Ja lämmintä pullovettä ilman korkkia

Löysin itseni kaipaamasta kesää. Totesin etten halua menettää siitä minuuttiakaan. Haluan kiriä kiinni sen, minkä menetin vuosi sitten. 

Kaipaan järven rannan hiljaisuutta. Aamuaurinkoa ja yksinäisyyttä. Jokea, joka kerran erotti kaksi maata toisistaan. Sitä rauhaa, jonka saa vain nousemalla jo silloin kun aurinko vasta pohtii viitsisikö kavuta taivaalle.

Haluan palata lapsuuteeni sivu kerrallaan. Maata auringossa aamut, kädessä kertomus salama-arpisesta pojasta. Se on se kesän teksti, missä ei tarvitse ajatella mitään. Sen minä raahaan mukanani, kun lähden kesälaitumille.

Haluan tuntea kylmän veden hiusrajassani. Niljakkaat kasvit nilkoissani. Haluan juosta kilpaa järveen ja lillua sen armoilla tunteja. Tiedän etten tule tekemään sitä, en enää niinkuin joskus. Tänään katsoin syvän sinistä koskea ja totesin, haluan uimaan.

Haluan seisoa kamera kädessä suolla. Haluan tallentaa hetken, jolloin satumetsän sumut lähtevät liikenteeseen. Aurinko nousee värittämään metsää ohuilla säkeillään. Siellä metsässä voisi asua peikkoja, menninkäisiä. Siellä elävät lapsuuteni kummitukset.

Haluan viedä poikani pihalle. Heitä pelottaa, mutta uteliaisuus vie voiton. Ei kesää ilman kissaa, ei kissaa ilman kesää. Pienet poikani ovat jo siellä, kaivatuilla kesälaitumilla. Mutta minä saan vielä hetken nauttia viharakkaussuhteestani stressin kanssa.

Haluan nukkua pitkään, kerätä voimia. Herätä virkeänä uuteen päivään ja kahvi avaa raskaat silmäluomeni. Hyvä musiikki korvissani, neljä pyörää allani. Vieressäni se yksi, jonka kanssa jakaa tämä elämä. Oulu 78 mielessäni.

Kaipaan auringon paahdetta ihollani. Palloja silmieni edessä, pimeneviä hetkiä auringon alla. Lämmintä pullovettä ilman korkkia. Haluan pelätä nousevaa myrskyä ja kiittää raikasta kesäsadetta. Haluan kokea sen kaiken uudelleen ja uudelleen. Puolitoista tuntia neljätoista kertaa. 

Oletko kanssani tänä kesänä?