maanantai 16. toukokuuta 2011

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!


Kai sitä nyt pitää tehdä poikkeus, joka vahvistaa säännön sillä tänään voin sanoa että onhan se nyt ihan mukavaa olla suomalainen! Tänään, tuskin huomenna on enää niin hyvä fiilis kun huuma laskeutuu.
Mutta hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!

Täytyy nyt tehdä tunnustus heti kärkeen.. Tai itseasiassa muutamakin. Ensinäkin en katsonut kuin tämän yhden ainoan pelin, muuta ei tarvittu. Tosin näin kyllä sen THE maalin venäjä-pelistä kiitos U48-tiimin jätkien. Toinen tunnustus oli myös mielessä, mutta nyt se katosi jo ennen kuin sain sitä kirjoitettua tähän.. Hmm.. Ainiin! Pahemman laatuinen tunnustus nimittäin.. En missään vaiheessa uskonut että Suomi oikeasti voittaisi mestaruuden.. En ennen vikaa erää. Pelin ollessa 3-1 olin edelleen sillä kannalla että kohta se Ruotsi nousee ja hakkaa kaikki.. Mutta sitten kun maaleja tuli vielä pari lisää niin eipä sitä sitten enää voinut olla uskomattakaan.
Kolmas tunnustus! Kävi ihan sääliksi sitä pientä ruotsalaismaalivahtia. :/ Raukkaparka oli niin kovaa poikaa ja sitten kun se selkäranka katkesi niin sitten se katkesi. Ihan teki pahaa katsoa kuinka se otti henkisesti niin pahasti turpaansa. Hyvä että kehtasi käydä sen mikä.. parhaan pelaajan pysti nyt olikaan niin sen hakemassa. Voivoi.. Sääliksi käy, kylläh.

Mutta kuten varmaan aika monille, nyt tuli niin elävästi mieleen vuosi 1995 kiitos tämän vuoden Leijonien. En oikeastaan itse pelistä muista mitään ja piti wikipediasta ihan käydä katsomassa eilen että missä silloin pelattiin ja mihin tuloksiin se peli silloin päättyikään.. Mutta se, mitä muistan onkin sitten jotenkin söpön hauskaa.
Tosiaan olin.. Viisi vuotias silloin. En tajunnut mitään lätkästä (enkä kyllä tajua paljon enempää nytkään), mutta piti saada peli katsoa koska iskä ja velikin katsoivat. Äiti oli silloin töissä. No sitten taisin huutaa ja riemuita aina silloin kuin äijäedustus riemuitsi ja kiljui.. ja murjottaa silloin kun muut murjottivat. Mutta mestaruus yhtäkaikki! Muistan kuinka pelin jälkeen piirsimme Tonin kanssa jonkin ihme lapun keittiön oveen, joka oli koristeltu Suomen lipuin ja leijonin.. ja jossa luki Den glider in ja sitä rataa.. Jotta äiti sitten varmasti tietäisi että voitto on kotona!
Mitään muuta en siitä sitten kai muistakkaan.. Mutta hyvä mieli oli silloin!

Nyt.. Leijonille (sekä 1995 että 2011) sitten linkkiä kehiin:
Den glider in

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti