Juhannus tuli ja juhannus meni. Nyt kuljetaankin sitten jo kohti syksyn uusia tuulia. Aika hiljainen keskikesän juhla, mutta todellakin kelpasi! Sitä vain mietin että sain vain yhden viestin koko juhannuksen aikana ja siinäkään mua ei kysytty mihinkään hengaamaan. :D
Älkää ymmärtäkö väärin rakkaat ja vähemmän rakkaat otukseni. Kaipasin hiljaista viikonloppua ja tarvitsin sitä.
Mutta kuitenkin! Istuin tuossa äsken olkkarissa ja luin viime viikon Me Naiset-lehteä (Omg! Kuulostipa aikuiselta!O_o), jonka pöllin eilen siskoltani. Sitten aloin miettimään eilistä iltaa ja juhannusta ja tulin todenneeksi sen tosiseikan ettei kukaan kavereistani kaivannut mua koko keskikesän juhlan aikana. Huumorilla "itkin" asiaa Sannalle eilen illalla wiitä pelatessamme ja hän sitten totesi hyvin viisaasti ja isosiskomaisesti: "Sä olit vuoden muualla ja oot nyt meidän kouvolalaisten silmin kansainvälistynyt. Sulla on omat piirit ja uudet pyörteet missä pyörit eikä kukaan enää osaa ajatella että sulla ei olis mitää tekemistä juhannuksena eikä siksi kukaan soita sulle ja pyydä sua hengaamaa. Kaikki olettaa et sul on muuta tekemistä."
Yllättävän viisaita sanoja. :D Aloin sitten miettimään että kukaan Stadista ei soittanut tai tekstannut.. muttei myöskään Kouvolasta. Kouvolalaiset Sanna selitti täydellisesti ja itse hyväksyin myös ajatuksen pääkaupungin suunnalta; "Mira on siellä Kouvolassa miljoonan kilsan päässä hengaamassa niitten kavereitten kanssa."
Tämähän on vain toiveajattelua, mutta haluan uskoa että näin on asian laita.
En siis nyt itke sitä että oli hiljainen juhannus! Päinvastoin haluan kiittää teitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka annoitte minun viettää juhannuksen rauhassa. Ensinäkin minusta olisi ollut enemmän kuin kurjaa joutua sanomaan kaikille etten pääse tekemään mitään, koska olen rahatta. Palkkapäivä on vasta ensi viikolla. Toisekseen ihan oikeasti kaipasin tätä rauhassa istuskelua ja oleilua ja toivon että jokaisella oli juuri sellainen juhannus, mitä halusikin. Tämä toive on sinänsä mahdoton eikä niin pitäisi toivoa, koska jälleen on Juhannus vaatinut veronsa.
Mitä siis tein viikonlopun? Grillasin, pelasin korttia ja kuskasin sisaruksiani Kelolle. :D Hieno asia on se että ensimmäisen kerran eläessään Toni soitti mulle (hän joutui hakemaan äidiltäni numeroni koska ei tiennyt sitä). Hän myös maksoi ruhtinaalliset 50 euroa siitä että vein hänet paikalliseen kuppilaan. Vaatihan hän minua hakemaan poiskin mutta pidin pääni ja jäin kotiin nukkumaan. :D
Ps. Rakkaat kenkäni pelastuivat tänään! Kissa oksensi niille tuossa keväällä ja sain pestyä vihreän juovan pois mokkakengistäni.. ja ne elävät yhä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti