Eilen tajusin jotain tärkeää. Olen valmis kääntämään uuden sivun elämässäni. Jättämään osan asioista historian kirjojen sivuille. Yksi aikakausi elämässä on tulossa päätökseen. Maailma on murroksessa eikä se enää pian ole samanlainen kuin millaisena me sen joskus tunsimme.
Olen valmis antamaan uusille asioille tilaa elämässäni. En koskaan tajunnut kuinka paljon olen antanut itsestäni ja kuinka suuri osa minua on rakentunut parin tukipilarin varaan. Joskus oli aika jolloin pelkäsin että kun yksi niistä murtuu, koko elämä romahtaa. On jännittävää huomata ettei niin ollutkaan. Olen tajuamattani rakentanut tulevaisuuteen yhden vankan pilarin, joka nyt pitää tätä tornia kasassa vaikka se vähän myrskyssä huojuukin.
Eilen olin pillahtaa itkuun kauneinpien edessä. Jotenkin yksi kaikkien huulilla ollut kappale sai minussa aikaan reaktion, jota en ollut osannut odottaa. En mitenkään. Mutta kai sillä oli oma paikkansa ja oma aikansa. Eilen ennen puoltayötä.
Ja sinä huomioit minut juuri sillä hetkellä. Kai sinä näit sen, mitä kukana muu ei nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti