Tässä tekstissä ei ole mitään järkeä. En edes yritä etsiä minkäänlaista punaista lankaa tähän hommaan, koska tämä on vain tyhjänpäiväinen hehkutusmerkintä. En pyydä sitä anteeksi, koska mun maailmassani tämmöiset asiat on jotain niin uskomattoman hienoa etten usko että koskaan saan tunteitani puettua sanoiksi.
Yritän nyt kuitenkin.
Elikkä eilen oltiin kaverin kanssa Helsingin Tavastialla todistamassa yhtä maailman hienoimmista bändeistä; Michael Monroe! Rakastun aina vain uudestaan nähdessäni kyseisen herran lavalla. Nyt keikkamuisteloita eilisillasta.
Olin jossain kuuden aikoihin Helsingissä ja tapasin Willuni Kampin edessä, josta sitten lähdettiin metsästämään jonkinlaista kahvilaa. Helsingistä on muuten jotenkin pirun vaikea löytää kahvilaa. Noh päädyttiin sitten siihen yhteen vakiokuppilaan kuitenkin, jossa vetäistiin cappuccinot naamaan. Seiskan aikoihin siirryttiin Tavastian eteen jonottelemaan. Sisään päästyämme jälleen kilpajuoksua, jonka ohella ehdin ostaa topin (heihei pari tuntia aikaisemmin tienatut rahat).
Eturiviinhän sitä sitten päästiin ja ettei nyt elämä olisi ollut tarpeeksi hienoa niin onnistuin tiputtamaan autonavaimeni sinne kapeaakin kapeammalle järkkärialueelle. Piti juosta pyytämään apua että sain ne takaisin, mutta onneksi Monroen keikalla on hyvä ryhmähenki ja sain eturivin paikkani takaisin. Kiitos siitä muille kanssafaneille.
Nöää.. Siinä sitten taas odoteltiin ja keikan lähdettyä käyntiin, miehet yrittivät selkeästi tehdä meistä jonkun sortin kuuromykkäsokeita. Hienoa.<3 br="br">
Nyt jotain hienoinpia juttuja, koska en pysty kaikkia sanoiksi saamaan. Michael Monroe ensinäkin.. Noh, rakastan sen lavatoimintaa yli kaiken. Eileen se teki muutaman kerran stage divingiä, mikä oli aivan älyttömän hienoa; Se kertoi myös siitä kuinka paljon kyseinen herra luottaa faneihinsa. Divingissähän olisi voinut tapahtua ihan mitä vaan, mutta ei tapahtunut. Kiitos tästäkin faneille! (: Michael myös juoksi yleisön halki ja kiipesi Tavastian niiden portaiden yläpäähän moikkaamaan kauempana olevia fanejaan, mikä kertoo siitä älyttömän suuresta rakkaudesta sitä duunia ja faneja kohtaan. Älyttömän hienoa. Harvat nykyään lähtee tämmöseen touhuun!
Sitten tuotaaaa.. Öö.. Rakastuin entistä enemmän Steve Conteen ja nyt tähän väliin ihana fanityttökiljuntahehkutusihkutus-rykäys; Se iski mulle silmää istuskellessaan siinä mun edessä ja soitellessaan kitaraansa samaan aikaan ku Michael palloili siellä yleisön seassa.<3 :d=":d" br="br" crewn="crewn" h="h" heitti="heitti" hemmin="hemmin" istiin="istiin" j="j" ja="ja" jejee="jejee" kanssa="kanssa" keikan="keikan" ku="ku" kuin="kuin" lkeen="lkeen" men="men" mulle="mulle" my="my" n="n" ne="ne" nyt="nyt" on="on" plektran="plektran" plekunsa.="plekunsa." puolikkaat="puolikkaat" puoliksi.="puoliksi." rep="rep" s="s" sain="sain" samoin="samoin" se="se" senelt="senelt" settilista="settilista" settilistan.="settilistan." sit="sit" syd="syd" toisen="toisen" v="v" willun="willun" yhelt="yhelt">Ja sit yks crewläinen anto mulle myös Rockfistin palasiksi menneen rumpukapulan. :D
Älyttömän hieno keikka. Soittivat pääasiassa Michaelin omaa tuotantoa, mutta tuli myös muutama Hanoin aikainenkin vetäisy. Edelleenkin suosikkikipaleeni on tuo Dead, Jail & Rock'n'Roll. Se vaan on niin sellanen.. pää-irti-kipale. :DD
Nyt lopetan tämmösen turhanpäiväisen ihkutuksen ja keskityn tuijottelemaan noita plekuja..<3 br="br">
*Kuvassa Michael Monroe, Ginger, Sam Yaffa ja etulalla Steve Conteni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti