perjantai 7. kesäkuuta 2013

Halloumi. Se on tämän kesän sana.

Eilen halusin tanssia sateessa, mutta pilvistä ei ollut tietoakaan. Tänään on satanut ja myrskynnyt, mutta en ole tanssinut. Ikävä muistutus vasemmassa polvessani vei tahdonvoimani.


Keskiviikkona kävin leikkauttamassa tukkani kesäkuntoon. Tänään ostin kengät, korvakorut ja pari rannekorua. Hauskaa on että ostokseni sain ilmaiseksi, koska kerrankin onni oli puolellani. Huomenna teen historiaa ja astelen festareille ensimmäistä kertaa eläessäni hameessa ja korkkareissa.


Eilen korkkasimme Oravalan grillikesän. Söimme valkosipulimakkaraa ja halloumia. Halloumi. Se on tämän kesän sana. Aivan törkeän hyvää ja hieman harmittaa etteivät tiemme kohdanneet aikaisemmin.


Tätä kirjottaessani tajusin ettei minulla ole mitään sanottavaa. Kesäpäivät ovat vieneet minut mukanaan ja nautin joka hetkestä. Vaikken mitään teekkään. Se siinä ehkä onkin parasta. Se ettei tee mitään.


Huomenna juhlat alkaa. Koko kesän kestävä rakkaus teillä, jotka ovat kilometrejä ja kuumuutta. Hyvää musiikkia, parhaita hetkiä. Sitä on odotettu ja nyt se vihdoin alkaa. Ei viikonloppua ilman festareita.


Näin tänään päivänkorennon ja pysähdyin ajattelemaan. Mitä tekisin jos minulla olisi vain vuorokausi elinaikaa? Mihin menisin ja miksi? Surukseni tajusin ettei aikani riittäisi siihen että pääsisin sinne minne haluaisin. Mutta minä en olekaan sininen.


Eilen taivas oli tulessa. Aurinko laski punaisena pilvien takana. Se muistutti minua tuomiovuoresta. Vaikka eihän meillä Kouvolassa sellaista ole. Tietenkään. Sehän sijaitsee maailman toisella puolen.


Aukotonta lörinää eikö? Joo tiedän. Varpaani ovat punaiset. Sekin on yksi uusi asia tänä kesänä. Koskahan viimeksi olen lakannut varpaankynteni? Varmaan viimeksi ihan pikkuisena. Mutta minulla oli tylsää ja halusin lakata kynteni. Eikai se väärin ole.


Kaikki kukat kukkivat nyt ja kuolevat ennen juhannusta. Kotimatkallani on paju, jonka jokin ötökkä on syönyt. Se on niin kauniin harmaa että se kutsuu minua ja kameraani ikuistamaan itseään. Ehkä ensi viikolla.
Tarvisin ihmisen, jonka kanssa arstuilla.


Kesä on kuin ruusun nuppu. Valmiina puhkeamaan kukkaan, kunhan sille vain annetaan hetki ajasta.


Kissat kävi seikkailemassa. Sitten ne tappeli kaksi päivää eikä kumpikaan tiennyt syytä siihen. Nyt ne nukkuu tossa mun vieressä ja kehrää.
Elämä on taas hyvin.

2 kommenttia:

  1. Halloumi on niin hyväää, yks mun ehdottomia feivöriittejä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää siis mussuttaa sitä tänä kesänä. :3

      Poista