Puhuin pari päivää sitten yhdelle kaverille että viime syksynä sain mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, jotka toteutin blogiteksteiksi ja että tänä keväänä on ollut vähän hiljaisempaa. No tänään kun ajelin autolla kotiin maskeeraus kurssin viimeiseltä oppitunnilta (jep, oppilaana syksyllä. Opettaja keväällä.), tulin ajatelleeksi kuinka nykyihminen ei ole kadottanut sirä tietylaista, miten sen nyt sanoisi.. Selviytymisviettiä, mikä ihmisellä oli silloin miljoona vuotta sitten kun se lähti tuolta jostain Afrikasta asuttamaan maailmaa. Nykypäivänä tuo vietti on vaan tietysti erilainen, koska maailma on muuttunut.
Nyt täytyy tunnustaa että en muista mitään nimityksiä enkä muutenkaan muista paljoakaan yksityiskohtia lukion tai yläasteen bilsan tunneilta. Sen verran kuitenkin muistan että ihmislaji jakautui muistaakseni kahtia muodostaen metsästäjät ja viljelevät ihmiset. Osa siis jäi paikoilleen alkaen elää tasan sillä alueella ja omaehtoisesti viljellen ja syöden kasvillisuutta. Toinen ryhmä, metsästäjät, taas pinkoivat riistan perässä sinne minne riista ikinä päättikään mennä. Suomen muistaakseni asuttivat nuo metsästäjäkansat, koska kuka hullu tänne muuten tulisi? Jokin ihmisen on tänne täytynyt ajaa ja mikäs muu se sitten olisi kuin riista.
Jokatapauksessa nyt asiaan. Aloin tässä tänään ajattelemaan kuinka ihmiskunnassa on nykyäänkin nämä samat eroavaisuudet olemassa. Jotkut ihmiset ovat metsästäjiä ja jotkut maanviljelijöitä. Nyt voitte tässä vaiheessa heittää nuo ammattiajatukset pois mielestänne, koska en tosiaankaan puhu nyt ammateista vaan ajatuksen tasolla.
Metsästäjät ovat niitä, jotka eivät pysty millään olemaan paikallaan. He haluavat matkustaa ja nähdä mahdollisimman paljon asioita elämänsä aikana. Mahdollisesti haluavat löytää maailmalta itselleen sopivimman kulttuurin ja työn, vähän kuten alkukantaiset metsästäjätkin; hehän tosiaan juoksivat pitkin maailmaa sinne missä oli riistaa ja heidän silmin mahdollisuus parempaan elämään. Nykypäivänä tämä sama ajatus elää edelleen, vaikkemme enää juoksekaan riistan perässä vaan työn ja sen uuden alun halussa. Metsästäjä on kuitenkin yhä metsästäjä.
Sitten ovat nämä maanviljelijät; heillä on tavaton halu pysyä synnyinpaikassaan, johon he ovat kehittäneet hyvin erityisen kiintymyssuhteen. He eivät voisi kuvitella koskaan asuvansa missään muualla. Saattavat ehkä käydä muutaman vuoden jossakin muualla, mutta palaavat aina sinne mistä lähtivätkin. He rakentaat itse oman elämänsä juuri sinne, minne he ovat syntyneetkin. Osa ei ehkä osaa edes kuvitella asuvansa missään muualla. Heillä on myös hyvin suuri yhteisöfiilis vallalla. Kaikki tuntevat kaikki ja se on heistä mukavaa.
Metsästäjät ja maanviljelijät elävät siis edelleen senkin lisäksi että että ne ovat nykypäivän ammattinimikkeitä. Henkisesti ajateltuna kumpaan sinä kuulut? Oletko metsästäjä ja tunnet kaipuuta reissaamiseen ja halautko tietää mitä maapallon toisella puolella on? Vai oletko mielestäsi maanviljeliä, joka ei koskaan voisi muuttaa pois omalta paikkakunnalta?
Itse lukeudun metsästäjiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti