Hampaattomien eläimien maihinnousu

Olipa kerran itikka, joka pisti Vesa Keskisen pippeliin ja se kutistui rusinaksi. Sitten tuli jännittävä hapansilakka ja tunki sen battery-tölkkiin, laittoi sen jonkun jutskan päälle josta pussialma sen vei ja osti pantilla kaljan.
The End of story.

Noniin joo, mitäs.. Käytiin viime viikon keskiviikkona vähän idiotismin ilosanomaa levittämässä, tällä kertaa iskimme täsmäiskun Circukseen. Oltiin siis katsomassa Barbe-Q-Barbiesia ja.. eikunmitä. Siis WASP:iahan me oltiin kattomassa!
Raahattiin pyllyparini kanssa ahterimme joskus neljän aikaan stadiin, tai siis minä raahasin kun ainoana tulen muualta yhyy, ja sitten ostin yhden elämäni kalleimmista kahveista. Vain päästäkseni kuselle. Vessassa muuten funtsin että aika sairana hyvää vessamusaa täällä kun soi Tommy Leen Good Times-biisi, mutta sitten jonkin aikaa jammailtuani (kyllä, vessassa) tajusin että vittu se mikään vessabiisi ollut vaan mun puhelin! Pitkät piuhat kostautu jälleen.
No kun tosiaan vihdoin tajusin katsoa puhelinta, Tuuri sieltä mulle soitteli. Oma pikku Veskuni. No se jo hätyytteli meitä että missä hitossa ollaan ja sanoin sitten että no Lasipalatsilta kävellää just Circust kohti. Itseasias taisin sanoa että On the Rocksia kohti. Mutta niin.. Tuuri ei sitten tiennyt missä vitussa Lasipalatsi on, joten yritin kai ehkä selittää sitä sille. En sitten onnistunut joten löin Tuurille luurin korvaa.

No kuis sit.. No siellä ne ipanat jonotteli ja me mentiin hengaa niiden kanssa siihen ja tarpeeks kauan seisoskeltuamme ja turinat turistuamme, suuntasimme kahvinarkkareiden kerrokseen eli Kamppiin. Sieltä saa muuten aivan älyttömän hyvää juustokakkua, joka vei sydämeni. Itsekkäästi söin kaiken itse enkä antanut Tuurille palastakaan. Hohhoh!
Ai mutta hienoa oli se että Linda ja Tuuri ajo jotkut rakastavaiset helvettii yhelt sohvalt et me mahduttii istumaa! Oon samaa aikaa äärimmäisen ylpee ja äärimmäisen häpeissäni. Hieno tunne muuten! Love you guys!

No palattiin sitten jonoon, joka alkoi jo oikeasti etäisesti muistuttaa jonolta eikä vaan ihmisten epätoivoiselta räpellykseltä, kaikella rakkaudella tietenkin. Palattiin "jonon" kärkeen kiitos Satun jättämien Mäkkipussukoiden ja niiden verukkeella sitten lunastettiin oma paikkamme takaisin.
Pelattiin sitten mm. virtuaalista korttipeliä (vaimikäsenytoli) ja sitten jotain vamoja ryhmäleikkejä, kuten hampaatonta eläintä. Oltiin harvinaisen säälittäviä, koska eihän meidän olemattomalla aivotoiminnalla mitään järkevää saatu aikaiseksi.. Ei edes hampaattomasta eläimestä.

Joskus vähän ennen ovien aukasua, käytiin porukalla pissalla ja se hetki oli jotenkin äärimmäisen jännä. Toisaalta mitä voi odottaa jos menee Kamppiin pissalle? Eihän se voi olla mitään muuta kuin jännää. Tällä kertaa iski joku pikkujäbien joukko ja joku ihmeäijä, joka ei ensin puhunu suomea ollenkaan ja sitten kuitenkin puhui.. Ja kaikilla oli ongelmia polettien kanssa. Onneksi Satulla oli meille taikapoletti niin päästiin pissalle ilman suurempia ongelmia.
Palattiin sitten jonoon taas ja joku jäbä tunnisti Willun erinäisiltä aikaisimmilta keikoilta, joita meillä ei siis ole yhtään takanapäin. Ei niin yhtään.. Se oli jännä hetki. Sekin.

No vähän ennen ovien aukasua portsarit sitten levittivät punasen maton ja pakottivat meidät seisomaan johonkin vesisateeseen ilman että kukaan tajusi pointtia. Vähän aikaa siinä tyhmänä seisoskeltiin ja sitten rohkaistiin mielemme ja palattiin katoksen alle. On muuten jännää että vaikka kuinka olisi K18-keikka eikä ryysiksestä tietoakaan, aina ovien avauduttua iskee se tietty paniikki missä ei voi ajatella mitään muuta kuin eturiviä. Siitä syystä mekin meinattiin kilahtaa kun meinattiin päästä kahdesta ovesta ja sitten jumitettiin eikä päästykään ja sitten päästiinkin ja apuaah!
Mun takin huppu oli täynnä vettä ja näytin pulumummolta.

Jännä tuokio löytyi myös siitä hetkestä kun käveltiin lavan eteen. Tai siis ensin käveltiin, sitten mä otin muutaman leikkimielisen juoksupyrähdyksen koska Tuuri oli ainoa eturivin ihminen. Ja ne muutamat askeleet tuntuivat räjäyttävän koko eturiviryysiksen koska eturivi täyttyi ihan sairaan nopeaan ollakseen K18-keikka.
No siihen sitten jäätiin tönöttämään ja joku jäbä kertoili kuinka oli nähnyt vaikka ja ketä livenä ysärin alussa. Itse aloin itkeä verta siinä kohdassa kun vuoden 1991 Skid Row nousi esiin..

Keikka itsessään oli aivan loistava paketti, johon sisältyi myös Jonathonin stooria ja ELVIS. Täytyy muuten nyt sanoa että Suomi on jossain suhteessa kova maa; Waspin eka kultalevy myytiin kuulemma meillä. Hämmentävää. Lisäksi täytyy kertoa Blackien kertoneen meille että Elvis melkein tappoi hänet kun herrat ensikerran astuivat intiimin rajan toiselle puolen.
Täytyy myös sanoa että rakastan Doug Blairia, olen itseasiassa aina rakastanut vaikka Blackie onkin rakkaus.
Ei mulla kai muuta nyt sit. Tääki oli vähän tämmönen epämääränen räpellys, mutta kivoja kuvia vai mitä?