30th. Kuin märkä nakki.

Jostain kymmenennestä Michael Monroe-keikastani saakka multa on yksi jos toinenkin kysynyt että miten hitossa jaksan ravata saman bändin keikoilla jatkuvasti. Vastaus on melkein aina "Njäääh.. Emmätiiä." mutta nyt tiedän että miksi.

Joku menee sateeseen soutelemaan kuivia halkoja takapihalle.

Eilen oli kaikenkaikkiaan hyvin hämmentävä, syksyinen päivä Suomen maassa ja mietin että kuka hiton vatipää saa idean ulkoilmakeikasta syyskuussa. No kuka lieneekään, sitä sietää syyttää siitä että meikäläinen seisoi kepeät kahdeksan tuntia vesisateessa yhdessä muiden kaltaistensa kanssa. DNA:hana kyseistä ilmaiskeikkaa järjesti, mutta ketään meistä ei tuntunut mikään uuden uutukainen iPhone5 kiinnostaa vaan me köyhät märkäkorvat oltiin saavuttu paikalle yksinomaan Michael Monroe-bändin takia. Itseasiassa tähän väliin voisin sanoa että ainakin minä olin sen verran köyhä enkä tarpeeksi tärkeä saadakseni käydä pissalla sisällä. Olisihan se häirinnyt rikkaiden isokenkien arkea liiaksi.

DNA:n facebook-sivuilta löytyi tälläinen ylläripylläri. Bongaa meiksi?

No päivähän alkoi koululla ja meillä oli monikameraharjoitukset, joissa pääsin sitten ekaa kertaa piiitkästä aikaa leikkimään semmosella tv-kameralla. Sekin oli ihan random tilanne, koska olin pääkopassani sisäistänyt ettei mun tarvitse aamulla ajatella kuin kahta nappia ja sitten pitikin miettiä kameraa ja huuu.. Mut oli hienoo jee! Tämän harjotuksen jälkeen juoksin kuin tuulispää Matkahuollolle ja olin siellä puoli tuntia aikaisemmin kuin piti, joten nousin yhtä aikaisempaan bussiin ja köröttelin Stadiin. Siellä taas hipsin Rautatieasemalle odottelemaan Willua ja rihmastomme toisen osapuolen ilmestyttyä paikalle, juoksimme porvaritukikohtaamme keittämään kahvia. Tai Willu keitti ja mä vammailin, as always.

Sinä aivoton sielu.

Sitten kun sain mustaa kahvia YleX-termosmukiini (jonka muuten voitin kertomalla kyseiselle companylle että matkasin Kotkasta Ouluun yhdessä yössä kyseisen bändin perässä), juoksimme taas kuin tuulispäät! Espan lavan edestä löysimme jonkun älyttömän VIP-aitauksen noille isoille herroille.. ja sitten tuttuja rusinoita, joiden kanssa jäätiin sitten hengailemaan!
Jossain välissä joku tärkeä nainen kävi häätämässä meidät ulos aitauksesta ja leiriydyimme aitauksen portin viereen. Eipä mennyt kuin hetki kun bändin äijät saapuivat mestoille! No.. Sitten hetki, jota pitäisi ehkä Makkoselta pyytää anteeksi; paniikinomaisesti kaivettiin Porispere-laukustani Steven synttärilahja esiin ja juostiin sitten äijien luo.. Ja samalla Makken ohi huikaten miehelle vain nopea moikkaus. Nyt jälkeenpäin moinen käytös hävettää, koska tokihan Makkekin pitäisi huomioida yhtälailla kuin muu bändi..
No silti! Saatiin idiotismistamme kielivä lahjamme toimitettua oikeaan osoitteseen, halailtiin hieman ja Dregen koputteli Willua olkapäälle. What?

Kuvasta kiitos Jackmanille!

Palattuamme uuteen leiriimme, alkoi se vammailuosuus jonka aikana otettiin typeriä posekuvia ja pari videota ja kaikkea typerää ja hauskaa. Tai meidän mielestämme hauskaa. Järkkärisedälläkin tosin oli hauskaa, en sitten tiedä nauroiko se meidän kanssa vai meille. Luultavasti meille. No siinä aikamme ölistyämme, äijjät rupesivat tsekkaamaan saundia soundcheckin meiningeissä. Oli aivan mahtava fiilis siinä riehuessaan! Ihan oli semmone viba siinä että oltaisiin saatu vähän ku yks ja puol keikkaa sillee niinku ihan vähän niinku ilmaseks niinku. Sillee.

Mitä näet kuvassa?

No kuis sitten? No sitten alko satamaan. Rakkaat skidimme ilmestyivät joskus paikanpäälle ja siinä sitten öristiin taas mukavia. Sade yltyi hiljalleen ja lopulta mä luovutin mun kauniisti tupeeratun tukkani suhteen ja harjasin sen suoraksi jottei se näyttäisi taas ihan variksen perseeltä. No ketään isokenkäisiä ja tosi tärkeitä tyyppejä ei sitten ilmestynyt sinne heille varatulle VIP-alueelle, koska ulkona satoi ja oli vaara että housunpuntit kuraantuu! No hyvä vaan, koska siinä vaiheessa kivat järkkärisedät päästi meidät sinne lavan eteen eikä tarvinut kärvistellä viiden metrin päässä!

Kiitos tästäkin Jackmanille! Siinä myö ollaa ihan Dregsun armoilla..

Keikka oli aivan überupee varsinkin sen jälkeen kun oltiin ekan biisin aikana ravattu pää kolmantena jalkana sille lavan eteen. Lava oli korkeudeltaan jotakuinkin mua leukaan saakka, joten meikäläistä lyhyemmät eturiviläiset eivät varmaan nähneet oikein mitään, mutta.. Kerrankin oli hyvä olla pitkä!
Meininki oli uskomaton! Satoi ihan saatanasti, oltiin läpimärkiä ja kajaalit ja hiuslakat valu silmään ja silmää kirveli. Makke, Dregen ja Steve vuoroon potkivat vettä naamalle ja niin.. Aivan loistomeininki! Sitä muisti taas hyvin elävästi miksi sitä rakastaa tätä bändiä.. Ja sitä yön pimeimpinä tunteina tehtiin pyhä lupaus että marras-joulukuussa karsitaan keikoista vain ne välttämättömät veke.

Olo on kuin märällä nakilla!

Keikan jälkeen piti sitten vielä käväistä laulamassa happy birthday Stevelle, koska noh.. Sillä oli ne synttärit muutama päivä sitten ja mikä mielestäni jokseenkin törkeää, sitä ei muistettu mitenkään keikalla. Olisi voitu koko.. fanikunnan ja dna-ihmisten kesken lauleskella mutta ehkä kuitenkin sinänsä parempi että meitä oli vain me ja se. Oli kyllä söpöä kun se kaivautui ylös sieltä kolostaan hehkuen kuinka ihania ollaan. I love you guys!

Tämän viimöisen episodin jälkeen kipitettiin sitten valuttamaan vaatteistamme tekojärvelliset vettä junan lattialle ja puksuteltiin Pasilaan Willusein kämpille. Siellä syötiin omenapiirakkaa ja kuivateltiin itseämme.. Ja jumituttiin faceen kattelemaan vanhoja kuvia. Joskus kolmen aikoihin sitten sammahdettiin pienille torkuille ennen seuraavaa aamua.

Jälleen kiitos Jackmanille!

Muuten! Mikään ei ole kamalampaa kuin vetää kylmiä, märkiä vaatteita niskaan aamulla ja sitten matkata niissä Tampereella ja käydä koulussa ennen kuin pääsi kotiin. Mun nahkatakki valu vielä vettä aamulla ja se on edelleen ihan jäätävän kylmä ja märkä. Äsken lähetin Leather Heavenille, mistä aikoinani ostin kyseisen rotsin, kymysyksen että mitä teen että eikai se kuole! Ihan vaan josko niillä ois vinkkejä miten pelastaa rakkaimpani, mikäli sitä täytyy alkaa pelastamaan.

Tää on meidän vatipäiden valtakakunta.

Mutta niin! Miksikö ravaan Makkosten keikoilla vaikka niitä on tosiaan tämän keikan jälkeen kolmekymmentä takanapäin? No, koska bändi on mahtava. Paras. Loistava. Ei sitä voi kieltää enkä kieltäisikään! Mutta herraisä, se jengi! Se fiilis. Se fiilis.

Niin että jotta joo. Mä kutsun tätä masokismin jonkunlaiseksi esiasteeksi. And I love it!

ps. en tiedä painotinko tarpeeksi tätä, mutta oli ihan helvetin märkää!!