En millään malttaisi odottaa syksyä, ensi kevättä, ensi vuotta enkä missään muodossa tulevaisuutta! Haluaisin niin paljon kouluun, töihin, korkeakouluun ja kaikista eniten tekemään niitä elokuvia!
Odotan koko ajan enkä vain osaa lopettaa odottamista. Joskus odotus nousee kunnolla pintaan ja on pakko tehdä jotain, jolla vähentää innostumisen aiheuttamaa energiaa. Siitä on vuosi kun odotin mitä suurimmalla innolla koulujen alkua ja ajattelin jo silloin mielessäni että "voi juma, viimeksi kun odotin näin paljon koulun alkua niin se oli ala-asteella!" Nyt tuntuu että tulevaisuudessa tulee olemaan paljon enemmän odotusta, kuin yläaste-aikoinani uskalsin kuvitellakkaan. Mutta täytyy myöntää, kouluun palaaminen on aina ollut omalla tavallaan kivaa. Jopa lukiossa. Se tieto että arki alkaa ja joka päivälle on jotain tekemistä, se on jokseenkin kivaa. Sitten kun lukiossa arki alkoi ja pääsi kunnolla käyntiin niin siinä vaiheessa alkoi se ainainen vitutus. Nyt olen kuitenkin varma että kun koulu jatkossa alkaa, vitutus pysyy suurimmaksi osaksi sivussa. Odotus palkitaan, mutta ei helvetti sen odottavan aika on pitkä.
Nyt odotan koulujen alkua innolla, mutta myös pienellä pelolla. Okei, olen hyvin ennakkoluuloinen ihminen eikä koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Ennakkoluulot tässä tapauksessa iskostuvat syksyn koulukavereihin. Uusia ihmisiä ja persoonia.. Meikkikoulussa. Nyt jos totta puhutaan niin pelkään että ihmiset koulussa ovat pinnallisia ja itsekeskeisiä ja tiedostan että tämä on pelkkä typerä ennakkoluulo! Ja olen varma myös siitä että ennakkoluuloksi se jää ja se, minkä opin tuntemaan, on jotain paljon enemmän ja parempaa!
Pieni pelko lisää jännitystä ja rakastan sitä. Odotan koulun alkua kuitenkin vielä enemmän innolla ja on todella jännää tavata elokuun alussa ryhmä, jonka kanssa tulee tekemään töitä ainakin jouluun saakka. Meikkikoulu on typerä sana. Meistä tulee elokuvamaskeeraajia.
Meistä tulee taiteilijoita ammattinimikkeellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti