16.7.2011, Ilosaarirock
Willu saapui tuossa edellisenä iltana meille ja palloiltiin siinä aikamme.. Ja todettiin että vittu Makkoset soittaa jo kahdelta päivällä, joten meidän on pakko ehtiä Joensuuhun ajoissa. Mitä teemme? Pakkaamme kamat autoon ja lähdemme yötä vasten ajamaan. Ihan hyvin se menikin, kiitos Hammersmith Palaisin. Jossain vaiheessa me kuitenkin sitten päätettiin että käydään muutamaksi tunniksi nukkumaan. Olimme kaataneet takapenkit autostamme ja roudanneet patjoja sinne vinon pinon. Siellä sitten koisailimme sen 3½ tuntia, joskin ainoa ongelma oli se ettei jalkoja saatu suoraksi ja aamulla ainakin allekirjoittaneen jalat olivat ihan pirun kipeät.
Noh sitten kuitenkin Batterya naamaan ja matka jatkuu. Jouduttiin ajamaan varmaan parikyt kilsaa ennen ku tuli vastaan ensimmäinen bensa-asema, josta sai kahvia.
Noh Ilosaaressa sitten seisoskeltiin aikamme siinä jonossa ja joku paskamainen ylen toimittaja tuli kyselemään meiltä jotain Sielun Veljistä, josta emme rehellisesti sanottuna tiedä paskaakaan. No yritettiin siinä kertoa sille ystävällisesti että se kysyy vääriltä ihmisiltä, mutta ei se tajunnut. En edes tajua miksi se tuli meitä kiusaamaan; meillä oli hatut täynnä makkospinssejä, paita tuki Makkosia ja laukut vielä Makkosia. Miksei voisi kysyä Sielun Veljistä jotain niiltä, jotka näyttävät siltä että asiasta jotain tietäisivät..?
No joka tapauksessa sitten ovet aukesivat ja juostiin tuhatta ja sataa sinne lavan eteen.. Ja oltiin taas melkein ainoat siellä. Koskahan sitä oppii ettei festareilla tarvi juosta samalla tavalla kuin Tavastian keikoilla..? Ei varmaan koskaan kun ottaa huomioon Miljoonarockin järjestelyt, mutta se nyt on asia erikseen. Siitä kohta lisää.
Mitäs? Itse keikka oli loistava, joskin ei yhtä loistava kuten aikaisemmat. Tällä keikalla Dregen kuitenkin pomppasi lavalta kokonaan alas ja kävi morjestamassa meitä. Yrittipä miesparka hukuttautua vesitynnyriinkin ohimennessään. Ei onnistunut. Keikalla koko yleisö oli ihan jäässä ja se oli hirveetä. Kukaan ei tunkenut mistään suunnasta eikä kukaan myöskään huutanut. Joku känniläinen siellä selitti meistä kavereilleen kuinka me ollaa tosi Makkos-faneja. Se oli hauskaa vaikken tajua miksi kaikki känniääliöt aina tuppaa meidän seuraan..
No sitten keikan jälkeen mietittiin että mitä tehdään ja todettiin että Hammersmithin ja Batteryn voimalla painettiin kotiin sieltä. Ihan vaan koska väsytti ihan helvetisti, sää ei ollut kovin antoisa ja.. No ei ollut enää mitään nähtävää. Kotiin siis.
22.7.2011, Saimaa Open Air
Ilosaaren jälkeen pyörähti melkein viikko ilman mitään actionia ja sitten olikin aika alkaa sanoa hyvästit Scorpionsille. Koska Willu pääsi töistä vasta julman myöhään, minä painelin omineni Imatralle etukäteen.. Vain päästäkseni jonottamaan kolmen venäläisen kanssa nelisen tuntia. Se oli ihan venkaa sinänsä. Vain yksi niistä puhui englantia ja oli hauskaa puhua tyypin kanssa, josta tietää että sillä on huonompi enkku ku mulla. Jännää. En kai koskaa oo puhunu sellasen tyypin kans.
Noh Willu saapui kuitenkin ennen ovien aukaisua ja taaaaas painettiin tuhatta ja sataa lavan eteen.. jälleen ihan turhaan. Eturivi alkoi täyttyä sitten vasta myöhemmin, mutta ainakin me oltiin paikkamme lavan oikealta reunalta saatu.
Scorpionsia ennen soitti Uniklubi, joka on oikeesti täyttä paskaa. Sitten viereisellä minilavalla soitti öö.. CMX, josta en muista mitään koska meinasin nukahtaa. Sitten tässä päälavalla soitti Stratovarius, mikä oli oikeestaan aluksi aika jees. Sitten alko kyllästyttämään koska niiden biisit oli kaikki samanlaisia. Sitten viereisellä lavalla soitti vielä Egotrippi, joka on lässynläätä. Ja SITTEN..
Sitten alkoi jytisemään ja Scorpions nousi lavalle. Aloitusbiisinä taisi toimia uusimman levyn sting of the tail. Kuultiin muutenkin paljon vikan levyn tuotantoa ja sitten tottakai näitä ihania klassikoita. Positiivinen yllätys ainakin itselleni oli Wind of Change, jota miekkoset eivät ole tainneet aikaisemmilla keikoilla soittaakaan. Ainakaan niillä, missä mä olen ollut.
Paljon hyvää ettei sitten jotain pahaakin; Matthias Jabs kaatui lavalla aika pahan näköisesti ja ilmeisesti miestä sattui oikein kunnolla. Se ei itse päässyt lavalta ylös ja Rudy oli ensimmäinen joka sen luo juoksi. Sitten tuli joku roudarimies ja auttoi kitaran pois siltä ja sitten miehen ylös. Loppubiisin Matthias oli jossain toipumassa, mutta kyllä se sitten vielä palasi soittamaan loput biisit. Ei vaan oikein enää hymyillyt ja selkeesti teki kipeää. :/ Voi Mathia.
Noh iloisempiin asioihin; Klaus Meine tuli, kuten silloin 2009:kin, ja pyysi meiltä sen meidän upean Scorpions-bannerin lavalle. No annettiinhan me se.. Ja Klaus paineli kunniakierroksen catwalkia pitkin ja esitteli sitä kaikille. Ja tällä kertaa ON kuvia ja ON videota todisteena. Tai kuvista en tiedä. Videota ainakin.
Tältä keikalta jäi käteen Pawelin pleku.. Ja Klausin rumpukapula. Rumpukapulan heitti James meille. Ilmeisesti koska sen mielestä oli niin hienoa että meillä oli se lakana. Ennen ku se heitti mulle ja Willulle ne kapulat ni se pussas niitä. Taidan kuolla jo muistosta. Kinuttiin se lakana takaisin keikan jälkeen ja hyvä että kinuttiin, koska..
23.7.2011, Miljoonarock
Sitten vielä viimeinen stoori tällä erää ja pääsen pakkailemaan tämän viikon trippiä varten. Eli Saimaalta painettiin sitten kotiin nukkumaan ja aamulla Willu, Siiri ja Hanski lähtivät kohti Tuuria. Minä ja äiti tultiin toisella autolla perässä, koska piti käydä mummon hautajaisissa. Kuulostanpa epäkunnioittavalta.. Siis saatoimme mummon viimeiselle matkalleen ja lähdimme sen jälkeen sanomaan hyvästit vielä toisille suurmiehille.
Matka taittui porukkaa ohitellen ja tiekameroiden kohdalla hidastaen. Loppupäästä alkoi vähän vettä ropisemaan mutta ajateltiin että ehkä se loppuu ennen kuin päästään Tuuriin. Loppuihan se.. hetkeksi.
