi!
Kun tuossa jokunen kuukausi takaperin katsoin kyseisen leffan trailerin, olin jokseenkin pihalla ja pahasti. Kyllä, olen lukenut kirjan, mutta silti en tajunnut trailerin tapahtumista tuon taivaallista. Odotin siis leffaa hieman kuiva maku suussa, mutta koska olemme aina käyneet äitini kanssa Potterin katsomassa niin käytiinpähän sitten tämäkin. Ja vielä toisen kerran sitten kävin katsomassa kaverini ja tämän isän kanssa.
Olin ihan ällikällä lyöty vaikka toki jotkut yksityiskohdat tosiaan ottavat vieläkin lievästi pannuun.
Kaikista hienoimmat kohtaukset olivat aivan poikkeuksetta Nagini-kohtaukset! Olin saada sydänkohtauksen jo elokuvan alkumetreillä kun Volden rakas käärme käy päivällistämään.. mutta loppupuoliskolla sain sitten melkein halvauksen Godricin notkossa! Ai että, elokuvaa parhaimmillaan.<3
Emma Watson (Hermione) taas sai minut myöskin yllättymään positiivisesti. Neidin näyttelijätaidot ovat kyllä kohentuneet vuosi vuodelta! Tässä kyseisessä leffassa Emma painoi selkeästi parastaan verratuna aikasempiin osiin. Kidutuskin kuulosti vaihteeksi ihan aidolta.
Suurin miinus tulee kuitenkin elokuvan lopusta, missä Dobby saa surmansa. Dobbyn kuolema ja hautaaminen oli LAIMEA. Kamalaa. Se kuinka Dobby kuolee on kyllä koskettava näin mutta kirjaan verrattuna koko tilanne oli ihan paska. Olen tätä mieltä vielä toisen katsomiskerran jälkeenkin. Ei Dobbyn kuolema ole koskaan ollut mulle mitenkään sen tärkeempi kohtaus kirjassa ku mikään muukaan, päin vastoin oikeastaan. Mielestäni Dobby on aina ollu jokseenkin ärsyttävä hahmo. Siltikin se tilanne oli hieno kirjassa ja kuinka Harry oikeesti tuntu kaivavan sitä hautaa tyylii vuorokauden.. Ei ehkä ihan mutta silti. Ja tässä se heitti tyyliin pari lapiollista hiekkaa sivuun ja iski tontun maahan ja heitti hiekat perää. Ei näin! Kunnolla jos meinataan!
Ja jotenkin elokuvan kannalta mun mielestä se Harryn kommentti että hän haluaa kaivaa haudan ihan käsin eikä taikavoimien avulla ni se jäi jotenkin irralliseks. En nyt tasan muista et mikä syy siihen oli kirjassa annettu, mutta leffassa sitä ei kyllä selitetty mun mielestä ollenkaan. Ja tämä kommentti sitäpaitsi lisäsi vielä sitä haudan kaivamis-kohtausen ärsyttävyyttä. :D Ei noin pidä sanoa jos aikoo heittää vaa muutaman lapiollisen sivuun! Kunnon työtä kaivataan tommosen kommentin jälkeen!
Eli tämmöistä. Mutta kyllä suosittelen elokuvaa kaikille vähänkään Pottereista kiinnostuneille! Yksi parhaimmista osista mielestäni, muttei kyllä voita Azkabanin vankia.
Tälläistä turinaa siis tänään! Huomiseen arvon örkkini. Kuvassa muuten arvon lordi Voldemort niinkuin minä miehen näen vuodessa 1981.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti