Nyt olen tässä ja odotan viikonloppua.

Aamulla kahvia ja salmiakkia. Se on parasta. 

Noniin pitää vissiin updatedata täällä vähän että missä mennään, mikä maa ja mikä valuutta. No viime viikonloppu meni Helsingissä. Lähdin tuossa peeerjantai-iltana junalla puksutellen kohti tuota pääkaupunkiamme tarkoituksena lähinnä puhua paskaa ja kuunnella siinä samalla Bryan Adamsin livevetoa festarialueen tällä puolen. No sehän meni aika pitkälti vituiksi sitten, koska ulkona oli aivan tajuttoman kylmä. Mutta onneksi meillä oli nostalginen majapaikkamme aivan siinä vieressä ja sinne me siirryttiinkin sitten pienellä porukalla.

Ketäs meitä oli? No minä ja Willu. Sitten oli Vesa Keskinen.. Eikun Tuuri. Ja sitten oli Aura (joka on sekä kaupunki että sinappi että juusto). Ja sitten Hanna. Ja Linda. Ja siinä me kai sitten oltiinkin.

Puhuttuamme aikamme paskaa, nuo pikku babyfacet lähtivät baariin ja Tuuri kotiin ja me jäätiin vanhuksina sohvalle löhöömään. Katottiin jotain paskaa ja sitten HellsINK:iä (kirjotinkohan oikein). Ja sitten mentiin nukkumaan, koska väsytti.

Lauantaiaamuna herättiin sitten joskus yhentoista aikoihin.. Eikun joo! Herättiin yhdeksältä, koska jotkut iki-ihanat remonttimiehet alkoivat sekoilla siinä talon seinillä spidermanien tavoin. Kuulen vieläkin sen tuuttauksen korvissani. Se syöpyi pääkoppaani. 

No jotenkin sitten nukuttiin itsepintaisesti sinne yhteentoista ja herättiin, juotiin kahvit ja pistettiin sotamaskit päälle. Meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, minkälainen sää oli ulkona koska meidän kämppä oli paketissa. Niinpä varauduttiin (miten tahoillamme voitiin) siihen että ulkona on yhtä kylmä kuin perjantainakin. No ulos päästyämme, siellä paistoi aurinko. Mutta tuuli edelleen, joten oli hyvä että oli sekä rotsi että huppari messissä! Nyt tajusin puhuvani säästä.

Jono oli lähinnä läppä, koska se koostui ehkä kymmenestä meidän ikäsestä ja sitten ehkä kahdestakymmenestä keski-ikäisestä. Eikä sitä oikein jonoksi voinut kutsua. Mutta koska paniikki iskee pienemmissäkin porukoissa, sitä oli pakko jälleen kerran turvautua sotasuunnitelmaan. Niinpä lähetin Willumonini matkaan jo toistamiseen tänä kesänä ja itse marssin ostamaan meille kahvia.

Kahvit juotiin lavan edessä ja sitten lähdin käymään vessassa ja ostamassa meille metrilakujaaah! Niitä natusteltiinkin sitten loppupäivä.

Aika meni oikein mukavasti. Ennen Makkosia ei ollut kuin kaksi esiintyjää; Los Bastardos Finlandeses ja Sleepy Sleepers. Los Bastardosista en tiennyt mitään ennen tätä keikkaa ja nimen perusteella odotin jotain.. jotain ihan muuta kuin mitä saatiin. Itseasiassa tykästyin jonkun asteisesti Bastardosiin, koska ne oli aika lepposia äijiä.. ja musakin oli ihan menevää! 

Sleepy Sleepersistä taas luulin tietäneeni edes jotakin, mutta silti järkytys oli suuri kun bändi kapusi lauteille. Sitä pystyi ajattelemaan lähinnä sitä että.. mitäköhän Makkosten ei-suomi-edustus on ajatellut kun he ovat laskeutuneet lavalta? Steve-raukan mieltä on taas järkytetty.

Makkosten keikka itsessään taas.. Oli jotain normaalia randomimpaa. Mikkiständi lenteli kokoajan tahtomattakin. Piuha oli jatkuvasti sotkeentunut johonkin eikä Makke päässyt minne halusi. Kitaroissa taisi olla jotain häikkää. Stevellä oli taas kerran sellainen.. jännä keikka. Laulettiin onnittelulaulu Dregenille. Yleisö oli aika pitkälti jäässä. Mun vieressä seiso joku jäätynyt Status Quo-fani. Makkonen lahjoitti mulle sen sen viuhkan, mikä sillä on ollut keikoilla mukana ties kuinka moneen otteeseen. Mikki hajosi. Viuhka hajosi. Kaikki hajosi.

Ja aivan tajuton keikka ja vielä puoltoista tuntinen! Mahtavaa.

Kuva Rockin' Hellsingin facebook-sivulta

Keikan jälkeen saatiin sitten Johanna lähtemään meidän kanssa Mikkeliin ensi viikonloppuna juhannusta viettämään. Syötiin hirveetä festarisafkaa ja todettiin että jatkossa on keksittävä parempaa mutusteltavaa festareille. Katottiin Status Quoa jonkun aikaa. Sitten lähdettiin kotiin, koska tuli kylmä.

Yöllä katsottiin Van Helsingiä ja sitten mentiin nukkumaan. 

Aamulla ne perkeleen työmiehet eivät kunnioittaneet lepopäivää vaan herättivät meidät taas. Katsottiin Simpsoneita ja sitten juna kiidätti meidät taas koteihimme. 

Nyt olen tässä ja odotan viikonloppua.