Se oli hieno päivä se

Hämeenlinna on kaunis kaupunki. Se on sellanen vihreä ja vanha. Siinä on jotain todella kaunista. Kävin siellä keskiviikkona. Sain viskiltä maistuvaa kahvia (joka tuoksui puruina konjakkikarkeilta) ja kaktusjäätelöä. Pohdin myös missä emut elää ja palasin ajatuksissani aikaan, jolloin ruokin mandariinisorsaa.
Se oli hieno päivä se.

Eilenä olohuoneessani teurastettiin Serla-oravaa ja mädiltä kananmunilta haiseva valkoinen mönjä muotoutui pumpulin kanssa möykyksi. Syötiin risottoa ja suklaa-nougat jäätelöä, koska yhdellä meistä oli syntymäpäivä. Tai syntymättömyys-päivä, koska syntymäpäivä on vasta parin päivän päästä. Sitten kyhjötin sohvani nurkassa ja katsoin kun Silent Hill kolmosta pelataan.
Se oli hieno päivä se.

Tänään jäin rekan alle. Aamulla heräsin ja päätin lähteä käymään pikaisesti koululla. Takaisin päin kävellessäni sain todistaa ettei rekan kanssa kannata ottaa yhteen. Kuoleman herra saattaa olla mustaviittainen viikatemies, mutta se voi esiintyä esimerkiksi valkoisena rekkana jossa lukee "Kylmää kyytiä". Siinä ei muuta voinut kuin huutaa ja toivoa parasta. Joku sanoi että mulla oli suojelusenkeli olalla ja uskoin sen.
Kömmin ylös rekan alta polvet ruhjeilla ja oikea käsi rullalla. Vasemmassa kämmenessä ällöttävä monttu, joka tihkuu lihasnestettä. Selvisin säikähdyksellä. Aamulehti.
Se oli.. hieno päivä se.

Uskon kohtaloon. Uskon yliluonnolliseen. Tänään joku herätti minut ajattelemaan.