Tuurissa juoksin jonottamaan Siirin ja Willun luo ja päätin että hankin itselleni sadeviitan jostain. Koska ovet olivat toistaiseksi auki festarialueelle (paikka tyhjennettiin kyllä ennen varsinaista show timea) niin menin sitten sieltä hakemaan sadeviitan. Siiri vaan sattui ohjaamaan minut väärään suuntaan ja lähdin vasemmalle kun olisi pitänyt lähteä oikealle. Sitten tuli ensimmäinen kaatosade ja kastuin iiihaaaan läpimäräksi. Meikit levis pitkin naamaa ja viimeisetkin tupeerauksen rippeet valuivat maanrajaan. Noh, ei se mitään. Sain sadeviittani..
Ennen ovien aukaisua jotkut tyypit tulivat haastattelemaan meitä, koska meillä oli jälleen lakanamme mukana. He kyselivät jotain Scorpionsin lempibiisejä ja sitä että kuinka monta kertaa ollaa nähty ne ja montako tuntia ollaa jonotettu.. Kieroja ihmisiä. Tiesivät varmasti ihan hyvin ettei jonotuksesta olisi mitään hyötyä.
Kun ovet vihdoin avattiin, rynnättiin taas turvatarkastuksen läpi.. Vain päätyäksemme uudestaan jonottamaan miljoonan kilsan päähän lavasta. Siihen oli vedetty sellainen eristysnauha, jonka taakse porukkaa sitten kasattiin. Kun porukkaa oli tarpeeksi, nauha katkaistiin ja kaikki juoksivat. Osa kaatui ja varmaan runnoutui ja vitutuskäyrä nousi aika hienosti.
Eturiviin kuitenkin päästiin kiitos Siirin ja saatiin lakana esille. Sitten alkoikin tapahtua. Flinchin noustua lavalle, se ehti soittaa ehkä pari biisiä kun iski valtava trombi. Vähän niinku Sonispheressä viime vuonna. Lavan edus tyhjennettiin ja jouduttiin taas kilpailemaan eturivistä. Onneksi sade ja myrsky lakkasi taas varmaan 10 minuutin kuluessa ja päästiin ryntäämään edemmäs.. ja lavan eteen.
Myrskyssä muutakin positiivista; Flinch ei palannut stagelle eikä Negativekaan voinut soittaa kuin vartin verran, koska Scorpionsilla oli kiire.
Myrskyssä kännykkäni meni paskaksi, mutta se ei haitannut koska SCORPIONS nousi seuraavaksi lavalle. Taas ryminällä ja ensitöikseen kun Rudolf (olimme hänen puolellaan lavaa) juoksi lavalle niin hän osoitti meitä ja nauroi. Taisi tunnistaa meidän lakanamme! James Kottakin rumpusoolot olivat aivan mahtavia sekä täällä että Saimaalla. Saimaalla vaan oli pidempi soolo, mutta veikkaan että soolon lyhentyminen johtuu aika pitkälti tuosta myrskystä. Setti taisi muutenkin olla muutamaa biisiä lyhyempi Tuurissa..
Mutta siinähän se keikka sitten meni, kaikki muut paitsi Matthias tulivat nauramaan meille. Pawel tottakai koko ajan kun oli sillä puolen lavaa Rudyn kanssa. Klaus kävi moneen otteeseen.. ja jälleen Rock you like a hurricanen aikana tuli ja vei lakanamme. Nyt lopullisesti, koska keikan jälkeen Pawel nappasi sen mukaansa siitä rumpusetin edestä ja vei mukanaan. Linkitän videoita tuonne loppuun sitten. Järkkärit sanoivat että lakana lähti Saksaan.
Myrsky ja hurrikaanit ovat nyt sitten ohi. Kiitos Scorpions, I'm still loving you.
Kiitos Scorpions näistä viidestä hienosta keikasta, tulkaahan vielä toistekin! Ainiin.. Nähdään Saksassa! Toivon mukaan..
Linkkejä:
Scorpions - Rock you like a hurricane
Saimaa open airista Klaus ja meidän lakanamme.
Scorpions - Rock you like a hurricane
Miljoonarockista Klaus ja meidän lakanamme.
Kuvattiin myös itse koko lakanaepisodi Saimaalla, mutta se on vain facebookissa toistaiseksi. Jos saan sen joskus youtubeen niin muokkailen sitten tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti