tiistai 5. marraskuuta 2013

Sillä taistelemalla emme saavuta mitään

Miksi ikkunan takana on niin pimeää? Varjot ovat kadonneet eikä aurinkoakaan näy. Se tuntuu luonnottomalta. Ulkona tuulee ja on märkää. Kaikki värit ovat poissa ja harmaa syksy on viimein saapunut. Ei se mitään, koska joku kerran sanoi että kaikki kuollut on kaunista. Ja kai hän puhui totta.

Mikä tätä maata riivaa? Miksi tänne jätettiin meidät, jotka pimeydestä nautimme. Nauramme muiden vahingolle ja vittuunnumme kun pilkka osuu omaan nilkkaan. Intohimo on rikos, josta vaietaan ellei siitä ole näkyvää hyötyä yhteiskunnalle. Värit ovat vääryyttä. Me palvomme harmautta ja rahaa, jota meillä ei ole.

Mikä on väärin tässä maailmassa? Tuntuuko sinustakin joskus siltä että näkymätön koura sulkee sydämesi sisäänsä etkä saa enää henkeä? Vai olenko se vain minä? Pelkään että jonain päivänä tähtemme sammuu ja valtaapitävät kaatavat meidät. Olemme pienillä barrikadeillamme, mutta olemme yksin. Tällä hetkellä pakeneminen olisi fiksuin ratkaisu, sillä taistelemalla emme saavuta mitään. Emme tänään.

Joten jos juoksen, juoksetko kanssani? Jos löydän paikan jossa aurinko nousee lännestä, tuletko mukaani? Oletko valmis hyppäämään, jos pidän sinua kädestä?

Pidä minua kädestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti