Hyvät ystävät, hyvät toverit!

Mitä tässä enää sanoa? Kolmen tunnin keissi vaihtui kolmen viikon episodiksi. Menetin kolme rakkautta, mutta viimein uhmasin sisältäni ulospyrkiviä mömmöjä ja lähdin KATRI HELENAN keikalle. No se oli virhe sinänsä, koska kolmen viikon takaisen leikkauksen jälkeiset mönjät tulivat ulos. Mutta eipä se mitään, Herättäjäjuhlilla on aina hauskempaa.
Taisiis..

Lopetan ruikutuksen tuosta saatanan leikkaukesta, joka ei ole vieläkään saanut täydellistä päätöstään. Sen sijaan palaan lempiaiheeni pariin, nimittäin Makkosiin. Tai no lähinnä siihen kuinka sadistisia managerit ja liikaa valtaa saavat Hannut saattavatkaan olla.
Oltiin siis Willun kanssa liikenteessä viime lauantaina. Luultiin olevamme myöhässä aikataulusta kun oltiin vasta kolmelta Valkeakoskella, jossa Makkoset soittaisivat joskus keskiyöllä. Matkatessamme pikavauhtia kohti lavan edustaa, ensimmäinen mummo tuputti meille lettuja. Järkytin sen pientä maailmaa sanomalla että "Ei voi pysähtyä, Michael Monroe alkaa soittaa yheksän tunnin päästä." Toinen mummo taas iski meille molemmille ensiapupakkaukset käteen sanoin "Siltä varalta että illalla tarviitte!". Näytettiin kai jo kuolleilta, kuolevilta tai eläviltä kuolleilta. Tiedä sitten olisiko ensiapupakkaus auttanut.
Auttoi se tosin seuraavana päivänä kun varpaaseeni kehkeytyi rakko kiitos punaisen feikkikonversen.

Noh. Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma. Nimi aiheuttaa edelleen pelon sekaisia kylmiä väreitä, koska voi sitä mummojen määrää. Sarjassamme festarit (?), joissa tunnelma tuntuu niin äärimmäisen vihamieliseltä että tunnet itsesi täydelliseksi outsideriksi. Ostettiin safkaa, joka maistu paskalta ja makso kaheksan euroa. Ostettiin vesipullo, joka hinnoiteltiin kahdeksi euroksi mutta josta maksettiin kaks ja viiskymment. Eikä saatu ees korkkia matkaan. Valkeakosken tervehdys ulkopaikkakuntalaisille.. "Kuolkaa janoon."

Ensin kiittelimme jotain Hannua, joka on tullut tunnetuksi siitä että pitää paikallisen sähköliikkeen nippusidekaupan kuumana. What? Sitten pälistiin paskaa ja katseltiin kuinka mummot oli ekstaasissa. Joku kolmenkymmenen mummon ja papan kuoro laulo veisuja ja me kärsittiin.. Pelättiin. Toivottiin että kello tulisi kuusi ja Katri Helena nousisi lavalle.
No kello tuli viisi ja paineltiin vaihtamaan liput rannekkeisiin. Joku järkkäri oli stalkkaillut meitä ja käski meidän luovuttaa mehupurkkimme roskiksen hellään huomaan. Valkeakosken tervehdys ulkopaikkakunalaisille.. "Kuolkaa janoon."
Okey, that's fine.

Luojan kiitos ne penkit läks lätkii siit.. Vaikkakin jättäen jälkeensä liutan vihaisia mummoja. Ja yhden yliaktiivisen papan (kuulostipa pahalta), joka jammaili ihan innoissaan Katri Helenan ja niiden muiden randomien bändien tahdissa. Tai se australialainen bändi oli ihan jees. Ne osas sanoo Hölökyn kölökyn ja lauloivat pätkän Paradise Cityä sound checkis ja sit ne puhu hobiteist. Ja tykkäs meist.. Ja otti kuvan.

Joku tyyppi tuli kysyy meilt kesken jonkun bändin et "ootteks te puolesta vai vastaan tätä bändiä?" kun istuttiin siinä lavan edessä. "Ööö.. Ei kumpaakaan?" "Et teit ei haittaa jos me jorataa täs?" "...?". Sit ne joras. Jännää. Sit joku tuli enkuks kyselee mult et eiks oo aika tympeetä vaan istuu siin ku kaikki tuijottaa meit. "We're getting use to it..."
Sit 80-luvun-hanoi-rocks-fani iski jälleen ja oltiin että jee. Ja joku äijä kyseli et kauan ollaa siin oltu ja selitettii et kolmest saakka ja siit se oli paljo. Jännää.

Sitten Makkoset nousivat lavalle ja hieman vitutuksen sekainen olo nousi huimasti ylöspäin. Alkoi satamaan ja olo oli loistava. Oikeesti, aivan mieletöntä. Veto siitä kuinka monta kukkaa Makkonen heittää lavalta alas, muuttui pian vedoksi siitä kuinka monta kukkaa oli vielä pystyssä. Ei yhtään. Tai neljä isoa pystiä, mutta pienet lens alas. Meillekin. Ehkä Makkonen yritti heittää meitä kukkaruukuilla, mutta epäonnekseen sai huomata että saatiin ne kiinni.
Steve heitti pyyhkeen yhdessä vaiheessa. Sekunnin ajattelin "Nääh.. Menee liikaa vasemmalle.", mutta käteni eli omaa elämäänsä ja nappasi sen kuitenkin. Jännä juttu.

Keikan jälkeen norkoiltiin hieman, puhuttiin paskaa jengin kanssa ja oli hauskaa. Sitten alkoi ukostaa, sataa perkeleesti ja päätettiin paeta paikalta. En tiedä miten se ilta jatkui, mutta me mentiin Kalevan ABC:lle. Ostin kaks roiskeläppää ja maitopurkin. Mulla riitti rahat!
Yöllä pälistiin kunnes nukahdettiin. Aamulla herättiin jotta voisin heittää vaaleanpunaisen napin naamaan. Sitten katsottiin BBC:n Robin Hoodia ja öristiin.

Tämä oli paska merkintä. Sunnuntaina Los Angeles! Tiedä sitten mitä sen jälkeen. Ehkei mitään.