"Ja sinä uskoit minuun silloinkin kun minä en jaksanut uskoa. Sinä tiesit tämän päivän tulevan ja kerroit sen minulle jo silloin kun itse vasta epäilin. Nyt sinä olet poissa, mutta tiedän sinun olevan yhä läsnä. Tiesit minun onnistuneen etkä jaksanut odottaa. Kiitos, nähdään omassa ajassani. Rakkaudella muistaen ja kunnioituksella kiittäen. Roxx Decker."
Eilen kuulin suru-uutisen, mutten osannut surra. En oikeastaan tiennyt miksi surra, koska uskoinhan hänen olevan nyt paremmassa paikassa. Poissa tästä pahasta maailmasta ja sairaalan kolkoilta käytäviltä.
Niin, mummoni on nyt paremmassa paikassa. Siellä jossakin rakkaan aviomiehensä ja poikansa kanssa.
Päällimmäinen muisto, minkä haluan tässä ja nyt kaikille kertoa mummostani on se, kuinka hän aina uskoi ja luotti minuun. Hän oli se ainoa ihminen, joka ei koskaan nauranut unelmilleni. Ehkä hän ei aluksi ymmärtänyt vanhoillisena ihmisenä, miksi kukaan halusi elokuva-alalle. Eihän sillä elätetty lapsia tai saatu kunnollista, vakituista työpaikkaa. Hän ei kuitenkaan koskaan epäillyt ettenkö minä toteuttaisi unelmaani. Hän kuunteli ja kommentoi, oli läsnä ja uskoi. Ei ehkä ymmärtänyt kaikkea, muttei hänen tarvinutkaan. Riitti se että hän uskoi.
Eilen kuulin mummoni nukkuneen pois rauhallista untaan. Tieto tuli yllättäen vaikka sitä.. oli jossain sisimmässään osannut jo odottaakin. Kaikkihan me lähdetään täältä joskus, mutta kuten sanottua; "End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path. One that we all must take. The grey rain-curtain of this world rolls back, and all turns to silver glass... then you see it!". Joskus vielä tavataan ja silloin kerron hänelle että minä onnistuin ja elin unelmani.
Tänään uskon että mummoni tiesi jo lähtiessään että tänään saan kirjeen, joka muuttaa koko elämäni. Hän ei siis jäänyt odottamaan, mutta tiedän ja tunnen että hän on onnellinen puolestani. On siis helppo iloita tästä uudesta sivusta elämässäni. Ensi kuun alussa muutan Tampereelle ja lähden uudelle polulle, joka vie lähemmäs unelmaani. Minulla on joukko vartijoita selustassani, joten vaikka tie tulee olemaan monttuinen.. tuskin mahdoton.
Kiitos siis etuvartioasemalleni sinne korkeuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti