Tämä on kuin kolmiodraama

Muistan sen ajan kun elin elämääni niin kamalassa synkkyydessä että koin syntyneeni väärällä vuosikymmenellä. Halusin matkata ajassa taaksepäin ja elää menetetyt vuosikymmenet uudestaan. Se synkkä jätkä asuu minussa vieläkin, mutta nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni haluaisin matkustaa ajassa eteenpäin. Hypätä ajanjaksoja ja laittaa kellon tikittämään nopeammin. Kai se kertoo jostakin muutoksesta parempaan, eikö?

Olen tajunnut jotain tärkeää. Elämä ei ole jotakin, mitä tapahtui vielä silloin kun et itse ollut syntynytkään. Olisin ehkä halunnut elää silloin 1900-luvun alussa kun joku kova jätkä keksi kameran ja elokuvan. Sitä aikaa kun elokuvantekijät olivat maailman pohjasakkaa. Olisin ehkä halunnut elää silloin kun nuoret alkoivat kapinoimaan vanhempia vastaan. Olisin ehkä halunnut elää Scorpionsin viiksien pelossa ja menetettyä vuosikymmentä juuri ennen syntymääni. Mutta ehkä siihen oli syy, miksi synnyin uudelle, alkavalle vuosikymmenelle.

Joku random nainen kertoi minulle etten voi tietää asioita, jotka tapahtuivat ennen syntymääni. En voi tietää lastenohjelmia, joita näytettiin ennen lapsuuttani. En voi muistaa elokuvia, jotka olivat ensi-illassa ennen syntymääni. Entä musiikki? Kai sekin on jotain, mitä en voi kokea koska en elänyt silloin. Ja minä vain ajattelin, voi kumpa tietäisit paremmin. Miten pieni maailmankuvasi onkaan?

Tunnen muutoksen tuulet. Eilen aurinko laski selkäni taa ja tajusin jotain merkittävää. Ajan itään päin. Sillä hetkellä tällä tiedolla tuntui olevan enemmän merkitystä kuin millään muulla. Osoitin kädelläni suuntaan, jossa kuvittelin tulevaisuuden odottavan ja se tuntui hassulta. Elämä tuntuu jakautuvan lohkoihin ja erilaisiin paloihin. Sitä haluaa kaiken, mutta osa siitä kaikesta on asettunut liian lomittain toistensa kanssa. Ja se tarkoittaa väkisin sitä ettet voi saada molempia asioita. Olen tajunnut tämän ja se saa minut surulliseksi.

Mutta nyt ei ole oikea aika olla surullinen, koska sitä valintaa ei ole vielä täytynyt tehdä. Se lähestyy, mutta sen aika ei ole vielä. Tiedän jo vastauksen, mutta en haluaisi luopua siitä toisestakaan. Tämä on kuin kolmiodraama. Kun rakastat kahta samaan aikaan etkä osaa päästää irti siitä väärästäkään vaikka tiedät että niin on pakko tehdä ennemmin tai myöhemmin. Saammehan vielä hetken olla kolmestaan?

Tämä merkintä kertoo siitä valinnasta. Se haluaa sanoa ääneen ajatukseni, mutta minä pelkään tehdä sitä. Pelkään tämän kaiken olevan lopun alkua ja ettei minusta pian ole jatkamaan sitä. Mitä sitten tapahtuu kun paikallani seisoo joku toinen?