Joku kysyi että kai mä tiedän etten mä oo yksin. Vastasin kyllä. Joku muistutti mua siitä että on paikalla, jos haluan puhua. Sanoin tietäväni sen. Minua muistutettiin ettei kukaan vihaa mua, jos en pysty tekemään jotain. Se sama ihminen sanoi että on ihan okei olla väsynyt.
En koe olevani yksin. En koe tarpeeksi puhua, koska ei ole mitään puhuttavaa ja kaikki on hyvin. Tiedän ettei kukaan vihaa minua, jos en pysty tekemään asioita.
Tiesin että on okei olla väsynyt. En vain tajunnut olevani niin väsynyt.
Kaikki on okei, kaikki on hyvin. Itseasiassa koen etteivät asiat ole koskaan olleet paremmin. Se että annoin itsestäni enemmän kuin ehkä pystyin, ei tarkoita että asiat olisivat huonosti. Sitä jotenkin tiedosti ajavansa itsensä pidemmälle kuin aikaisemmin.
Keskityin pitämään huolta muista, koska koin sen olevan velvollisuuteni. Haluan olla se johtaja, joka ei istu kultainen valtikka kädessä valtaistuimella odottamassa että jotain tapahtuu. Haluan olla se, joka on asioiden keskipisteessä auttamassa niitä, jotka apua tarvitsevat. Se on minusta vain ja ainoastaan oikein.
Tänään en vain jaksanut enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti