The world ain't all sunshine and rainbows. It is a very mean and nasty place It will beat you to your knees and keep you there permanently if you let it. You, me or nobody is going to hit as hard as life. But it ain't about how hard you hit, it is about how hard you can get hit and keep moving forward, how much can you take and keep moving forward. That's how winning is done!
En oikein nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi mutta sehän ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Voin uskoa että jokainen, joka lukee tätä blogia voi todeta että olen kadottanut sen kauniin punaisen langan jo aika päivää sitten. Itse en sitä ainakaan enää löydä juuri mistään, mutta oikeastaan en anna sen häiritä koska ainakin tekstini ovat jossain määrin persoonallisia. Tuovat esiin ajatuksiani ja elämääni aika hyvin itseasiassa..
Mutta asiaan. Olen perjantain jälkeen katsonut 7 älyttömän hyvää elokuvaa, joita monet kuitenkin pitävät aivan paskoina enkä pysty hyväksymään niitä ajatuksia. Okei, olen suvaitsevainen ja pyrin hyvksymään muiden ajatusmaailman vaikka se kuinka poikkeaisi omastani mutta joskus se.. sanko vaan täyttyy. Nämä seitsemän leffaa.. Yksi niistä on Fast and the Furious ykkönen, joka tuli telkasta perjantai-iltana eikä tarkoitukseni siis ollut katsoa mutta koska olen todennut tuon elokuvan jo aikoja sitten todella viihteelliseksi adrenaliinipurkaukseksi niin jumituin sitten telkkarin ääreen. Ja kuusi muuta.. No, mitkäs muutkaan kuin Sylvester Stallonen Rocky-saaga.
Sitten mieleeni putkahti omituinen ajatus englanniksi tuon pelottavan kutososan jälkeen.. I believe movies can change things.
En ole ikinä ennen ajatellut elokuvia tuolta kannalta, mutta tottahan se on. Elokuvat voivat muuttaa asioita, ne ei ole pelkkää viihdettä. Mä sanoisin että elokuva on oikeasti parhaimmillaan silloin, kun se herättää ajatuksia ja tunteita. Ja nyt rehellisesti voin sanoa että Rocky-leffat on vaikuttanu muhun enemmän kuin mitkään muut elokuvat. Okei, The Lord of the Rings on ollut iso osa mun elämää ja on edelleen; se trilogia ja Peter Jackson on suurin syy siihen miksi olen tällä alalla. Rockyt on kuitenkin antanut sitä toivoa ja uskoa, mitä jokainen oikeastaan tarvii elämässään. Jos mä saisin päättää, pakottaisin kaikki maailman ihmiset katsomaan Rockyt. En sen takia että siinä kaks ihmistä hakkaa toisiaan puol tuntia per elokuva. Mä haluan ihmisten näkevän sen pointin, minkä itse sain heti ekasta elokuvasta. Kuka tahansa voi voittaa. Kaikki saa mahdollisuuden; se on itsestään kiinni miten sen mahdollisuuden käyttää. Jos sen mokaa, sä voit saada vielä toisen mahdollisuuden jos sä todella haluat ja tarvit sitä.
Pitääkseni nyt edes jonkinlaisen punaisen langan tässä hommassa, palaan noihin elokuvien vaikuttavuuksiin. Elokuvan tärkein tehtävä on mun mielestä antaa ihmisille nautintoa ja kaikkien eri tunteiden purkauksia. Mä rakastan sitä kun elokuvassa saa nauraa, mutta enemmän mä rakastan sitä kun niiden aikana saa itkeä ja raivota; ne on paljon vahvempia tunteita kuin onnellisuus. Elokuvan on myös herätettävä ajatuksia, sen on puhuteltava katsojaa ja saatava ihmiset miettimään asioita. Esimerkiksi juuri nuo rocky-leffat.
Musta tulee vielä joskus Rockyn puolestapuhuja ja saisin varmaan jonkun halvauksen jos tapaisin Stallonen joskus jossain. En tiedä enää mitä ajatella siitä miehestä. Ennen sanoin kaikille etten pidä Sylvester Stallonesta, mutta rakastan Rockya. Nyt en enää tiedä.
Varmaa on, että haluaisin tavata miehen joka on onnistunut tekemään noin älyttömän vaikuttavan kuusiosaisen leffa-sarjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti