Rakastan elämääni. Rakastan kevättä, vaikka asutaakin tässä paskasen lumen valtakunnassa aina tähän aikaan vuodesta. Keväällä on tekemistä ja vapaa-aika jää vähiin. Se on keväässä parasta. Sitten kun kesä tulee, silloin juostaan vähän eri tavalla ja eri mestoissa.
Silloin kun on tehnyt koko päivän jotain tehdäkseen omasta elämästään helpompaa ja pystyäkseen antamaan helpommin muille vastauksia, ja pystyy yhä päivän päätteeksi hymyilemään.. Silloin tietää että ollaan oikeassa ajassa ja oikeassa paikassa. Joskus kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mutta sitä varten on aina joku joka on nostamassa niskavilloista takaisin maan pinnalle. Sitä voisi sanoa että ryhmässä parasta on se että kun kaikki pumppaa, kukaan ei voi upota.
Odotan toukokuuta pelon ja kauhun sekaisella tunnemyrskyllä, mutta sen lisäksi ennen kaikkea rauhallisella ja levollisella mielellä. Nämä on taas niitä iltoja kun kaikki tuntuu vain pyörivän omalla painollaan ja sopivalla vauhdilla eteenpäin. Tein tänään paljon ja vähän enemmän näiden juttujen eteen ja edelleen tarmoa riittäisi vaikka toiseen samanlaiseen rykäisyyn.. Se vaan etten tällä hetkellä voi tehdä enää enempää ennen kuin taas pääsen tulostimen ääreen.
Tämän hetken mielentila on hyvin odottavainen. Hyvin paljon odottavainen. Koko ajan tuntuu että eletään reunalla ja että kohta tapahtuu jotain überhienoa ja jännää. En malttaisi odottaa tulevaisuutta. Mitään mitä tapahtuu huhti-toukokuussa. Kesästä puhumattakaan. Odotan jo syksyä, odotan talvea. Odotan joulukuuta ja ensi kevättä. Haluan nähdä jo vuoden sen seuraavan jälkeen. En malttaisi vain istua tässä ja odottaa. Haluan seistä reunalla kun aalto tulee ja antaa sen pyyhkäistä ylitseni.
Elämä on ihanaa kun tajuaa mistä tässä kaikessa on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti