Puhuin siitä kai liian kauan

NYT LOPETA. JÄTÄ MUT RAUHAAN. MENE POIS. HÄIVY. ÄLÄ TULE TAKAISIN. EN HALUA SINUA.

Tämä on ajatuksenjuoksua. Pelkkiä sanoja paperilla. Päästän ulos sen pahan joka minussa velloo. Häädän sen sisimmästäni. Olen vahvempi. Löydän taas tieni vaikka eksynyt olenkin. Tajusin että tarvitsen jonkun näyttämään tienviittaa. Näen pääbaanan, mutten kävelytietä. Minua vituttaa. En pidä siitä. Haluan olla iloinen. Siksi en kuulu tänne, tähän maahan.
Suomalaista melankoliaa? Se asuu minussa, mutten halua antaa sille itseäni. Minä olen jotain enemmän. Haluan saavuttaa jotakin mutta tunnen tukehtuvani. Tämä maa ei ole minun. Sinä kai luulit sitä teinihömpötykseksi, mutta minä tiedän paremmin. Se lähti sellaisena, mutta mitä enemmän luen, sitä varmempi olen.
Usko tai älä, minä lähden pois. Juoksen keskellä tietä kunnes tulen meren rantaan. Mutta en lähde sinne minne sinä luulet minun menevän. Puhuin siitä kai liian kauan. Nyt tieni vie minua toiseen suuntaan. Ja olen onnellinen.

Tiedän että siellä jossakin taivaanrannassa minua odottaa uusi elämä. Uusi alku. Jätän taakseni ne paskat asiat itsestäni. Olen aloittanut sen jo. Siksi kai niin paljon pelästyinkin tätä mielentilaani, koska luulin jättäneeni sen jo taakse. Mutta kai se on ihmisen oikeus olla välillä vittuuntunut?
Olen vittuuntunut myös siellä jossakin. Mutta toivon että siellä vitutustani ei ruokittaisi vaan siellä olisi joku, joka olisi nostamassa pystyyn kun kaadun. Ei polkemassa alaspäin.

NYT LOPETA. JÄTÄ MUT RAUHAAN. MENE POIS. HÄIVY. ÄLÄ TULE TAKAISIN. EN HALUA SINUA.

Tajusin palaavani ajatuksissani liian paljon taaksepäin, enkä halua sitä. Katso tulevaisuuteen. Siellä näet sillan, jota pitkin juosta taivaanrantaan ja ehkä jonakin päivänä takaisin. Sitä et voi polttaa, se on tehty kullasta.

Ps. En puhunut sinulle tai sinusta. En ole enää pitkään aikaan puhunut sinusta. Puhun itselleni ja itsestäni.