Tähti perseessä on parasta!

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, me selvittiin kuudentoista tunnin The Lord of the Rings-maratonista ja siihen päälle Turun Michael Monroe-keikoista. Se on aina yhtä jännää miten noista tapporundeista kuitenkin selviää hengissä.. Vaikka no, pahin on vielä edessäpäin. Mutta nyt asiaan ja sen viereen!

Pongaa Willu ja Roxxie!

Alright eli perjantaina.. No kaikki alko siitä kun myöhästyin bussista. Kello tuli viisi ja mun piti ehtiäö 17.37 lähtevään junaan. Bussi oli oikeastaan neljä minuuttia ajoissa ja mä yritin sitten kaikkien kolmen kangaskassin ja kahden laukun kanssa huitoa sitä pysähtymään vähän ennen pysäkkiä mutta kuski sitten.. totesi että ei ja jätti sinne.
No ehdin kuitenkin junaan ihan kepposesti, mutta suuri syy siihen on VR koska niitten juna hajos johkuu eikä koskaan tullutkaan. Saatiin joku korvaava juna, jolloin oltiin joku kymmenen minuuttia myöhässä. Vaan. Mutta se vei meidät vaan johkuu Riihimäelle ja jätti sinne.. ja sinne päästessä juna oli jo puol tuntia myöhässä. Ja näin ollen myöhästyttiin jatko-yhteydestä ja jouduttiin odottamaan vielä puol tuntia seuraavaa Helsinkiin menevää junaa. No eipä siinä.. Puolentoista tunnin junamatka muuttu kolmen tunnin pituseks! Kiitos, VR!

No Willulla me sitten sekoiltiin hetki, keitettiin kahvia ja lähtiin kohti Finnkinoa. Siellä oli jengiä kuin karvoja kissassa. No, koska oli tietysti paikkaliput niin eipä siinä sitten tarvinut panikoida vaan sitä saattoi vain kävellä riville yhdeksän ja kaivaa sieltä paikat.. 12&13? Ehkä.
Tehtiin olomme mukavaksi, puhuttiin paljon paskaa ja todettiin että Suomen parhaimmisto on juurikin siinä salissa. No väärässähän me oltiin, koska sieltä puuttu muutama oleellinen ja siellä oli pari ylimäärästä. Mutta sillä hetkellä tuntui täydelliseltä.
Ruudulla pyöri kuvia Hobitista ja saatiin ennen ekaa osaa kokea Hobitin traileri uudestaan.. Siinä oli aivot lojahtaa takana istuvien naamalle kun kääpiöt alko laulamaan. (Seitsemän vuoden odotus päättyy kahen viikon päästä!)
Ja niin.. sitten alkoi se ensimmäinen neljän tunnin rutistus!

Tässä välissä pitää kertoa; Taking the hobbits to Isengard-videon pätkät saivat koko salin räjähtämään nauruun. Niin ekassa kuin tokassakin osassa. Aivan uskomaton fiilis kun sali on täynnä samanhenkisiä ihmisiä ja sitten kaikki vaan rakastaa koko sitä systeemiä niin hitosti että ah.. Joo moi.

Se piste missä pysty viel nukkuu, oli ohitettu.

Sormuksen Ritarien jälkeen ulostauduttiin salista ja mä ainakin henk. kohtasest luulin et päästäs vaa takas heti kun ollaan vessassa ja ulkona käyty, mutta sitten jouduttiinkin odottelemaan jonkun aikaa että takaisin päästäisiin. Kellohan oli tässä vaiheessa jo jotain kolme.. ja vessaan oli kilometrien jonot, mutta pakkohan sitä oli sinne pyrkiä kun ei sitä ois toista neljää tuntia samalla rakolla eletty..
No lopulta päästiin takaisin saliin ja rymisteltiin sitten takaisin paikoillemme, kaivettiin kahvit ja energiajuomat esiin ja alettiin kittaamaan niitä. Ainiin! Ekan osan aikana unohtu kokonaan syödä, mutta kakkososan aikana oli jo niin nälkä että sirkusaakkoset ja sipsit sai kyytiä. (Ne olikin sitten meidän ainoa ruokavalio tyyliin vuorokauteen).
Sitten alkoi se toinen elokuva ja voi luoja. Ainiin piti sanoa että saatana oli äänet upeita! Koko sali täris aina ku jotain übermahtavaa tapahtu.
Niin siis joo.. kakkonen alko. Ah!

Kakkosesta sen verran että ei juma rakastan edelleen sitä kohtaa missä haltiat tulloo auttaa ihmisii. Se hetki.. Se saa aina kylmät väreet vipeltää meiksin selkää pitkin. Ja ainii! Faramirin maailma romahti ja yhyy tornin sortuminen symboloi sitä ja yhyyy ammattisairaus iskee.

Käytiin ristipaskalla.

Sitten loppui sekin. Kello kertoi siinä vaiheessa olevansa jotain.. vähää vaille seitsemän ehkä? Ei väsyttänyt sinänsä, mutta vähän oli sellanen sulosen turta fiilis. Sali tyhjennettiin tässä vaiheessa kolmeksi tunniksi koska Hobitin liput tuli myyntiin. Me ei niitä ostettu koska ollaan molemmat viettämässä ensi-ilta-bileitä Kouvostoliitossa (jossa siis ei ehkä ole mitään muuta, mutta Hobitti siellä on parhaimmillaan!).
Siitä kolmesta tunnista eka tunti maattiin Finnkinon lattialla. Toka tunti metsästettiin mulle nenäsumutetta koska hengitys alko käymää vaikeeks.. Ja sitten käytiin Kaisaniemessä ristipaskalla. Naurettii ittemme hengiltä ja.. Sitten suunnattiin takaisin Finnkinoon. Jouduttiin vaihtaa paikkoja, koska jotkut dorkat oli ostanu meidän paikoille liput. Eikä ne ees saapunu paikalle! Pöh!

Viskasin muuten mätiä omenia roskikseen ja joku äijä luuli et räjäytin pommin. LoL.

Epätoivoinen yritys yrittää näyttää elävältä.

Ainiin lievää katoa oli tapahtunut sitten ykkösen jälkeen; kakkosessa oli jo enempi tyhjää tilaa.. ja samoin kolmosessa. Mitä hittoa ihmiset?
Kuninkaan paluusta sen verran että kun Frodo hillu Lukitarin luolassa, meiksin rakko päätti pettää mut. Siinä sitten hytkyin koko Pelennorin kenttien taistelun koska en vaan voinu lähteä kuselle kesken kaiken. Sitten kun Frodo tuli ruutuun seuraavan kerran, ampaistiin Willun kanssa tuhatta ja sataa vessaan. Sellanen kahden minuutin pikapissi.. ja takasin! Wohoo!
No.. Loppuleffa itkettiinkin sitten oikee olan takaa ja jotkut häiskät meidän vieres kuulemma vaa nauro meille! Pyh! Ainii ja oli myös hienoo ku sali alko taputtaa ku Denethor sai turpaa Gandalfilta. Ja kun porukka kumars hobiteille. Ihanaa yhteishenkeä!

Maratonin jälkeen lagattiin joku melkee kakskyt minsaa siellä salissa ja tuijoteltiin lopputekstejä. Repesin kun jonkun sukunimi oli "Nuku". Sellanen mielentila mulla oli sillä hetkellä!

No jossain vaiheessa raahauduttiin ulos sieltä ja suunnattiin kulkumme rautatieasemalle, josta rundi jatkui kohti Turkua jossa Makkoset soittaisi illalla. Junamatka meni oikeastaan aika hullun hupaisasti vaikka no.. Jossain vaiheessa rymisi ja rämisi ihan sikana ja me naurettii että "lol ajettii varmaa jonkun yli ja nyt tää juna hajos".. Ja sit se juna hidasti ja pysähty jonneki keskelle mettää. Siinä sit ihmeteltii aikamme ja joku sit kuulutti että "saatiin taas vähän riistaa, joten nyt käydää tsekkaas et hajottiiko vai ei ja sit matka jatkuu" ja kuoltiin nauruun. Voi riistaelukkaparkaa. Joskin tämä takaisku toimi täydellisenä symbolina meidän rundille, koska kaiken tämän jälkeen.. olo oli kuin junan alle jääneellä hirvellä.

Turkuun päästyämme, suunnattiin kulkumme Logomoon ja siellä odottelikin jo pikkasen jengiä. Halailtiin ja pusittiin.. Ja lagattiin ja vetäisin vikan Batteryn naamaan. Ja niitä pirun sirkusaakkosia. Logomo on aika perse mun mielestä ja mieluummin oisin melkee missä vaa keikalla. Jotenki.. nihkee mesta. Ja tuntu ettei kukaa siel osaa mitää..
Paitsi bändi tietty.

My very own Samvais Gamgi. Ja Willu :3

Nukahettii Willun kaa lavan etee ja siin sit kuorsattii joku puol tuntii kunnes Mikko Herranen tuli ja herätti meidät. Ikävä ihminen. Siinä sitten kuunneltiin ja kateltiin ja puol unes yritettii vähän olla mukana menossa. En muuten tykästynyt herraan, mutta onko se ylläri? Tällä kertaa perusteena on kuitenkin tämä; musta tuntuu että mä olen nähnyt samanlaisen bändin jo n. sata kertaa ja puolet suomalaisist hevibändeist on samanlaisia. Ja toisekseen en pitänyt Herrasen asenteesta joka oli semmonen.. Yks Anteekspyyntö. "Ollaa urpon näkösii" "on olemas typeriä ja idiootteja.. mä oon molempia!" joo moi.

Onneksi Makkoset tuli sitten lavalle ja vetivät ihan uskomattoman kovan keikan. Pitkästä aikaa tuntu että matto vetäistiin niin täydellisesti jalkojen alta että voi luoja.. En malta oottaa ens kevättä ja uutta levyy! Tulee meinaan varmaan jotain ihan sairaan upeeta.
Ja Steve on ihana. Ja Dregen on ihana. Ja Sami on ihana. Ja Magge kans. Ja Karli. Jee! Ei mul kai sen suurempaa sanottavaa? Olin puol unes mut jaksoin silti riehuu. Jossain vaihees keikkaa oli veren maku suussa kun kurkku tuntu olevan tulessa, mutta noooooh.. Pikkujuttu.

Ma favorite family evah :3

Keikan jälkeen suunnattiin sitten Willun porukoille ja siellä syötiin Willun äitin tekemää toscakakkuu ja katkarapupiirakkaa ja oon ikuisesti kiitollinen Willun äitille. Öristiin aikamme jotain sekavia juttuja ja sitten painuttiin paskasina koisimaan.
Aamulla herättiin joskus ja jatkettiin samaa paskalta haisemista ja örisemistä. Willu viskas mut sitten toiselle kaverille, jossa tehtiin pipareita ja puhuttiin lisää paskaa. Illalla suuntasin kotiin. Vihdoin. Rakastin joka sekunttia tästä viikonlopusta mutta oli se vaan ihanaa päästä kotiin ja nukkumaan.

Kävin myös vieraissa.

Kiitos pyllyparini, Finnkino, Makkoset ja piparimiehet. Ja oma Samvais Gamgini.