En tiedä nyt oikein taaskaan että mitenkä asiani oikein ilmaisisin. Joka tapauksessa tulee täysin sellainen olo, että kaikki , jotka tämän tekstin lukevat pitävät minua pahana ihmisinä ja että minä ajattelen väärin.
Kysymys tänään on kuitenkin se, milloin kirkkoon kuuluvasta heterosta tuli kaiken pahan alku ja juuri?
Nyt kun on tuo eilinen Homoilta-keskustelu herättänyt muutakin keskustelua ja monet on sitä tänään puineet niin ajattelin itsekin katsoa kyseisen pätkän kun se eilen jäi katsomatta.
Suoraan sanoen minua alkoi vituttamaan suunnattomasti näiden homojen käyttäytyminen ja asenne. Ei, minulla ei ole mitään homoja vastaan. Itsellänikin on useita kavereita ja ystäviä, jotka ovat homoja/lesboja tai bi-seksuaaleja enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Minua vaan alkoi vituttamaan se, että heteroista tehtiin pahiksia ja etenkin että Kristinuskosta tehtiin se pahis tässä tapauksessa!
Minun ajatusmaailmassani homot eivät voi mennä Kirkossa naimisiin. Miksi ei? Siihen yksinkertainen selitys on se, että Raamatussa ei ole annettu tälläistä mahdollisuutta. Kukaan ei ala muuttamaan katolista kirkkoa tai juutalaisia; miksi helvetissä meidän luterilaisten pitäisi alkaa muuttamaan uskontoamme? Homot voivat kuitenkin mennä naimisiin maistraatissa ja se on yhtälailla naimisiinmeno kuin kirkossakin.
Sitäpaitsi en tajua miten tuo Homoilta-keskustelu nosti eniten ilmaan jälleen tämän ainaisen kirkko/homo-keskustelun kun suurin osa ajasta keskusteltiin jalkapallosta ja homoudesta eikä suinkaan kirkon kannasta homoihin. Jos homot haluatte jotakin muuttaa niin kiinnittäkää huomiota juuri noihin kouluihin, armeijaan, harrastuksiin älkääkä jaksako jatkaa tästä kirkkoaiheesta. Koulut ja harrastukset kuitenkin vaikuttavat ihmisiin nykyaikana paljon enemmän kuin kirkko.
Nyt on myös nostettava esiin seurakuntanuoren puoli asiaan. Se että puhutaan siitä kuinka homot eivät voi tulla kaapista ulos on minun näkemykseni mukaan aika samankaltainen asia kuin että jos sanot olevasi seurakuntanuori. Nykypäivänä tuntuu enemmänkin että on okei olla homo tai bi, mutta jos olet uskossa niin se on PAHA ASIA. Näin minusta tuntui tossa 15-19-vuotiaana kun seurakunnan piirissä palloilin. En koskaan kieltänyt uskonasioita, mutta en kyllä uskaltanut niitä levitelläkään. Samat ennakkoluulot koskevat sekä eri seksuaalisia suuntauksia kuin esim. uskontoja. Se ei ole pelkästään kirkko, joka on ennakkoluuloinen ja kieltää nämä asiat; yhtä lailla muut ihmisetkin ovat ennakkoluuloisia.
Pointti on nyt se että minua ärsyttää tämmöinen kirkon pakkomuuttaminen erilaiseksi. Sitäpaitsi jotenkin huvittavaa että kirkosta erotaan koko ajan enemmän ja enemmän ja silti maristaan kuinka se on suvaitsematon.
Joka vitun ihminen voisi nyt katsoa peiliin ja miettiä että missä vika; onko vika kirkossa vai ihmisissä yleisesti? Entisenä seurakuntanuorena voin rehellisesti sanoa ettei kukaan koskaan nuortenilloissa (eivät papit eikä ohjajat saatika nuoret) sanoneet ettei saisi olla homo ja porukassa oli yllättävän paljon bi-seksuaaleja. Kukaan ei katsonut sitä pahasti. Jos "kiusaamista" ja morkkaamista tavattiin niin se oli kyllä jostain ihan muualta kuin meidän keskuudesta.
Sitä mä vaan että voisivat kaikki nyt vähän ottaa takapakkia ja miettiä asiat uudestaan. Jos joku idiootti isoherra piispa on joskus sanonu että homous on syntiä niin se ei tarkota että koko kirkko ajattelisi niin. Homojen kirkossa vihkimistä en hyväksy vain ja ainoastaan sen takia että Raamatussa ei niin lue. Homojen adoptio-oikeus taas mietityttää itseäni vain ja ainoastaan sen takia, etten usko että Suomi on täysin valmis siihen. Lapsia kiusataan jo muutenkin ja koska homous on edelleen arkapaikka noissa kouluissa niin miksi antaa lisää aiheita kiusaamiseen; Hoidetaan homofobia ensin pois kouluista ja mietitään sitten sitä adoptio-oikeutta uudestaan.
Allekirjoittanut; kirkkoon kuuluva hetero, maailman pahin ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti