Too many fuckin bubbles, man!

Kosketuksesi paljaalla ihollani, olen rakastunut. Huulillani maistuu kevät. Maisemat vilisevät ikkunan takana. Herätessäni mummo edessäni on muuttunut teiniksi. Päässäni pyörii pari sanaa ja helvetisti saippuakuplia. Uusi elämäni soundtrack on polkaistu käyntiin, osaan siitä vasta pari sanaa. Muistan kylmän tuulen aurinkoisen kevätpäivän keskellä. Vihreän pallon pyörimässä tässä kolossa, jossa me kökimme, ja se pallo virnistelee meille. Sen elämä päättyi, mutta onneksi meillä kääntyi vain uusi sivu vanhassa kirjassa. Nauran typeryydellemme. Kuka nero sen sanoi että festareita voisi muka jättää väliin?

Neljän ja puolen kuukauden kylmyys on vihdoin päättynyt ja kevät on saatu käyntiin! Toisaalta kevät myös katkaistiin samantien, koska tavanomaista kevätrundia ei ollut vaan jouduimme tyytymään yhteen ainokaiseen kevätkeikkaan. Uskokaa tai älkää, itseäni tämä ei kuitenkaan haittaa; olin lievästi sanottuna paiseissa mahdollisen rundin takia, koska aika ei yksinkertaisesti olisi itselläni riittänyt rundaamiseen koska velvollisuudet kutsuivat. Ja kuin kohtalon iskusta, keikkoja tuli vain yksi ja se olikin astetta räjähtävämpi! Ja onhan tuo kesä jo ihan nurkan takana..

No perse.

Se tavanomainen tiivistettynä; menin junalla Pasilaan, halimme ja pusimme Willun kanssa, joimme kahvit ja hioimme illan sotasuunnitelman uusiksi koska eräs tv-show nimeltä Voice of Finland pilasi kovin pahoin aikaisemman rihmastomme tuotoksen. No eihän me sitten VoFia lopulta ehditty alusta katsomaan, jolloinka koko ohjelmaan tähtääminen oli täysin turha vaiva.
No jokatapauksessa koska aikaa oli vielä vaikka muille jakaa, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, päätimme lähteä vähän kaupungille hillumaan. Suurin tekosyy taisi olla eräät pienten karvaisten miesten koristamat kahvikupit, joita ei sitten kuitenkaan oikein löydetty. Tai löydettiin mutta sitten rihmastossa taisi olla aika paha tukos, koska ne jäivät sinne.. (tähän laittaisin hämmentyneen hymiön jos uskaltaisin, mutta en laita koska blogger sekoaa ja tästä tulee koodihirviö).

No hilluttuamme aikamme tuossa teinihelvetissä, jota yleisemmin Kampiksi kutsutaan, ja käytyämme moikkaamassa kotiamme joka näytti sinä päivänä niin autiolta, päätimme lähteä kaupan kautta kotia kohti.. Ainoa vaan että onnistuin kadottamaan linssinsuojukseni ja käytyämme reittimme uudemman kerran läpi.. Jouduimme metsästämään vielä kaikki kaupat läpi, jotta löytäisin uuden koska vanha oli meidän yhteiselomme hyljännyt. Käytyämme noin viidessäkymmenessäkahdeksassajapuolessa kaupassa, sain vihdoin mitä halusin ja olimme taas onnellisia. Ja sitten lähdimme kotiin.
Ja myöhästyimme niistä VoFin ensimmäisistä kolmesta ja puolesta minuutista.

TOO MANY FUCKIN BUBBLES.

Hetken aikaa lagasimme ja sitten aloimme pyhittää perjantai-iltaamme niille pienille karvaisille ja vähemmän karvaisille miehille. Jännästi tunnit juoksi huomaamatta ja neljän aikaan päädyimme nalle puh ja harry potter-peittojen alle käpertyneinä koisimaan.
.. ja aamulla heräsimme vähintään yhtä hehkeinä kuin herrat jumaluuden yläpuolellakin. Jos epäilette yhtään niin voitte verrata alla olevaa kuvaa alimpana olevan musavideon samankaltaisiin kuviin..

No kun saatiin itsemme lähtöasemiin, ei kuitenkaan jaksettu lähteä vielä hillumaan keskustaan koska no.. oltiin lahnoja. Oltiin edellispäivänä ostettu vaaleenpunanen Hello Kitty-saippuakuplapurkki ja sit vähän.. ehkä innostuttiin. Kyseiset kuplat lähtivät sen myötä myös keikkajonoon ja itse Virginin sisätiloihinkin. Keikalla ei muistettu riehumisen ohella kuplia esiin kaivaa, mutta ehkä ensi vuonna levyjulkkareilla sitten, hmm?
No jonossa oli sitten vallan.. hämärä fiilis. Ensinäkin, kuten nyt tämä jo tiedetäänkin, ikärajan takia jonoa ei käytännössä ollut eikä tullut. Oltiin Willun kanssa ensimmäiset paikalla ja puolisen tuntia myöhemmin arvon neiti Tuuri liittyi joukkoomme. Aavistuksen myöhemmin myös neiti Tuuri numero kaksi liittyi joukkoomme riemuisaan.

