Hei kusipäät, ottakaa banaanikakkua!

Nyt on aamu. Minua väsyttää. Ääneni on jäänyt Lahteen ja nenäfetissistäni huolimatta olisin enemmän kuin valmis myymään oman klyyvarini parhaiten tarjoavalle. Joku koski niskoihini ja olin kuolla siihen tunteeseen kun veri kuohahtaa pääkoppaani. Sen ei kuulu mennä niin. Siellä ei ole kiertänyt veri moneen vuoteen. Ja syytän siitä sinua.
Hauskaa on että edellisistä festareista on nyt kolme päivää.

Keri Kelli. Rakkaus.

Hyvinkää. Hyvinkää. Joku biisi koettaa löytää sanansa pääkopassani. Mikä se oli mikä liittyi Hyvinkääseen? Jokin iskelmäbiisi, joka kertoo menetetystä rakkaudesta ja pitkistä kesäöistä. En muista sitä.
Sekoitan Hyvinkään ja Riihimäen toisiinsa. Kaksi kyläpahasta keskellä metsää. Puhun tuhansista riihimäkeläisistä kun tarkoitan hyvinkääläisiä. Siitä illasta muistan alkoholisoituneet naisihmiset, jotka näkivät Hanoi Rocksin jo kasarilla. Michael on ihana ja Taxi Driver paras biisi ikinä. Rikoin yhden täyden muovimukillisen lonkeroa eikä se raukka edes tiennyt mikä siihen iski. Muistan kymmenet kyynerpäät kylkiluideni välissä. Joku makaa maassa ja muut tappelevat. Michael puuttuu asiaan ja käskee ihmisten rakastaa toisiaan tai tuo antaa kaikille turpaan. Sopii mulle, kiitos!

Kouvola. Jep.

Sinä ja minä pienessä punaisessa mökissä keskellä metsää. Ihmettelen yhä kuinka emme saaneet riesaksemme edes yhtä hyttystä ja sinä löydät heti lähdettyäsi lepakon yöuniasi häiritsemästä. Kuten niin moni muukin asia viime aikoina, myös tämä lepakko muistuttaa minua jostakin tulevasta. Se ei ole myrkyllinen, mutta missä luulet myrkkylepakkojen asustavan?
Wilhelm kiljuu unissasikin. Kun kuulet sen kerran, et voi enää koskaan olla kuulematta. Keltaisia miehiä. Beba, hehehe. Aivot jäivät narikkaan seitsemän vuotta sitten. Vain yksi mies osaa tehdä verellä roiskimisesta taidetta.
Sinä ja minä, kaksi paskaista patjaa. Ilmalla täytettävä palmu. Helvetisti pahvilaatikoita. Kahvinkeitin. Nurkassa pahvisia elokuvahahmoja. Se on meidän unelmamme.

Hyvinkää.

Kaikki tiet vievät Roomaan, minä lähden Kouvolaan. Tämän biisin omistan kaikille niille onnettomille sieluille, jotka raahasivat perseensä tänne Jumalan selän taa. Paikkaan, jossa on kaikkea kivaa betonista. Et erota meitä Tshernobylistä. Mutta onhan meillä sammakoita ja kiva huvipuisto. Ja betonia. Ja me rakennamme sairaalan keskelle suota, koska jonkun idiootin mielestä se oli hyvä idea.
Se ilta oli omituinen. Asuin yli kaksikymmentä vuotta täällä eikä kukaan edes sylkäissyt meidän suuntaan. Sitten muutan Tampereelle ja Tampereen keikat loppuvat kuin seinään. Kaksi vuotta myöhemmin löydän itseni Kouvolasta keikalta. Mutta se keikka oli loistava. Rakkaudella ja suurella sydämellä, älkää tehkö tätä uudestaan.

Lahti.

Lauantaina heräsimme jäätävään aamuun. Katkonaisia unia. Aurinko neljältä aamulla. Kurkku kipeänä. Nenä räkää valuen. Edellispäivän meikit yhä naamassa. Tukka paskasena. Suihku tuntui kaukaiselta muistolta. Unelmoin hammasharjasta. Kahvi, koska viimeksi sain kahvia? Kissanpaska suussani vei nälän mennessään. Edes Pelle ei nostattanut tunnelmaa.
Hiirenpaskan seasta löytyi myös kaksi Kouvostoliiton sankaria, jotka saatiin hereille vain banaanikakun voimalla. Itsekäästi hylkäsimme heidät Kouvolan rautatieasemalle kauniiden sanojen saattelemana.. Ja sitten kaasu pohjassa huristimme kotiin, jossa meitä odotti ruoka. Kahvia. Suihku. Hammasharja ja mikä parasta; lääkkeet. Elämä alkoi hiljalleen voittaa. Muisto Levistä mielessäni.

Dinko.

Se oudon outo tunne kun juokset tuhatta ja sataa mäkeä alas samalla kun pahin kirosana soi korvissasi. Juokset kuin viimeistä päivää vain todistaaksesi kepeästi maailman järkyttävintä näkyä; sukkahousut ja niiden päällä uimapuku. Se myötähäpeä. Ei kiinnosta onko hän siskosi vai serkkusi, hänen ei pitäisi nousta lavalle. Ei ikinä. Eikä hänen varsinkaan pitäisi kertoa härskejä vitsejä. Nimen jätän pois tästä merkinnästä, koska taisin sillä häpäistä jo edellisen tuotokseni.
Nahkatakkinen tyttö ja levoton Tuhkimo. Hämähäkkimies, mutta ei lakattuja varpaankynsiä. Odotin jotain suurempaa, mutta karu totuus on että jouduin pettymään. Olitte unohtaneet sen jonkin kotiin, enkä tiedä mikä se on. Nyt kuuntelen tuota koiraotusta ja toivon tämän muistikuvan katoavan mielestäni. Palauttakaa joku takaisin se, mitä oli ennen lauantaita.

Miesten vessassa.

Lahti on pelottava paikka. Jotenkin se on Hyvinkään ja Kouvolan sekoitus, jossa yhdistyy myös joku oma.. vibansa, jota ei osaa selittää. Joku mies neuvoo sinua miten keikalla kannattaa varoa painetta, joka syntyy keikan alkaessa. Me tiedämme paremmin. Se paine syntyy vasta tokan, kolmannen biisin aikana.  Joku vanha nainen kutsuu sinua pennuksi ja käskee lopettamaan. Hänhän tuli kesken keikan siihen viereesi ja on aivan oikeutettu änkemään eturiviin vaikka ne paikat on varattu jo aikaa sitten? Tunnen olevani magneetti. Tönäisen takanani tönivän naisen kauemmas, mutta se lösähtää selkääni kuin.. Kuin se mangeetin toinen puoli. Järkkäreitä ei kiinnosta, koska vaaratilannetta ei ole. No mene sitten pois siitä häiritsemästä? No, aina auttaa jos ottaa askeleen kauemmas. Well..
Pizzaa Lahden yössä. Pissalla miesten huumeluolassa, jota myös vessaksi kutsutaan vaikka valot kertovatkin toista.
Se oli aika jännä rundi se.

ps. en löytänyt kouvola-biisiä. Yhyy.