Se oli hyvä pallo. Se tuli kutsuttaessa.

Tuuripallon tuuri oli kuitenkin astetta huonompi, sillä raukka jäi Manskulla auton alle (joka tosin yritti väistää) ja räjähti.
No jossain vaiheessa iltaa paikalle mateli myös vähän enemmän jengiä ja pari meikälle tuntematontakin häiskää, jotka sitten tuli illan myötä enemmän tai vähemmän tutuiksi. Pelattiin ristiseiskaa ja opetin Willun ja Tuurin sekoittamaan kortteja. No jossain välissä tosiaan innostuttiin taas niistä ilmakuplista. Ja jossain vaiheessa minä ja Tuuri oltiin Batman ja Robin. Ja jossain vaiheessa Satu ja Venla haki meille kahvia. En muuten maksanut sitä (kinutkaa Tuurilta rahaa mun ja Willun edestä).
Ah ja jossain vaiheessa saatiin peitot, joiden alla kökkiä, mikä oli aika jees koska Tuuripalloa pyörittänyt tuuli oli aika ikävän kolea loppupeleissä. Ainiin ja mäkissä käytiin syömässä ja niiltä oli El Macot loppu ja olin pettyny. Yhyy.

Batman, Robin ja levitoiva pää.

Juu elikkäs mitäs.. No sitten painuttiin jossain vaiheessa sisälle dorkailemaan ja sitä kautta raput ylös ja lavan eteen. Jännästi ostettiin Willun kanssa Steve-paidat kun ne niin kivasti meille sieltä huuteli.
Keikan alkamisen odottelu oli normaalia tuskaisempaa, koska ovien aukasusta oli vielä kaksi tuntia keikan alkuun. Jotain siinä riehuttiin ja tanssahdeltiin vanhojen tanssi-biisejä. Taidettiin pumpatakkin vähän vanhojen aikojen muistolle.

Pöllin sen.

Keikka alkoi uudella biisillä, Ballad of the Lower East Sidella joka on meinaan aivan törkeen upee biisi. Räjäytti potin heti kun pienestä shokista toivuttiin. Ainakin allekirjoittanut oli odottanut Trick of the Wrist-aloitusta ja kelaillut että uusi biisi kuullaan vasta myöhemmin. No kuultiinhan me sitten toisena uutena myös Horns & Halos mikä oli sekin aivan tajuton rysäys. En mä siitä sen enempää osaa sanoa. Aivan tajutonta. Ainiin ja encore kesti jonku neljä vai viis biisii! Sekin oli tajutonta. Nassea me vähän odoteltiin saapuvaksi kun herra oli Virginin ulkopuolella vähän pyörinyt, mutta ei se sitten ilmestynytkään paikalle. Ehkä se kävi vain nauramassa typerille K18-keikkajonottajille.

Kuvasta kiitos Team Slashille!

Keikan jälkeen jäätiin hyppimään ja riehumaan sinne hetkeksi jos toiseksikin. Sami tuli morjestamaan ja vaihdettiin pari sanaa. Kävin hillumassa Skid Rown Youth Gone Wildin tahtiin siinä jossain vaiheessa ja kun vilkaisin muiden suuntaan, huomasin Stiivin siellä halailemassa kaikkia ja kaikella rakkaudella Skid Rowta kohtaan, se biisi unohtui kyllä samantien.
Kun sanaset oltiin vaihdeltu ja kuvia otettu ja muutenkin vähän sekoiltu, Steve siitä karkasi taas takahuoneen puolelle ja me koettiin olevamme valmiita raahautumaan kotia kohti. Noh kyllä herrat palasivat Dregenin ja Karlin kera uudestaankin kuulemma, mutta me oltiin jo silloin menossa kohti Pasilaa. Satun kyydissä on muuten aika extreme olo.

Sokerina pohjalla.

Kotoisaan koloomme kömmittyämme, lagailtiin ja virnisteltiin typerästi tunti.. pari.. kolme? Sitten sammahdettiin se sama typerä hymy naamalla ja aamulla herättiin taas kuola poskella uuteen, lihakset kramppaavaan päivään. Kotimatkasta en jaksa turista.

Nyt katson ulos ikkunasta. Talon katolla on kenkä.
Taisi täälläkin olla ihan jees viikonloppu.

(ps. menkää vittu Reunalle, myrsky nousee!)